Kiellettyä rakkautta Mekong-joella
Mekong-jokea ylittävällä lautalla reelinkiin nojaa erikoisen näköinen tyttö; hänellä on yllään silkkimekko, jalassaan korkeakorkoiset kullanväriset kengät ja päässään leveälierinen miesten huopahattu. Hänen kasvonsa ovat rankasti puuteroidut ja huulet räikeän kirsikanpunaiset. Hän on matkalla sisäoppilaitokseen jossa opiskelee. Eletään kuohuvaa 1930-lukua ranskalaisten hallitsemassa Vietnamissa.
Punahuulinen nuori tyttö on kummallinen muusta ihmisjoukosta erottuva ilmestys, sillä yksikään valkoihoinen nainen ei siirtomaassa kulje näin pukeutuneena ja meikanneena. Ihmiset tuijottavat, mutta tyttö on jo tottunut tuijotteluun. Pitäkööt kevytkenkäisenä!
Tätä vain 15-vuotiasta tyttöä katsotaan siksikin, että hän ja hänen perheensä tuntuu elävän yhteiskunnan ulkopuolella. Nukkavieruihin erikoisiin vaatteisiin pukeutuva perhe – äiti, tytär ja kaksi veljeä – ei lukeudu rikkaiden valkoihoisten joukkoon, ei liioin jokisuiston köyhien talonpoikien piiriin.
Tytön kanssa samalla lautalla on musta limusiini, jonka takapenkillä istuu eurooppalaisittain pukeutunut vanhempi kiinalainen liikemies. Ennen kuin lautta saavuttaa vastarannan tyttö on varma siitä, että hän tulee jatkamaan matkaansa liikemiehen limusiinissa. Kummatkin ovat valmiita heittäytymään rakkaussuhteeseen jolla ei ole tulevaisuutta; nuori eurooppalaissyntyinen tyttö ja huomattavasti vanhempi kiinalaismies. Mahdoton yhtälö ehkä yhä vieläkin....
ARTO TUOMINEN
Arvio kirjasta Marguerite Duras: Rakastaja. Suomennos: Jukka Mannerkorpi. Otava 2006, sivuja 121.