KOLUMNI: Naisena ja kommunistina

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 47/2006.

Luulisi, että kommunistit olisivat kärkipäässä sukupuolten samanarvoisuutta ajamassa. Mutta aika mutkikas tämä asia tuntuu edelleen olevan. Emmehän ole yksimielisiä siitäkään, mitä tasa-arvo oikein on! Kommunistimiehenkin suusta voi kuulla, että kyse on "sukupuolten välisestä valtakamppailusta, jota myös tasa-arvotaisteluksi on totuttu sanomaan" ja että "nainen on aina ollut tasa-arvoisempi kuin mies".

Toisaalta kommunistit vetoavat siihen, että "kaikki miehet eivät ole vallan kahvassa". Valitettavasti miehet, jotka kokevat itsensä yhteiskunnassa alistetuiksi, pyrkivät usein kompensoimaan tilannetta käyttämällä valtaa omassa perheessään. (En väitä, etteikö perheväkivaltaa esiintyisi ns. paremmissakin piireissä!) Fyysisesti vahvempana mies voi purkaa alemmuudentunteensa, turhaumansa ja ahdistuksensa vaimoon ja lapsiin.

Naisten alistaminen hyödyttää lähinnä vallanpitäjiä. "Ikiaikainen miehen ja naisen välinen valtapeli" on tarkoituksella luotu myytti aivan samoin kuin ihmisen kuviteltu synnynnäinen sotaisuus. Sukupuolten valtapeliä lietsotaan esim. viihteen avulla ja sitä uusinnetaan myös mm. koululaitoksen kautta.

o o o

Miksi meidän puolueessamme naiset ovat selvästi vähemmistönä? Sosialismin suuret teoreetikot olivat enimmäkseen miehiä – se taitaa näkyä ajattelussamme vieläkin? Poliittisessa toiminnassakin miehen euro on naisen 80 senttiä! Arkista ja konkreettista ei välttämättä edes mielletä politiikaksi. Puheiden pitäminen on arvokkaampaa kuin kahvinkeitto, nuijan koputtelu ansiokkaampaa kuin arpojen myynti.

Milloin olette nähneet Tiedonantajassa käsityöohjeita tai sisustusjuttuja? Onko urheilu jotenkin poliittisempi aihe? Naisia ja naisisia elämänpiirejä väheksyvään ajatteluun syyllistyvät myös naiset itse. Kommunistinainenkin saattaa nimittää kotiäitejä "kotirouviksi" ja näiden työtä "nyrkin ja hellan välissä" olemiseksi!

Naisten yhteistoiminta, vaikkapa imetystukiryhmät ja perhekahvilat, nähdään epäpoliittiseksi näpertelyksi, josta tulisi mahdollisimman pian siirtyä "oikeaan" poliittiseen toimintaan. Monet tavalliset naiset vierastavat mahtipontista barrikadeille nousua – kamppailusta päiväkodin puolesta on sittenkin usein kovin pitkä matka suuriin mielenosoituksiin sotaa ja globaalia talousherruutta vastaan.

"SKP haluaa rakentaa uudentyyppistä osallistuvaa demokratiaa, joka perustuu ihmisten omiin tavoitteisiin ja toimintaan." Nykynaisissa muhii vastavoimia epäinhimillistä tehokkuutta korostavalle länsimaiselle elämäntavalle – siis kapitalismille! Mutta nykyajan aktiivinen nainen haluaa määritellä tavoitteensa ja toimintatapansa itse. Moni hakeutuu vihreisiin, koska vierastaa "yhteen muottiin tunkemista" ja sitä, että "oikeat" tavoitteet ja toiminta on ylhäältäpäin määritelty.

TAINA HOLLO

Kirjoittaja on filosofian kandidaatti, kotiäiti, tekstiilitaiteilija ja kansalaisaktiivi Kihniöltä. Hän on SKP:n eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalla.