Hoivatyössä voidaan pahoin

Alkuperäinen kirjoittaja: MARKO KORVELA

Kun markkinamekanismi tuodaan kunnallisten palveluiden piiriin, on sillä omat seurauksensa. Poikeuksetta nämä seuraukset ovat olleet pitkällä tähtäyksellä negatiivisia. Turun Svenska Högskolanin professori Anne Kovalainen on tuoreessa artikkelissaan huolestunut julkisten palveluiden tilasta ja erityisesti naisten asemasta. Hänen mukaansa julkisen sektorin alasajo alkoi 1993, jolloin valtionosuusuudistuksessa erotettiin palvelujen tuottaminen palveluiden järjestämisestä. Kunta voi järjestää palveluiden tuottamisen haluamallaan tavalla.

Julkinen sektori on naisvaltainen. Vuonna 2003 työllisistä naisista yli 37% toimi julkisissa koulutus-, terveys- ja sosiaalipalveluissa. Palvelujen järjestelyissä tapahtuneet muutokset ovat selkeästi huonotaneet naisten asemaa työelämässä. Tämä entisestään kasvattaa sukupuolten välisiä tuloeroja.

Käytännössä yksityistämisen, ulkoistamisen ja kilpailuttamisen kautta saavutettu lyhyen tähtäimen kustannushyöty on pois naisvaltaisten alojen palkkauksesta. Työn ja vastuun määrä on kasvanut palkkioiden pysyessä lähes ennallaan.

Helsingissä tilanne on kotihoidon osalta huonontunut nopeasti. Vuoden vaihteessa toteutettu hoivasektorin uudelleenjärjestely on aiheuttanut työntekijöiden kannalta sekavan tilanteen.

Kotihoito kestämättömällä pohjalla

Lähihoitaja Mia Bryson on omakohtaisesti huomannut, miten hoivatyö on vuosituhannen vaihteen jälkeen muuttunut. Bryson on työskennellyt kotihoidon parissa Helsingissä vuodesta 1997. Kaupungin peruspalveluiden järjestämisessä tapahtuneet organisaatiomuutokset ja toimintojen uudelleenjärjestely ovat aiheuttaneet kestämättömän tilanteen sekä työntekijöiden että hoitopalveluiden asiakkaiden kannalta.

– Ennen kotihoitajan tehtävät koostuivat enemmän peruskodinhoidosta. Nyt mukaan on tullut sairaanhoidollisia toimepiteitä, joihin työntekijöillä ei välttämättä ole valmiuksia, Bryson kuvailee muutosta.

Kotihoitajan vastuu on myös kasvanut. Esimiestason tehtäviä hoidetaan yhä enemmän kenttätasolla.

– Nyt täytyy pystyä hoitamaan perushoidon lisäksi asiakkaan koko muukin elämä, aina palvelusuunnitelmien laatimisesta lääkitykseen asti, sanoo Bryson.

Työmäärä kasvaa, palkka ei

Aiemmin kotihoitajan vastuualue oli määritelty tarkemmin koulutusta vastaavaksi. Säästöjen ja toiminnan tehostamisen seurauksena kotihoitaja joutuu suorittamaan tehtäviä, joihin häntä ei ole välttämättä koulutettu. Kasvava vastuu ja työmäärä ei kuitenkaan näy hoitajien palkkapussissa.

Bryson kokeekin, että työn haasteet ovat työntekijän kannalta kohtuuttomia. Hän valmistui lähihoitajaksi 1995. Alunperin hoitoala tuntui mukavalta, mutta palvelujärjestelmän muutos vei pikku hiljaa hohdon hoivatyöstä. Nykyään hoitajilta odotetaan sen luokan joustamista, mikä tuntuu Brysonin mielestä kohtuuttomalta. Elämäntilanne ei aina jousta töiden vaatimalla tavalla.

– Työ on raskasta ja edellyttää paljon varalla oloa. Hoitajilta vaaditaan valmiutta ilta- ja viikonlopputyöskentelyyn pienellä palkalla, listaa Bryson.

Asiakkaat turvattomia

Kotihoidossa pidetään yhä huonokuntoisempia vanhuksia, jotka tarvitsisivat Brysonin mielestä myös entistä enemmän huomiota. Sen sijaan palveluja on saatavilla harvemmin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi siivouspalveluista on yksityistämisen jälkeen tingitty siten, että vanhuksen koti voi olla siivoamatta kuukaudenkin. Monelle vanhukselle hoitajien kiire on suuri pettymys.

– Asiakkaat kokevat myös turvattomuutta, kun kotikäyntejä on vähennetty tai kun eri ihmiset vain käväisevät pikaisesti ostoksia tuomassa, Bryson sanoo.

Monet hoidettavat ovat myös niin huonokuntoisia, etteivät pysty edes kritisoimaan palvelun toimimattomuutta. Hoidon tasoksi näyttää riittävän se, että pidetään ihminen hengissä. Elämänlaatu kärsii.

– Ne, joiden pitäisi valittaa, eivät siihen itse pysty. Kun valitusta ei kuulu niin tilannetta voidaan huonontaa entisestään, Bryson toteaa. Hoidettavien omaiset ovat myös työelämän kiristyvän paineen alla usein niin kiireisiä, etteivät edes huomaa tilannetta.

Stressiä ja sairaspoissaoloja

Hoitajille tilanne on myös henkilökohtaisesti hankala. Liiallisen kiireen ja työtaakan takia tulee helposti syyllisyyden tunne siitä, ettei pysty käyttämään tarpeeksi aikaa ja olemaan enemmän läsnä.

– Hoidon kokonaisvaltaisuutta ja yhdessäoloa on ennen korostettu, mutta nyt siitä ei enää ole puhettakaan, Bryson kritisoi.

Nyt sekä hoitajat että hoidettavat voivat huonosti. Tällä hetkellä työntekijäpuolen aika ja energia menee päivä kerrallaan tilanteesta selviytymiseen. Stressi näkyy sairaspoissaoloina. Toisaalta avoinna oleviin virkoihin ei saada hakijoita, kun työolot ja palkkaus ovat mitä ovat. Henkilökunnan puute näkyy taas lisääntyvänä työtaakkana.

Toimenpiteillä kaupunki yrittää säästää kustannuksissa. Kotihoito on halvempaa kuin erikoishoito laitoksissa. Brysonilla ei ole mitään toimintojen tehostamista vastaan. Tehostamalla aikaa voisi jäädä enemmän asiakkaan kanssa olemiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Käytännössä tilanne on kuitenkin päinvastoin, sillä hoitajakohtainen työmäärä on vain kasvanut entisestään.

– Nyt on kuitenkin kyse ihmisistä, joita ei voi kohdella miten sattuu, korostaa Bryson.

Resursseja lisättävä

Bryson arvelee, ettei päättäjiä kiinnosta, miten perustason hoito käytännössä toimii. Rikkaiden ei tarvitse jäädä julkisen terveydenhuollon varaan. Toisaalta päättäjät eivät välttämättä tiedosta tilannetta, sillä paperilla kaikki voi näyttää hyvältä. Hoitoalalla ollaan oltu myös liian hiljaa ongelmista.

Tilannetta voisi parantaa lisäämällä resursseja tuntuvasti.

– Kyllä Helsingin kaupungilla rahaa on, mutta se pitäisi vain laittaa oikeaan kohteeseen, Bryson sanoo. Ongelmana on se, että päättäjien laskuissa hoitoala ei ole tuottavaa.

Bryson myös kehottaa päättäjiä jalkautumaan kansan pariin ja tutustumaan kotihoitopalveluiden tilaan.

SKP ja asukaslista tekivät tällä viikolla Helsingin kaupunginvaltuustossa esityksen 5 miljoonan euron lisämäärärahasta. Lisärahalla olisi tarkoituksena mm. lisätä kotihoidon vakansseja sekä luoda varahenkilöjärjestelmä. Toimenpiteillä voitaisiin konkreettisesti helpottaa kotihoidon hankalaa tilannetta. Esitykselle ei kuitenkaan löytynyt laajempaa tukea valtuustossa.