Kesäkeskustelussa on taas kukkinut monen moisia työllistämisen poppakonsteja

Alkuperäinen kirjoittaja: THOMAS MICKLIN

Julkisessa kesäkeskustelussa on sinilevien lisäksi "kukkinut" myös monen moisia poppakonsteja, joilla työllistää etenkin pitkäaikaistyöttömiä.

Ekonomistit Pasi Holm ja Vesa Vihriälä ovat esittäneet heikosti koulutettujen työllistämistä alentamalla työnantajamaksuja, pyrkien näin luomaan eräänlaiset uudet "halpatyömarkkinat".

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) puolestaan luotti valtiovarainministeriön budjettiesityksen julkistamisen yhteydessä perinteiseen palkansaajien tuloverotuksen alentamiseen jatkossakin.

Kalliomäen ministeriön ylijohtaja Anne Brunila sen sijaan esitti hiljattain kokeiltavaksi ns. Tanskan mallia, jossa työvoimakoulutusta on tehostettu mutta irtisanomissuoja nykyistäkin heikompi.

Joukon jatkeena Joensuun yliopiston tutkija Jouko Martikainen esitti tällä viikolla, että valtio tukisi työnantajia maksamalla suoraan osan pienipalkkaisten työntekijöiden palkoista.

Helsingin Työttömät HeTy ry:n toiminnanjohtaja Markku J. Kekäläinen on jo vuosikausia seurannut työllistämiskeskustelua, eikä ainakaan kokonaisuudessaan lämpiä oikein mihinkään näistä neljästä mallista. Hän on ollut mukana kehittämässä "työllistymistakuuksi" kutsutun työttömien oman mallin. Sen pääideana on, että työttömään kohdistetaan työvoimaviranomaisten taholta vain sellaisia toimia, jotka johtavat myönteiseen muutokseen työttömän tilanteessa; ensisijassa tietenkin suoraan uuteen työllistymiseen, mutta vähintään työllistymiseen johtavaan koulutukseen tai viime kädessä eläkkeelle.

"Palkka ei ratkaise työllistämisessä"

Ensin Kekäläinen kuitenkin kommentoi lyhyesti, miksi yksikään edellä esitetystä neljästä "poppakonstista" ei ratkaisisi työllistymistä.

– Holmin ja Vihriälän mallissa kiinnittyy huomio ennen kaikkea siihen, että jo nythän on olemassa monen moisia tukia työnantajille jotka työllistävät työttömiä, ja joissakin tapauksissa nämä tuet ovat jopa suurempia kuin mitä Holmin ja Vihriälän esittämät työnantajamaksujen alennukset olisivat. Silti ne eivät näytä kelpaavan työnantajille työllistämiskiihokkeina. Miksi, Kekäläinen kysyy, ja vastaa oitis:

– Siksi, koska loppujen lopuksi palkan suuruus ei ensisijaisesti ratkaise, kun kyse on tuotteesta tai palvelusta, jolla on todellista kysyntää markkinoilla. Ja jos taas kysyntää ei ole, ei työnantaja ota töihin edes ilmaiseksi, Kekäläinen kärjistää.

Hänestä näissä tapauksissa on ollut kyse juuri siitä, ettei vapaita työpaikkoja todellakaan ole tässä mielessä ollut tarjolla markkinoilla.

Kalliomäen veronalennuslinjan Kekäläinen kuittaa toteamalla, että kyllähän veroja on viime vuosina jo reilusti alennettukin.

– Kun ei oikein tuloksia ole näkynyt, täytyy kysyä, kuinka paljon ja kuinka pitkään tuloveroja sitten vielä pitäisikään alentaa jotta työllisyys selvästi kohenisi?

Hän huomauttaa, että työttömäthän maksavat suhteellisesti enemmän veroa kuin työlliset, ja jotta veronalennukset edes jossain määrin työllistäisivät, ne pitäisi nimen omaan kohdentaa pienituloisiin kotimaisen kysynnän kasvattamiseksi, ja suurempituloisten verotusta pitäisi päin vastoin kiristää, koska heidän "ylimääräiset" rahansa karkaavat herkästi ulkomaille.

"Brunila ei tiedä mistä puhuu"

Ylijohtaja Anne Brunilan esityksessä Kekäläinen pitää heikkona jo sitä, ettei Brunila näytä tuntevan joitakin aivan perusasioitakaan.

– Brunilahan ei tunne oikein työttömyysturvan saantirajojakaan täällä Suomessa, hän huomauttaa.

Mutta toki:

– Kyllä Tanskan mallista jotkin osat voisivat olla ihan tervetulleitakin tänne Suomeen. Esimerkiksi, kun siinä saa 80 prosenttia työttömyysaikaa edeltäneestä palkastaan, niin sehän on jopa selvästi paremmin kuin mitä me HeTy:ssä olemme esittäneet, eli "vain" 60 prosenttia, Kekäläinen naurahtaa, ja jatkaa, ettei kenelläkään voine olla vastaan myöskään sitä, että "Tanskan mallin" mukaisesti myös työvoimakoulutusta Suomessa tehostettaisiin.

– Mutta sitten tuo, että irtisanomissuojaa vastapainoksi heikennettäisiin, tuntuu kyllä aika mahdottomalta. Meillä kun Suomessa jo nyt on kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen heikko irtisanomissuoja, niin sitäkö sitten vieläkin heikennettäisiin, Kekäläinen päivittelee.

"Valtioko kaiken maksajaksi?"

Tuoreinta, tutkija Jouko Martikaisen, ideaa, että valtio maksaisi työnantajille suoraan osan työllistettävien palkasta, Markku J. Kekäläinen pitää melko nurinkurisena.

– Se lienee sukua sille vanhalle vaatimukselle, että "verot valtion maksettaviksi", Kekäläinen heittää.

Hänen mielestään työnantajan tulee kyllä itse maksaa suorat palkkakustannuksensa, sillä jo nythän valtio tuppaa maksamaan suuren osan työnantajien säästyvistä palkankorotuskustannuksista tuloverohelpotuksina palkansaajille.

– Lisäksi on kai vähintään kyseenalaista, salliiko EU:n kilpailusäännöt suoran rahallisen tuen maksamista ainakin vientiteollisuusyrityksille, Kekäläinen pohtii.

Oleellisinta on kuitenkin, ettei Martikaisen malli taitaisi toimia sen paremmin kuin Holmin ja Vihriälänkään malli – ja samasta syystä, eli yksityinen työnantaja ei teetä töitä halvemmallakaan ellei tuotoksilla ole todellista kysyntää markkinoilla.

"Työllistymistakuu" vaihtoehtona

Tässä vaiheessa HeTy:n toiminnanjohtaja Markku J. Kekäläinen selostaa ideoimansa työllistymistakuun periaatetta pähkinänkuoressa:

– Työtön saa lopputilin. Työnantaja on velvollinen omalla kustannuksellaan järjestämään työttömäksi jäävälle tukitoimia työsuhteen päättymisestä johtuvasta henkisestä kriisistä selviytymiseksi. Työttömän työtaitojen arviointikeskustelu on käytävä kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä.

– Työttömäksi jäätyään henkilö hakeutuu työvoimatoimistoon. Jos hänen työsuhteensa päättymisen syy johtuu työelämään tulleista muutoksista, ryhdytään välittömästi hänen uudelleen kouluttamiseen tai etsitään muita ratkaisuja.

– Jos henkilö ei työllisty kuudessa kuukaudessa, aloitetaan henkilökohtaisen työllistymissuunnitelman teko. Työllistymissuunnitelmassa henkilön oma tahto on keskeinen suunnan määrääjä. Viranomaisten tehtävä on olla ensisijaisesti tukena ja henkilön ohjaajana.

– Viimeistään vuoden kuluttua työttömäksi jäämisestä työttömälle tulee järjestää joko:

a) työpaikka;

b) koulutuspaikka, joka johtaa työllistymiseen;

c) ikääntyneen henkilön kyseessä ollen mahdollisuus "aktiiviseen ikääntymiseen", eli toimintaan, josta maksetaan eläkkeenkaltainen korvaus;

d) mahdollisuus "aktiiviseen työtoimintaan" vajaakuntoiselle, jos hänelle ei voida osoittaa työpaikkaa vapailta työmarkkinoilta;

e) mahdollisuus siirtyä eläkkeelle.

Kekäläinen korostaa, että pääasiassa työllistymistakuuseen liittyvät toimet olisivat julkisen sektorin varassa, jossa mitä moninaisimmilla aloilla löytyy yllin kyllin tekemätöntä työtä, mikäli sen tuotoksia ei tarvitse maksaa markkinaehtoisesti.