Konsensuspolitiikka ei kelpaa, vaihtoehto kapitalismille tarvitaan (6.9. 02)

Alkuperäinen kirjoittaja:

Aidon vasemmistolaisuuden ja uusien kansalaisliikkeiden näkökulma
löysivät odotetusti toisensa Elokuun tapaamisen paneelikeskustelussa

"Kadonneen aatteen metsästäjät" - mitä
ja missä on


vasemmistolaisuus tänään?

SKP:n puheenjohtaja

Yrjö Hakanen

korosti, että vasemmistolaisuus
on taistelua riistettyjen ja alistettujen puolesta ja kapitalismin vastaisuutta.
Se ei myöskään ole koskaan rajoittunut vain parlamentaariseen
ja puoluetoimintaan. Hänen mukaansa vasemmistolla ja uusilla kansalaisliikkeillä
on paljon toisiltaan opittavaa ja toisilleen annettavaa.

Hakasen mukaan muutosliikkeen kokoavia strategisia lähtökohtia
voisivat olla talouden kehittäminen ihmisiä eikä pörssivoittoja
varten, työajan lyhentäminen ja perusturvan tason nostaminen,
demokratian laajentaminen, yksityistämispolitiikan torjuminen, talouden
ekologinen rakennemuutos ja sekä rauhanpolitiikka ja sotilaallinen
liittoutumattomuus.

Attacin hallituksen jäsen

Heini Salmela

puolestaan katsoi,
että nykyistä globalisaatiokriittistä liikettä voidaan
pitää vasemmistolaisuuden kolmantena aaltona ja että sillä
ja työväenliikkeellä on paljon yhteisiä asioita ajettavanaan.
Hän muistutti, että esimerkiksi monet nuoret valitsevat kansalaisjärjestötoiminnan,
koska puolueet ovat siirtyneet oikealle. Ei löydy oppositiota eikä
vastakkainasettelua.

- Konsensuspolitiikkaa ei kelpaa. Suomi kaipaa oppositiota. Tarvitaan
voima. joka sanoo selvästi ei ja selvästi kyllä.

Tutkija

Seppo Ruotsalainen

korosti teorian merkitystä vasemmistolaisuudelle.
Teoria on saatava tuoduksi käytännön tasolle. Hän muistutti
Leninin toteamuksesta, että ilman vallankumouksellista teoriaa ei ole
vallankumouksellista käytäntöäkään. Gramscin
mukaan kommunistisen puolueen jäsenet ovat intellektuelleja, koska
he tajuavat työn ja pääoman ristiriidan. Se on yhtä
tärkeää kuin oli aikoinaan aurinkokeskeisen järjestelmän
ymmärtäminen.

Vasemmistoliiton Vantaan kunnallisjärjestön sihteerin

Kati
Tyystjärven

epäkiitolliseksi rooliksi jäi toisaalta arvostella
hallituksen budjettiesitystä, toisaalta puolustella puolueensa mukanaoloa
hallituksessa. Hänen mielestään Hakasen esittämiin kokoaviin
lähtökohtiin voi kuitenkin koko vasemmisto yhtyä.

Paneelin puheenjohtaja, tohtori

Timo Kallinen

nosti heti aluksi esiin
pian sata vuotta sitten pidetyn Forssan kokouksen, siinä omaksutun
marxilaisuuden ja sosialismin tavoitteen sekä "irti porvareista"
-tunnuksen.

- Missä on tämän päivän vasemmiston taistelu
työttömien, matalapalkkaisten, pätkätyöläisten,
muiden riistettyjen ja alistettujen puolesta? Missä ovat vasemmiston
uudistusaloitteet esimerkiksi kun käsitellään valtion budjettia?
Entä mikä vaihtoehto vasemmistolla on tarjota kapitalistista globalisaatiota
vastaan nousseille uusille liikkeille ja nuorisolle? Yrjö Hakanen kysyi.

Hakanen korosti, että sosialismi ei tarkoita vain arvoja ja liikettä,
vaan myös yhteiskunnan rakenteiden radikaalia uudistamista, kapitalististen
omistus- ja valtasuhteiden kumoamista ja korjaamista uudenlaisilla.

- Kapitalismin vastaisuuden hylkääminen johtaa helposti siihen,
että vasemmisto ei kykene kokoamaan työläisiä ja toimihenkilöitä,
työttömiä ja muita vähävaraisia.

Hän otti hallituspolitiikan ohella esimerkiksi nykyisen ay-johdon
toiminnan. Eteläranta 10:n kanssa keskusteleminen on ay-johdolle tärkein
asia. Tuloksena on ollut tulonjaon jyrkkää muutos pääomatulojen
hyväksi. Ja samaan aikaan kun työelämässä korostetaan
työntekijöiden aktiivisuutta, vaikuttamista, verkostoitumista
ja tiimityöskentelyä, ay-johto on antanut nämä elementit
kokonaan työnantajien käyttöön sen sijaan, että
lattiatason keskinäistä verkostoitumista ja yhteistoimintaa käytettäisiin
etutaisteluun.

Erittäin vilkkaana rönsyilleessä yleisökeskustelussa
ruodittiin eniten ay-liikkeen tilaa, kansalaisliikkeissä ja puolueissa
toimimisen suhdetta sekä "hallituksessa aina paremmin" -ajattelua
ja sanojen ja tekojen ristiriitaa.

Yrjö Hakanen arvioi päätöspuheenvuorossaan, että
muutoksen saamiseksi poliittiseen asetelmaan, jossa parlamentaarinen asetelma
ei vastaa kansalaismielipidettä, vasemmistolaisen liikkeen on etsittävä
sellaisia toimintamuotoja, joissa ei jäädä nykyisen asetelman
vangiksi ja joissa voidaan toimia yhdessä laajemman kansalaismielipiteen
kanssa. Esimerkkeinä hän mainitsi yksityistämisen vastaisten
taistelun ja sosiaalifoorumi -liikkeen.

Yhteisinä minimilähtökohtina vasemmistolle Hakanen esitti
yksityistämisen pysäyttämistä, tulonjaon korjaamista
ja Suomen pitämistä irti Natosta.

- Jos näistä ollaan tosissaan samaa mieltä, on ryhdyttävä
yhdessä tekemään." (ES)