Tampereen teollisuusalueen suurin ammattiosasto Teollisuus7 ei hyväksy Israelin valtion Gazan alueen siviiliväestöön kohdistuvaa, Israelin suorittamaa, kansanmurhaan vertautuvaa väkivaltaa. Ammattiosasto lausui asiasta tällä viikolla.
”Jos palkka ei elätä, on noustava barrikadeille”
JHL:n ja Jytyn ensimmäinen lakkopäivä Tampereella kääntyi iltaan. Lakkotaistelussa on ollut mukana muun muassa julkisen liikenteen, varhaiskasvatuksen ja Taysin työntekijöitä. Lakko jatkuu huomenna keskiviikkona.
Tehyllä ja Superilla jatkuu ylityö- ja vuoronvaihtokielto vielä kaksi päivää. Liitot ovat ilmoittaneet myös Tampereen yliopistollista sairaalaa Taysia koskevan lakon alkavan perjantaina.
Tehyn Tampereen kaupungin ammattiosaston puheenjohtajan, lastenhoitaja Mervi Grönforsin mielestä matalapalkkaisten julkisalojen vaatimus palkankorotuksista on oikeutettu.
– Työntekijöiden vaatimus on oikeutettu, koska työ kannattelee yhteiskunnan muuta toimintaa. Jos sen merkitys ei muuten näy, pistetään näkymään pidättäytymällä ylityöstä ja työvuorojen vaihtamisesta. Yhteiskunnan toiminta häiriintyy jo siitä, että tehdään vain ennalta vahvistettuun työvuorolistaan merkityt vuorot, sanoo Grönfors.
Grönforsin mukaan tavoite on palkkatasa-arvon edistyminen.
– Mutta jos tarve vaatii, ollaan valmiita lakkoon. Palkkakuoppa on niin syvä, että sieltä ollaan valmiita ponnistamaan pois lakollakin. Mitta on täynnä ja matalapalkkaisten julkisalojen naiset ovat venymisensä venyneet, sanoo Grönfors.
Lastenhoitajan mukaan lomarahaleikkaus ja kiky muistetaan yhä karvaasti.
– Toimeentulo on keskeinen syy tehdä työtä. Jos palkka ei elätä, on noustava barrikadeille kapitalismia vastaan. Lipevät juhlapuheet eivät riitä, tarvitaan selvää rahaa.
Grönforsin mukaan palkkavaatimus on nyt esitetty.
– Neuvottelemaan ollaan valmiita, mutta leikkirahalla tämä sopimus ei synny. Kunta-alojen työnantajan on katsottava tulevaisuuteen ja todettava, että osaavaa työvoimaa ei saa, ellei ole valmis maksamaan ammattitaidosta, päättää Grönfors.
Lastenhoitaja Mervi Grönforsin mielestä lipevät juhlapuheet eivät riitä, tarvitaan selvää rahaa. Kuva Emma Grönqvist
Kirjoittajan artikkelit
Tuoreessa raportissa esitellään vuosina 2016–2023 tehdyn perinnebiotooppien eli perinneympäristöjen inventoinnin tulokset. Tieto Suomen perinnebiotoopeista on lisääntynyt 1990-luvusta, mutta hoidettuja perinnebiotooppeja on luontotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta edelleen liian vähän. Monelle uhanalaiselle kasvi- ja hyönteislajille ne ovat ainoa mahdollinen elinympäristö.
Terveydenhuollon riittämättömät resurssit ja STEA-rahoituksen karsiminen sotejärjestöiltä osuvat kipeästi niihin vanhempiin, jotka saavat lapsensa tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä näkyvät ilmiöt, kuten vanhempien uupumus ja nuorten pahoinvointi, tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään.
- ‹ edellinen
- 6 / 97
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Kotimaa
Tampereen yliopiston tutkija Pentti Raittila käsitteli työväenlehdistön sisäisiä ristiriitoja Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran kesäseminaarissa. Hämeen Yhteistyön toimitus kamppaili 1960–70-luvuilla journalistisen itsenäisyyden ja puolueuskollisuuden välillä, mikä johti ideologisiin törmäyksiin ja toimituksen kriisiin.
Antimilitaristit kokoontuivat Laukaan Nammo-tehtaan porteille protestoimaan suomalaisen aseteollisuuden osuutta Gazan sotaan. PATRIArkaatti Palasiksi -ryhmä sulki tehtaan rahdin kuljetusväylän ja syytti Nammoa palestiinalaisten kansanmurhasta hyötymisestä. Mielenosoittajat vaativat Suomen asekauppojen lopettamista ihmisoikeuksia rikkovien maiden kanssa sekä radikaalia muutosta maan asepolitiikkaan.
Kun pääoma vie huollot ulkomaille ja osingot ajavat turvallisuuden edelle, jäävät työläiset puristuksiin – entinen Finnairin asentaja Ari Hautala kertoo, miten ammattiylpeydestä tuli globaalin halpatyökilvan sivutuote. Työväenluokan ääni on vaiennettu neuvottelupöydissä, mutta kone ei lähde ennen kuin ammattimies sen hyväksyy. Kysymys kuuluu: kuka lopulta määrää, milloin työ on tehty – markkinat vai työntekijä?