Löysä rahapolitiikka ei elvytä

Euroopan keskuspankki (EKP) jatkoi 5.6. julkistamillaan päätöksillä rahapolitiikkansa löysentämistä: se otti ensimmäisenä suurena keskuspankkina käyttöön negatiivisen talletuskoron, alensi ohjauskorkoa sekä ilmoitti tarjoavansa liikepankeille 400 miljardilla eurolla uutta lainaa edullisin ehdoin. Tavoitteena on rohkaista yrityksiä ja kotitalouksia ottamaan lainaa ja kuluttamaan sekä heikentää euron arvoa.

Eurokriisiin ja keskuspankkipolitiikkaan perehtynyt yhteiskuntatieteiden maisteri Antti Ronkainen arvioi, että tavoitteista euron arvon heikentäminen saattaa onnistua.

– Negatiivinen talletuskorko viestii rahoitusmarkkinoille, että Euroopassa ei kannata makuuttaa rahaa. Euro saattaa halventua ja sen kautta eurooppalaisten yritysten vienti muualle maailmaan voi kasvaa. Sen sijaan yksityisen kulutuksen ja investointien lisäämiseen rahapoliittiset toimet eivät riitä, Ronkainen arvioi useiden muiden asiantuntijoiden tavoin.

– Kotitaloudet näkevät, että työllisyystilanne on erittäin huono, joten ne eivät uskalla ottaa suuria lainoja. Yritykset taas näkevät, että kysyntää ei ole, jolloin nekään tuskin uskaltavat ottaa lainaa investointeihin, vaikka raha olisi kuinka halpaa, Ronkainen perustelee.

EKP sekaantuu finanssipolitiikkaan

Perusongelmana on Ronkaisen mukaan tiukka talouskuri, joka estää kysynnän elpymisen.

– Kuudessa Emu-maassa vallitsee jo deflaatio eli kuluttajahintojen lasku: Kreikassa, Kyproksella, Portugalissa, Irlannissa, Slovakiassa ja Espanjassa. Tämä on seurausta talouskuripolitiikasta: palkanalennusten ja olemattoman työvoimapolitiikan seurauksena työttömyys on kasvanut ja kysyntä laskenut. Deflaatio johtaa pahimmillaan kierteeseen, jossa kulutusta ja investointeja jatkuvasti lykätään, koska odotetaan hintojen laskevan lisää. Vaikka deflaatio-ongelma myönnetään, sen yhteyttä talouskuripolitiikkaan ei haluta myöntää. Muun muassa Jyrki Katainen puolusti eurovaalien alla voimakkaasti EKP:n ”riippumattomuutta” ja vastusti poliitikkojen puuttumista rahapolitiikkaan.

– Kysymyksen voisi kääntää toisin päin: miksi teknokraatit, jotka valitaan kaiken demokraattisen päätöksenteon ohi, saavat pakottaa hallituksia tekemään talouskuripolitiikkaa? Ronkainen kommentoi. Espanjan ja Italian velkakirjojen tukiostojen vastineeksi EKP vaati laajoja leikkaustoimia, yksityistämisiä ja valtionomaisuuden myyntejä. Kyproksen kriisin yhteydessä se uhkaili Kyprosta ensin konkurssilla ja sitten EU-tuomioistuimella. EKP on vaatinut osana troikkaa yhdessä EU-komission ja IMF:n kanssa kriisimailta ankaraa leikkauspolitiikkaa.

– Toimillaan keskuspankki on toistuvasti astunut hallitusten tontille ja kyseenalaistanut oman riippumattomuutensa, Ronkainen listaa.

Yksityinen velka luo kuplia

Finanssipolitiikka on Euroopassa nyt hyvin tiukkaa, mutta rahapolitiikkaa ennätyksellisen löysää. Ronkainen selittää tätä ideologialla, jonka mukaan taloudessa vain yksityiset toimijat ovat rationaalisia ja luovat kasvua, julkiset toimijat eivät. Kotitaloudet ja yritykset halutaan saada elvyttämään taloutta velaksi, mutta valtiot eivät saisi niin tehdä.

– Yksityinen velkaantuminen on sokea piste. Jos puhutaan yli varojen elämisestä, Euroopan julkinen velka on noin 90 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta yksityinen velka yli 300 prosenttia. Pankkeihinkin tässä ajattelussa luotetaan, vaikka ne ovat olleet keskeisesti aiheuttamassa viimeaikaisia kriisejä. EKP on jo aiemmin antanut pankeille halpaa likviditeettiä 1 000 miljardia euroa, ja nyt se ilmoitti antavansa 400 miljardia lisää. EKP:n ”elvytys” toimii vain, mikäli yksityinen velkaantuminen lisääntyy. Riskinä on muun muassa osakekuplan paisuminen.

– Todennäköisesti halpaa rahaa käytetään koko ajan enemmän ja enemmän keinotteluun. Jo nyt Euroopan osakekurssit ja asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti, vaikka mitään taloudellisia perusteita sille ei ole, Ronkainen sanoo. Olli Rehn ja muut EU-johtajat ovat kilvan vakuutelleet, että eurokriisissä pahimmasta on jo selvitty. Ronkainen ei näe aihetta optimismiin.

– Ei ole minkäänlaisia viitteitä, että Euroopassa alkaisi talouskasvu. Eurovaalien tulos ei myöskään viittaa siihen, että talouspolitiikan suunta muuttuisi. Kun kuripolitiikkaa jatketaan, Euroopan taloudelliset ja poliittiset ongelmat syvenevät.

(Tiedonantaja 26 / 2014)