Kohti edustajakokousta

Suomen kommunistisen puolueen edustajakokous järjestetään kesäkuun alussa Turussa. Yleensä puolueiden kokouksista valtamedian uutisotsikoihin nousevat henkilövalinnat ja kenties joku satunnainen, raflaava, mutta usein triviaali poliittinen aloite, kuten taannoin vihreiden ehdotus saattaa viini myyntiin Alkoista päivittäistavarakauppoihin. 

Toki SKP:nkin kohdalla henkilövaihdoksia on tulossa. Pääsihteerin lisäksi ainakin varapuheenjohtajisto uusiutuu. Puheenjohtaja JP Väisänen on ilmoittanut olevansa käytettävissä jatkokaudelle, eikä haastajia ole ilmaantunut. Periaatteessa sekin on vielä mahdollista. 

Ennen muuta kesän edustajakokous on politiikan arvion ja puntaroinnin paikka. Selvää on, että aikamme suorastaan huutaa kommunistista puoluetta. Kapitalistisen järjestelmän kriisi on jatkunut jo useamman vuoden. Edustuksellinen demokratia on kriisissä. Monet kokevat, ettei poliittinen järjestelmä enää edusta kansalaisia. Fasismi nostaa rumaa päätään niin meillä kuin muualla. Leikkauspolitiikka, valtavat suomalaiseen hyvinvointijärjestelmään kohdistuvat muutokset, kuten sote-uudistus, hyökkäykset ay-liikettä vastaan ovat muutamassa vuodessa romuttaneet paljon siitä yhteisestä hyvästä, joka toisen maailmansodan jälkeen rakennettiin pitkälti vasemmiston ja työväenliikkeen ansiosta. Imperialistiset sodat jatkuvat eri puolilla maailmaa, minkä seurauksena miljoonat ihmiset on ajettu pakosalle. Kaiken taustalla häilyy ilmastonmuutoksen haaste, johon kapitalistinen järjestelmä on selkeästi kyvytön vastaamaan. 

Kesän puoluekokouksen suuri projekti on arktinen aloite.

SKP:n edustajakokous sattuu siis poliittisesti erittäin haastavaan ja hankalaan tilanteeseen. Kriisi on aina myös mahdollisuus. Se kannattaa nyt huomioida ja tehdä rohkeita ratkaisuja politiikan suunnan muuttamiseksi. 

SKP on kokoansa suurempi ja vaikutusvaltaisempi puolue. Osittain ainutlaatuisen poliittisen agendamme ansiosta, mutta ennen muuta liittolaispolitiikan kautta. SKP on osa Euroopan vasemmistoa ja kansainvälisten kommunististen ja työväenpuolueiden verkostoa. SKP ylläpitää suhteita myös muilla tasoilla sisarpuolueisiin esimerkiksi Venäjällä, Intiassa ja Kuubassa. Kesän puoluekokouksen tiimoilla suuri projekti on arktinen aloite, joka yhdistää pohjoisen kommunistisia puolueita eri puolilta maailmaa. Kyseessä on historiallisen mittakaavan aloite, jossa SKP on aloitteentekijä. Arktinen ulottuvuus on monella tavalla ajankohtainen ja tulevaisuuden kysymys. 

SKP:n kannatus voisi olla parempi. Vaikka yhteiskunnallinen hegemonia, resurssit ja aloitteet ovat oikeiston kourissa, se ei voi olla tekosyy sille, että tuudittaudutaan vaatimattomiin kannatuslukuihin eduskuntavaaleissa. Suomalainenkin yhteiskunta on ajettu niin sanottuun 2/3-tilaan, josta monet yhteiskuntatieteilijät varoittavat. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa 2/3-osaa ihmisistä menestyy tai pärjää edes jotenkuten. 1/3-osa jätetään heitteille, syrjäytetään työttömyyden ja osattomuuden helvettiin. Suomessa se tarkoittaa liki 2 miljoonan ihmisen väkimäärää – pienipalkkaisia duunareita, pakkoyrittäjiä, työttömiä, köyhiä eläkeläisiä ja perusturvan varassa sinnitteleviä. Tästä joukosta löytynee jatkossakin se poliittinen voima SKP:n taakse. 

Alkuvuosi ennen edustajakokousta on pyhitetty muun muassa edustajakokousasiakirjojen viilaamiseen. Tärkeä etappi on maaliskuussa niin sanottu Sorvi-viikonloppu Helsingissä, jonne puolue kutsuu kaikki jäseniään mukaan SKP:n politiikan muodostamiseen. Myös paikallisesti piireissä on syytä käydä keskustelua edustajakokouksen kannalta keskeisistä poliittisista teemoista.