Itsenäistä päätöksentekoa irti ulkomaisesta pääomasta
Itsenäisyyspäivä tuo aina tullessaan vasemmiston sisäiset väittelyt itsenäisyyden merkityksestä. Onko itsenäisyys porvarilliseen valtioon sitoutumista, nationalistista hapatusta vai pitäisikö meidän sittenkin pyrkiä linnanjuhlien valokeilaan?
Itsenäisyys liitetään käsitteenä usein leijonakoruja kantaviin skineihin, mutta kommunistien pitäisi päästä tästä leimasta yli. Jos itsenäisyydestä unohdetaan kulttuurikohtaiset leimat ja keskitytään nykyisen Suomen tilanteeseen, huomaamme itsenäisyyden tarjoavan juuri kommunisteille paljon mahdollisuuksia.
Itsenäisyyttä vai itsenäisyyttä?
Jos oikeistolainen itsenäisyys on itseriittoista itsenäisyyttä ulkomaisista kansoista, niin vasemmistolainen itsenäisyys on itsenäistä päätöksentekoa irti ulkomaisesta pääomasta. Me emme halua irtaantua EU:sta, koska kreikkalaiset olisivat mielestämme laiskoja ja muutenkin huonompia ihmisiä, tai koska italialaiset olisivat kaikki gangstereita. Me haluamme itsenäistä päätöksentekoa, jossa eurooppalaisilla pankkiireilla ei ole veto-oikeutta jokaiseen taloussuunnitelmaan, ja jossa amerikkalaiset suuryhtiöt eivät voisi seurauksetta lakkauttaa kokonaisille kaupungeille elintärkeää tuotantoa ja toimintaa.
Tällainen päätöksenteko merkitsee radikaaleja rajoituksia nykyiseen käsitykseen yksityisomaisuudesta. Se ei koske tavallisia kansalaisia, vaan asettaa suuryhtiöt ja pankit demokraattisen päätöksenteon alaisiksi. Tämän takia perussuomalaiset ja muut markkinataloutta puolustavat tahot eivät voi tuoda todellista itsenäistä päätöksentekoa, sillä sellainen vaatisi yksityisomaisuuden pyhyyden kyseenalaistamista. Tämän takia kommunistit ovat myös se ainoa taho, jotka kykenevät takaamaan oikeasti itsenäistä päätöksentekoa.
Työväen kansainvälisyys
Meidän kommunistien mukaan itsenäisyys on se keskeisin osa työväen kansainvälisyyttä. Tämä väite vaikuttaa suomalaisessa arkikielessä ristiriitaiselta, mutta ymmärrettävästi myös useat kommunistit suhtautuvat väitteeseen varoen. Karl Marxin mukaan pääomalla ei nimittäin ole isänmaata, eikä maakeskeinen ajattelu ole siksi keskeistä.
Asia on kuitenkin monimutkaisempi. Tietenkin kansainvälinen yhteistyö ja päätöksenteko ovat äärimmäisen tärkeitä, etenkin meidän aikanamme, jolloin planeetanlaajuisia ongelmia tulee jatkuvasti lisää. Missään tapauksessa ei saa vähätellä ympäristökriisiä, väestönkasvua tai kansainvälisen diplomatian tarvetta muun muassa ydinteknologian ja resurssien riittävyyden suhteen. Kansainvälinen yhteistyö ja veljeys on kuitenkin eri asia, kuin kansainvälisen pääoman suorittama orjuutus, alistaminen keskusjohtoisuus.
Aina ensimmäisestä internationaalista lähtien työväki on järjestäytynyt demokraattisesti eri kansojen kesken. Kylmän sodan vaihetta lukuun ottamatta, työväen kansainväliset liikkeet eivät ikinä ole ottaneet suoria käskyjä yhdestä maasta, saati sitten yhdestä kaupungista. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna EU:n edustama “kansainvälisyys” on tragikoomista teeskentelyä.
Todellinen terve kansainvälisyys tarvitsee itsenäiseen päätöksentekoon kykeneviä vapaita kansoja, jotka pystyvät irtaantumaan kansainvälisten pankkien ja suuryhtiöiden vallasta. Tällaisen kansainvälisen yhteistyön rakentaminen vaatii ensin yksittäisten maiden itsenäistymistä, ei pelkästään lakiopillisesti, vaan myös käytännön päätöksenteossa. Vasta sen jälkeen voidaan puhua vapaiden kansojen ja työväenliikkeen kansainvälisestä yhteistyöstä kapitalismin aiheuttamien kriisien korjaamiseksi.
Toimintasuunnitelma itsenäisyyspäivään
Itsenäisyys ei ole edellytys ainoastaan Suomen vapaalle kehitykselle, vaan se on myös vaatimus vapaamman ja demokraattisemman kansainvälisen yhteistyön luomiseksi. Suomen itsenäisyys ei edusta rasistista “paremman kansan” oikeutta, vaan Suomen kansalaisten omaa päätöksentekoa omista asioistaan.
Kirjoittaja on Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja ja ehdokkaana europarlamenttivaaleissa 2014.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Teoria
Äärioikeiston nousu ei ole osoitus poliittisesta tyytymättömyydestä, ei sosiaalisesta patologiasta eikä varsinkaan järjestelmänvastaisuudesta. Äärioikeiston kasvu viime vuosikymmenellä on vastareaktio - ja vieläpä maailmanlaajuinen vastareaktio. Mutta mitä vastaan?
Tokion yliopistossa apulaisprofessorina toimiva filosofi Kohei Saito kertoi Helsingin yliopiston Post-Fossil and Post-Capitalist Futures -tapahtumassa siitä, miten hän näkee ihmiskunnan tulevaisuuden rakentuvan sosialismin pohjalta ja perustuvan niukkuuteen. Parasta hänen visiossaan on, ettei se pidä sisällään vaatimuksia epävarmoille teknologisille läpimurroille tai muille Deus ex Machina ratkaisuille, joihin monet muut tarttuvat.
Suomen valtiovalta nostaa arvonlisäveron korkealle eli 25,5 prosenttiin syyskuun alussa. Vero on todella kova ja voi kysyä, miten tuollainen vero on edes mahdollinen. Laki itsessään paljastaa oman luokkaluontonsa.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.