"Humanitaarinen interventio" Darfuriin

Alkuperäinen kirjoittaja: Lue lisää Tiedonantajasta 30/2007

Yhdysvaltain ja Britannian hallitukset ja toisaalta monet lännen ihmisoikeus- ja rauhanaktivistit sekä Hollywood-tähdet ovat kampanjoineet Sudaniin kohdistettavien pakotteiden ja YK:n Darfuriin suorittaman väliintulon puolesta. Osittain kampanja on kohdistettu myös Kiinaa ja sen olympiaisännyyttä vastaan, koska Kiina hyödyntää Sudanin öljyvaroja ja vastaa suurelta osin maan kehitysprojekteista. Nyt YK onkin valjastettu operaatioon Darfurissa sen lisäksi, että Afrikan unionin joukkoja on jo maassa. Monet Afrikan maat suhtautuvat epäilevästi läntiseksi kokemaansa interventioon ja katsovat, että AU:n joukot riittävät.

Myös Suomessa eräät poliittiset tahot, muun muassa vasemmistoliitto ovat vaatineet maatamme lähettämään joukkoja Darfuriin. Matti Vanhasen hallitus on torjunut resurssipulaan vedoten joukkojen lähettämisen ja aikoo lähettää joukkojen sijasta vain muutamia siviilipoliiseja. Kanta ei johdu viisaasta poliittisesta harkinnasta, sillä yhtenä perusteluna on jättää avoimeksi mahdollisuus laajentaa osallistumista Afganistanin Nato-johtoiseen operaatioon.

Aito huoli ihmisten hädästä Darfurissa on ymmärrettävää. Mutta viimeaikaisten läntisten "humanitaaristen interventioiden" kokemuksen luulisi kehottavan suhtautumaan niihin suurella varauksella. Vaikka USA liittolaisineen ja YK:n turvallisuusneuvosto perustelevat interventioita ylevillä tavoitteilla, todelliset tavoitteet kietoutuvat pikemminkin länsimaiden politiikantekoa hallitsevien yhtiöiden taloudellisiin etuihin. Ja mikä vielä pahempaa, interventiot ovat yleensä johtaneet humanitaaristen kriisien pahentumiseen, eivät niiden lientymiseen.

Konfliktit tekosyinä

USA ja muut imperialistiset maat etsivät tai provosoivat konflikteja maissa, joita ne eivät dominoi poliittisesti. Ne käyttävät näitä konflikteja tekosyinä sekaantua muiden maiden asioihin monella tapaa, sotilaallisesti, välikäsien kuten YK:n kautta, tukemalla sisäistä oppositiota tai kaikkien näiden keinojen yhdistelmällä.

Tavoitteena on riistää näitä maita taloudellisesti. Poliittinen kontrolli "vahvan miehen" tai nukkehallituksen avulla antaa suurvalloille mahdollisuuden suojella ja laajentaa yhtiöidensä ja pankkiensa sijoituksia, avata ovia viennilleen ja ennen kaikkea päästä käsiksi niiden luonnonvaroihin

Sudan ei tällä hetkellä ole USA:n poliittisessa valvonnassa, ja kuten Irakilla sillä on valtavat öljyvarat, joiden ryöstäminen tuottaisi ulkomaisille öljy-yhtiöille jättivoittoja.

Tämän vuoden helmikuussa George W. Bush ilmoitti uuden yhdistetyn taisteluesikunnan perustamisesta Afrikkaa varten. Kyseessä on African Command (AFRICOM). Siihen saakka Euroopan esikunta (EUCOM) ja pääesikunta (CENTCOM) jakoivat vastuun Afrikasta. AFRICOMin suunnittelutiimiä johtanut amiraali Robert Moeller kiinnitti huomiota Afrikan mantereen kasvavaan tärkeyteen USA:lle erityisesti strategisesti ja taloudellisesti. USA onkin alkanut intensiivisesti hamuta Afrikan luonnonvaroja.

Bushin hallinto valittaa, että Sudanin hallitus sekaantuu maan öljy- ja petrokemialliseen teollisuuteen. Jos Sudanin politiikka estää yhdysvaltalaisia öljy-yhtiöitä hyödyntämästä maan öljyvaroja, Sudan on Washingtonin näkökulmasta uhka USA:n ulkopoliittisille eduille.

Darfurissa on konflikteja, joita USA ja sen liittolaiset ovat käyttäneet tekosyynä läntisen intervention vaatimukselle. Darfurissa on konflikti vedestä ja maasta paikallaan pysyvän väestön ja paimentolaisten välillä, ja sitä pahentaa aavikoituminen. On konflikti kapinallisryhmien kesken, jotka ovat hyökänneet hallituksen laitoksia ja tukikohtia vastaan. Ja on konflikteja kapinallisryhmien sisällä. USA on jo jonkin aikaa rahoittanut ja aseistanut eräitä kapinallisryhmiä muun muassa Tshadista käsin.

USA ja sen liittolaiset käyttävät näitä konflikteja tekosyinä pakotteille ja interventiolle. Mutta USA ei ole yhtään sen kiinnostuneempi näiden konfliktien ratkaisemisesta kuin se oli Jugoslaviassa ja Afganistanissakaan....

ERKKI SUSI