KENEN JOUKOISSA SEISOT: Dokumenttielokuva 70-luvun laululiikkeestä elokuvateatteri levitykseen
Jouko Aaltonen halusi tehdä dokumenttielokuvan 70-luvusta. Hän pohti miten lähestyä aihetta. Aaltonen mietti miten lähestyä aihepiiriä ja hän totesi 70-luvun laululiikkeen olevan iso osa aikakautta. Näin sai alkunsa Kenen joukoissa seisot- dokumenttielokuva.
- Laululiike on hyvä elokuvan aihe, koska siihen liittyy paljon musiikkia, aikakauden ilmapiiri, mutta sitä kautta voi käsitellä politiikkaa, Aaltonen kertoo.
- Jos oltaisiin tehty suoraan elokuva 70-luvun poliittisesta liikkeestä niin siitä olisi tullut paljon tylsempi elokuva, hän jatkaa.
Aaltonen tuli 70-luvun lopussa opiskelemaan Helsingiin. Hän ei ehtinyt varsinaisesti laululiikkeeseen mukaan, mutta tunsi siihen kuuluvia ihmisiä. Hänen mielestään hiukan ulkopuolinen tarkastelu lähtökohta on ollut hyvä asetelma dokumentin tekoa ajatellen.
- Kun elokuvaa aloitettiin suunnitella, niin lähtökohta oli se että tästä tulisi elokuvateatteri elokuva, Aaltonen sanoo.
- Se on vaikuttanut elokuvan muotoon. Kutsumme tätä mielellään dokumenttimusikaaliksi, koska tässä on paljon musiikkia, musiikkinumeroita, hän jatkaa.
Aaltosella on monia projekteja suunnittelun alla. Hän tunnustaa, että on kiinnostunut suomalaisen työväenluokan historiasta.
- Suomalaisen kommunismin vaiheet kiinnostaa. Tämä on yksi iso aihepiiri, josta voisi aika olla kypsä käsittelemään historiallisena ilmiönä eikä poliittisenailmiönä myöskin dokumenttielokuvan keinoin, Aaltonen pohtii.
Kestävää musiikkia
Monet muistavat 70-luvun laululiikkeen ennen kaikkea AgitProp-yhtyeestä. Yhteen nimi, joka itseasiassa syntyi Helsingin Sanomien artikkelissa olleesta kommentista, kuvaa useille laululiikkeen henkeä.
Pekka Aarnio on yhtyeen jäsen ja sitä kautta kokenut sisältäpäin laululiikkeen sekä sen ajan poliittisen ilmapiirin. Hän myös löysi musiikista elämänuransa laululiikkeen kautta.
Julkisuudessa on aika ajoin käyty kiivaitakin keskusteluja 70-luvusta ja kommunistien roolista siinä.
- Pitkään on ollut julkinen käsitys, että 70-luvun politiikkaa hallitsivat kommunistit. Julkisuuteen on syntynyt myytti itseään paljon suuremmasta ilmiöstä, vaikka 70-luvun alun merkittävin poliittinen tapahtuma oli SMP:n vaalivoitto, Aarnio hymähtäen muistuttaa.
- On annetu lupa taiteessa väittää asioita. On ihmisiä joiden filosofiassa taiteessa ei saa väittää asioita. Jos taide muuttuu propagnadaksi niin heidän mukaan se ei ole kestävää. Pidän laululiikkeen tuottamaa materiaali kuitnekin kestävänä, Aarnio pohdiskelee.
Kenen joukoissa seisot- dokumentin lopussa on kohtaus, jossa AgitProp esiintyy Provinssirock-festivaalilla. Esiintyminen on tältä vuosikymmeneltä ja lavan eteen oli pakkaantunut faneja, jotka eivät olleet edes vielä syntyneet silloin kun AgitProp aloitteli uraansa.
- Tuntui hirveän luontevalta ja siinä syntyi tunne, että kyllä tää jollain tavoin puhuttelee. Kyllä sen olisi tuntenut luissaan, jos näin ei olisi ollut. Jäi hyvä maku suuhun. Aarnio kuvailee esiintymistä.
- Nämä biisit ansaitsevat tulla kuulluksi vieläkin, hän toteaa.
Laululiike ansaitsee dokumentin
Aulikki Oksasen terävät sanoitukset muistetaan hyvin 70-luvulta.
- Minun mielestä laululiike ansaitsi dokumentin, Oksanen sanoo.
- Muuan muassa Helsingin laulufestivaalit oli upeat huikeat tapahtumat. Sääli ettei YLE niitä aikoinaan taltioinut sillä ne on osa meidän kulttuurihistoriaa ja laajempaa kansainvälistä laululiikettä, hän jatkaa.
Usein julkisuudessa on esitetty ristiriitaisia näkemyksiä 70-luvun laululiikkeen merkityksistä aikalaisille.
- 70-luvun laululiikkeen suurin merkitys oli siinä että se laajensi suomalaista sananvapautta laulun keinoina. Ja se antoi nuorille foorumin, missä he saattoivat ilmaista tuntojansa ja mielipiteitänsä maailman menosta. Koska sen aikainen media ei ollut kovin kärkkäästi tarjoammassa tilaa arvoille, jotka poikkesivat valtakulttuurin arvoista, Oksanen toteaa.
Erittäin mielenkiintoinen dokumentti
Kenen joukoissa seisot-dokumentti on mielenkiintoinen tapa kurkistaa 70-luvulle. Elokuvassa haastatellaan kymmeniä laululiikkeen aktiiveja ja peilaillaan heidän tuntojaan siitä nykypäivänä. Mielenkiintoisesti suurin osa haastatteluista on tehty heidän nykyisillä työpaikoillaan. Luoden tavallaan jatkumon 70-luvusta nykypäivään.
Dokumentti saa ensi-esityksensä Tampereen elokuvajuhlille 10. maaliskuuta. Valtakunnallinen ensi-ilta elokuvalle on 17. maaliskuuta.
ARI SARDAR