KOLUMNI: What\'s your number?
Televisiossa pyöri taannoin Sampo-pankin mainos, jossa esiintyi elegantisti ikääntynyt Patrick Duffy, jonka suomalaiset muistavat parhaiten tv-sarja Dallasin Bobbyna. Mainoksessa Duffy lähestyy ihmisiä ja kyselee heiltä heidän numeroaan eli ameriikaksi: what\'s your number?
Pian selviää, ettei Duffy suinkaan kysele neitosten puhelinnumeroa tai johtajan golf-tasoitusta vaan rahasummaa, jonka itse kukin tarvitsee eläkkeen lisäksi voidakseen elää haluamallaan tavalla vielä työvuosien jälkeenkin. Eli kysehän on yksityisen eläkevakuutuksen markkinoimisesta.
Helsingin sanomat uutisoi puolestaan (HS 6.5.), miten yhä useampi vanhus on valmis itse maksamaan paremmista vanhuspalveluista. Seniorikansalaisille kehitetään kilvan yksityisiä palveluja, hyvään hintaan tietysti. Esimerkiksi Helsingin Eirassa sijaitsevassa Villa Ensissä palveluasunnon hinta pyörii tasosta riippuen 2 000 euron kieppeillä kuukaudessa.
Eikä pelkästään ikäihmisiä kehoteta kaivamaan kuvettaan. Julkisten palvelujen maksullisuutta väläytellään mediassa jatkuvasti. Terveyskeskusmaksujen korotuspaineiden lisäksi julkisuutta ovat saaneet esimerkiksi Helsingin yliopiston kanslerin Kari Raivion väläytys korkeakoulujen lukukausimaksusta.
* * *
Sampo-pankin mainos vihjaa, ettei tulevaisuudessa pelkällä työ- saati kansaneläkkeellä tulla toimeen. Tiedotusvälineet jaksavat toistaa, miten julkiset palvelut ovat huonossa kunnossa ja menossa entistä huonompaan suuntaan. Luonnonlain kaltaisen väistämättömyden taustalla olevista poliittisista päätöksistä ei kirjoiteta juuri muualla kuin Tiedonantajassa.
Julkisten palvelujen rapauttamis- ja kaupallistamistrendien vastapainoksi tarvitaan esimerkiksi Karhulan eläkeläisten aloitteesta syntyneen adressinkampanjan kaltaista kansalaistoimintaa.
Karhulan eläkeläisten numero on selvä: 10 093. Sen verran nimiä kertyi julkista terveyden- ja vanhustenhuoltoa puolustavaan adressiin, joka luovutettiin kansanedustajille viime tiistaina.
MARKO KORVELA