KAPEAHARTEINEN MIES: Löysivät toisensa
Työväen urheilun historiankirjat kertovat, että joskus ennen muinoin Suomessa oli Työväen Urheiluliitosta erkautunut pieni demarisiipi, joka perusti oman urheilujärjestön, Työväen Urheiluseurojen Keskusliiton TUK:n. Jota myös Tuskaksi nimitettiin.
Tämän liiton tarkoituksena oli viedä TUL:n seurat porvarillisten urheiluliittojen kuolettavaan syleilyyn. Koskahan se oli? Kuka niitä vanhoja enää muistaa. Taisi olla joskus 1950–1960-lukujen taitteessa ja siitä eteenpäin.
Kunnes sitten tapahtui ns. työväen urheilun eheytys ja tuskalaiset seurat palasivat joiltakin osilta vanhan liittonsa TUL:n helmoihin. Kun sos.dem. puolue antoi siihen luvan.
Niin sitä mentiin että hippulat vinkuivat. Ja TUL:n aktiivit uskoivat puheenjohtajansa Matti Ahteen sanoja: TUL ei ole kaupan.
Kunnes sitten TUL:kin kaupattiin.
* * * * *
Syntyi suomalaisen urheiluelämän "uusi järjestys". Perustettiin Suomen Liikunta ja Urheilu hieman yli 10 vuotta sitten, ja TUL luopui mm. kilpa- ja huippu-urheilun omaehtoisesta järjestämisestä. Ja luovutti seuransa maksutta porvarien helmoihin. Aivan kuin tuo pieni demarisiipi Tuskansa kanssa.
Kuka peri voiton?
Se on jo nyt näkyvissä: ei ainakaan Suomen urheiluelämä.
Itse asiassa järjestökamppailussa voiton peri tuo sos.dem. puolueen Tuskasiipi. Työväen Urheiluliitto on nyt samassa asemassa mahtavine potentiaalisine resursseineen kuin puolen vuosisadan takainen sos.dem. puolueen oikeistosiiven Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto. Siellä se kelluu köyhäläisenä porvarien hallitsemassa valtakunnanliitossa apupoikana ja -tyttönä.
Miten nyt näin kävikään? Kuka siitä kantaa vastuun?
* * * * *
Olipa kerran Työväen Urheiluliiton johdossa myös kommunisteja ja kansandemokraatteja. He kamppailivat henkeen ja vereen työväen urheiluliikkeen itsenäisyyden puolesta. Kuten monet sosialidemokraatitkin.
Jostakin syystä nämä johtomiehet ja -naiset käänsivät eräänä kauniina päivänä kelkkansa alamäkeen. Tai joku taitava taktiikkamies, liekö ollut M. Ahde, kääri heidät pikkusormensa ympäri.
Niin tai näin TUL:n vasemmistoliittolaiseen johtoon kuuluvat varapuheenjohtajat: Osmo Hekkala Oulusta, Matti Reinikka Kajaanista ja Birgitta Kervinen Helsingistä sekä heitä tukevat kansanedustajat Esko Helle Hämeestä ja joku entinen telakkatyöläinen Espoosta myivät yhdessä humauksessa kaikki entiset periaatteensa ja siinä ohessa TUL:n.
TUL oli sittenkin kaupan.
* * * * *
Nyttemmin nämä herrat ja narrit, entiset kansandemokraatit ja tuskalaiset sosialidemokraatit ovat löytäneet suorastaan liikuttavalla tavalla toisensa. Ympäri käydään yhteen tullaan.
Se käy ilmiselvästi toteen paitsi TUL:n tukalassa taloustilanteessa, myös veljien ja siskojen yhteisissä puuhissa. Mainittu vasliittolainen varapuheenjohtajisto toimii tienraivaajana yrittäessään värvätä TUL:n seuroja valtakunnanliiton SLU:n helmaan. Mutta myös muuta järjestöllistä yhdentymistä on syntynyt.
Äskettäin eräs kellokas, Birgitta Kervinen, vieraili demarien helsinkiläisessä urheiluväen kerhossa esittelemässä TUL:n uusia kuvioita. Ja ottamassa neuvoja vastaan.
Näin ainakin kertoi toukokuussa parissakin numerossaan Demari-niminen lehti.
Ja sen palstoilla tunnettu vuosikymmenien takainen "tuskalaisaktivisti" K-A. Leväaho.
Hänen mukaansa TUL:n varapuheenjohtajalla Birgitta Kervisella oli tilaisuudessa "rikasta sanottavaa". Joskin "Gitta"oli myös ilahtunut saamistaan uusista eväistä. Lupasi ottaa "asiat meillä esille".