KOLUMNI: Lampaita ja ihmisiä
Jeesus Nasaretilainen käytti usein lammasvertauksia puhuessaan meistä ihmisistä. Tarkkanäköistä, mutta ei meille ihmisille kovin mairittelevaa. Meille tuli äskettäin kymmenen uutta lammasta. Minusta tuntuu ihan, että me olemme nyt pienkarjan suuromistajia. "Karjalaumamme" koko kun kolminkertaistui kertaheitolla. Yhdelläkään niistä ei ole EU:n vaatimia korvamerkkejä.
Vaihtoehtoinen, anarkistinen elämäntapa jyllää muutenkin täällä Hämeen sydänmailla. Sen huomaa selvästi aina silloin, kun jonkinasteisen pakon sanelemana joudumme vierailemaan pääkaupunkiseudulla. Pakkopakko, kiirekiire... En osaa kuvitella, että Mannerheimintiellä tulisi vastaan yhtään ihmistä ilman korvamerkkiä, jos EU:ssa alettaisiin kansalaisilta sellaista vaatia! Yhdenmukaisuuden paine näyttää olevan niin musertava.
Sen kaltaista individualismia nykymaailma suosii. Jokainen voi olla ihan oma itsensä, kunhan on oma itsensä juuri oikealla, markkinoiden hyväksymällä tavalla. Voit siis itse valita, minkä oyj:n tilille maksat kännykkälaskusi.
* * * * * * * * *
Vanha sanonta kertoo, että maalla ollaan viisaita, kun merellä on hätä. Hieman muunneltuna voisin todeta, että maalla ollaan viisaita, kun kaupungissa on hätä. Kymmenen vuoden asuminen syrjässä kaupungin melskeestä on opettanut minulle jotain. Alussa mainitsemani anarkistinen suhtautuminen elämään ja jopa Pyhään Markkinatalouteen on se, mitä maaseutu on opettanut.
Kyllä me täällä tiedämme, että siellä jossain on Suomen eduskunta, EU ja globaali kapitalismi. Sillä ovathan ne vieneet tältä kylältä lähes kaikki palvelut viimeistä kyläkauppiasta ja -koulua lukuun ottamatta. Mutta täällä pelaa vielä vaihtotalous, eikä kenenkään ole pakko pukeutua, ajatella tai toimia valmiin kaavan mukaan. Kyllä maalla on mukavaa! Lastenkutsut Espoossa ja lastenkutsut meillä kotona muistuttavat toisiaan tasan sen verran, että niitä molempia kutsutaan samalla nimellä ja niissä on lapsia. Maalla kuka missäkin (yleensä) kohtuullisen siisteissä ja ehjissä vaatteissa. Kaupungin lapsilla on viimeisen päälle merkkivaatteet, vaikka ikää olisi vasta muutama kuukausi.
En koskaan aikaisemmin käyttänyt sanaa maalaisjärki. Mielestäni oli parempi puhua terveestä järjestä. Niin tai näin, jompaa kumpaa ainakin varakkailta ihmisiltä kaupungissa puuttuu. Vai miten on selitettävissä se, että suostutaan maksamaan saman kiinalaistehtaan vaatteista moninkertainen hinta, kun siihen on neulottu kiinni joku kuuluisan vaatefirman merkki?
Perunat saa omasta maasta ja marjat sekä sienet voi poimia pihapiiristä. Toimivaa tai rehellisesti sanottuna minkäänlaista joukkoliikennettä ei ole. Lähimmälle bussipysäkille meiltä on matkaa pari kilometriä. Eikä juna-asemallekaan paljon enempää matkaa kerry. Mutta ei niistä kyytiin pääse. Jokaisessa paratiisissa näyttää aina olevan se käärmeensä.
MARKKU TULANDER
Kirjoittaja on janakkalalainen kommunisti, koulutukseltaan teologi ja entiseltä ammatiltaan pappi.