KOLUMNI: Seksi vaihdon välineenä

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 1/2008

Yleisradion A-talkissa keskusteltiin joulukuussa ihmiskaupasta, seksin ostokiellosta ja suhtautumisesta prostituutioon. Mukana oli myös seksityöläinen Maria, jolla oli vastassa muun muassa kärjekkäästi kantaaottava kirjailija Lenita Airisto.

Ihmiskaupalla on tarkoitettu järjestäytynyttä toimintaa, jossa nainen pakotetaan seksityöläiseksi uhkaamalla, nöyryyttämällä ja eristämällä. Kyse on naisen ruumiin esineellistämisestä ja laittomuudesta, johon usein kytkeytyy myös muita rikollisia piirteitä kuten huumekauppaa.

* * *

Prostituutio on ihmiskauppaa laajempi ja monimutkaisempi asia. Tutkija Anna Kontulan "Prostituutio Suomessa" vuodelta 2005 tuo keskusteluun myös seksityöläisten näkökulman. Se herättää vastaväitteitä, mutta rikkoo samalla monia tabuja. Osa selvitykseen tavoitetuista ihmisistä harjoittaa prostituutiota vain satunnaisesti, ja ammattilaisetkin ovat prostituoituja vain työaikanaan. Kuten Kontula toteaa, "muulloin he ovat isiä, kummeja, palkansaajia, kristittyjä, isoäitejä, opiskelijoita, sosiaalidemokraatteja tai vaikka moottoripyöräharrastajia".

Kun ihmistä kutsutaan ilkeästi huoraksi, on kyse nimeämisvallasta, joka palvelee jotakin herruutta. Nimeämällä osa naisista siveettömiksi korostetaan samalla toisten naisten hyveellisyyttä. Tämä on myös luokkakysymys, sillä alempien luokkien naiset ovat aina olleen ylempien luokkien naisten moraalisen kasvatuksen kohteita. Kun Lenita Airisto väitti sormi ojossa seksityöläinen Marian myyvän ruumistaan, hän asettui samalla tämän yläpuolelle väittäen tietävänsä, miltä Mariasta tuntuu ja miten hän kokee asemansa.

* * *

Miten suhtautua seksin myymiseen ja ostoon silloin kun se täyttää ammatinharjoittamisen edellytykset? Seksityöläisillä on Suomessakin oma liittonsa Salli, jonka nettisivuilla voi muun muassa testata omaa suhdettaan prostituutioon. Sallin sivustoja selaillessani havahduin siitä, miten aktiivinen liitto on.

Riippumatta siitä, miten itse suhtaudun prostituutioon ja seksin ostoon, vakuutuin siitä, että seksityöläisellä on vähintäänkin oikeus tulla kuulluksi siinä kuin kellä tahansa muulla ihmisellä.

IIRIS RUOHO

Kirjoittaja on tiedotusopin dosentti ja televisiotutkija Tampereen yliopistossa.