Lappi hukkuu kaivoksiin

Faktaboksi:
Kansalaisaloite hylättiin

Eduskunta hylkäsi huhtikuussa kansalaisaloitteen kaivoslain uudistamista. Hylkäämisen yhteydessä esitettiin kuitenkin viisi toivomusta:

–  Kaivoslain uudistamisessa otetaan huomioon aloissa esiintuotuja näkökohtia.
–  Yhteiskunnan tulee saada kohtuullinen korvaus kaivosmineraalien hyödyntämisestä.
–  Lupia käsittelevillä viranomaisilla on oltava riittävät resurssit.
–  Muille elinkeinoille ja asumiselle tärkeiden tai luontoarvoiltaan korvaamattomien alueiden suojelua parannetaan.
–  Kaivoslain uudistuksen valmisteluaikataulussa otetaan huomioon CETA-sopimuksen vaikutukset.

Nähtäväksi jää, miten näitä toivomuksia otetaan huomioon ja millä aikataululla kaivoslaki saadaan uudistettua.

Lapin Kansassa 10.7. julkaistu kartta (kuva alla) näyttää miten suuri osa Lapista on varattu pääosin ulkomaisille yhtiöille kaivostoimintaa varten. Kartassa on merkitty eri väreillä käsittelyn eri vaiheissa olevia varauksia ja malminetsintälupia.

Läheskään kaikki varaukset eivät johda kaivostoiminnan aloittamiseen. Yhtiöt ovat kuitenkin liikkeellä tositarkoituksella: kaivos tehdään, jos se näyttäisi omistajilleen voittoa tuottavan. Ja Suomessahan voitot saadaan melkein puhtaana käteen, kun korvauksia maanomistajille ei juuri tarvitse maksaa ja kun louhintaveroa ei ole ja kun verot on helppo muutenkin välttää veroparatiisien ja muiden kikkojen avulla.

Investoinnitkin on helppo turvata EU:n ja Kanadan välisen CETA-sopimuksen ansiosta kunhan sopimus tulee lopullisesti voimaan. Jos yhtiö on kanadalainen tai jos toimintaa harjoitetaan Kanadaan rekisteröidyn tytäryhtiön nimissä, sopimus antaa mahdollisuuden miljardiluokan korvauksiin Suomen valtiolta, jos valtio puuttuu yhtiön kuviteltuihin tuleviin voittoihin säätämällä uusia ja tiukempia normeja ympäristönsuojelusta tai säätämällä uusia veroja tai maksuja.

Huolestuttavasti näyttää siltä, että viranomaiset auliisti myöntävät lupia, joiden seurauksena Lapin luonto ja paikallisten ihmisten elinkeinot joutuvat kärsimään. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä ajankohtaisista Lapin kaivos- ja malminetsintäongelmista.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Hannukainen Kolarissa ja Kaunis Iron Ruotsissa

Hannukainen Mining Oy suunnittelee rautakaivosta Kolariin Yllästunturin ja Äkäslompolon kylän kupeeseen. Kaivoksen jätevedet johdettaisiin Muonionjokeen, josta ne valuisivat edelleen lohijokena tunnettuun Tornionjokeen. Viranomaiset ovat vaatineet yhtiötä täydentämään aikaisempia suunnitelmia jätevesien käsittelystä. Täydennykset toimitettiin heinäkuun alussa.

Teollisuuden jätevesien käsittelyyn perehtynyt diplomi-insinööri Leif Ramm-Schmidt toteaa Luoteis-Lappi -lehdessä, että näissä täydentävissä tiedoissakin on edelleen vakavia puutteita. Ramm-Schmidt ei usko, että prosessia voidaan käyttää kierrättämällä jätevesi 95-prosenttisesti yhtiön esittämällä tavalla. Se tarkoittaisi käytännössä veden käyttämistä uudelleen kaksikymmentä kertaa. Joka kierroksella veteen tulee lisää kemikaaleja ja sen seurauksena kipsi saostuu prosessilaitteisiin. Auki on myös keskeisiä kysymyksiä maaperän ruhjeisuudesta ja pohjaveden vajoama-alueen suuruudesta.

Lisäksi on pidettävä koko ajan mielessä, että Muonionjoen toisella puolella Ruotsissa on Kaunis Iron AB:n toimiva rautakaivos. Ei riitä, että kumpaakin kaivosta tarkastellaan erikseen, vaan aina on otettava huomioon niiden yhteisvaikutus Muonionjokeen ja Tornionjokeen.

Kaunis Iron sanoo toimivansa samalla vanhalla ympäristöluvalla, jota aiemmin konkurssiin mennyt kaivosyhtiö Northland Resources käytti. Ruotsin Luonnonsuojeluvirasto eli Naturvårdsverket hakee kuitenkin Pajalan Kaunisvaaran kaivoksen ympäristöluvan peruuttamista, koska se pitää lupaehtoja liian löysinä.

Malminetsintää Enontekiön erämaassa

Hollantilaisen Akkerman Exploration B.V.:n suomalainen tytäryhtiö on tehnyt varausilmoituksen Enontekiön Hietakerolle lähes 250 neliökilometrin suuruiselle alueelle. Varausilmoitus tarkoittaa, että yhtiöllä on yksinoikeus hakea alueelle malminetsintälupaa.

Pelko malminetsinnästä ja sen seurauksena mahdollisesta kaivoksesta on herättänyt ankaraa vastustusta alueen asukkaissa. Asukkaat hakevat tukea vastustukselleen ja keräävät nimiä nettiadressiin.

Adressin perusteluissa todetaan muun muassa, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on myöntänyt alueelle luvan uusille kaivostoimintaan pyrkiville tutkimuksille, vaikka alueella jo tehdyt geologiset tutkimukset ovat aiheuttaneet haittaa sekä heikentäneet poromiesten ja muiden kulkijoiden maastoturvallisuutta, esim. maastoon jätettyjen putkien vuoksi.

Tukes ei kuullut asiassa alueen ihmisiä, ei huolehtinut päätöksen asianmukaisesta tiedottamisesta, eikä ottanut huomioon toiminnasta aiheutuvia haittoja alueen luonnolle, saamelaiselle poronhoidolle sekä muiden elinkeinojen harjoittamisedellytyksille. Onkin kyseenalaista, onko Tukesilla on oikeus myöntää lupia alueelle, jolla kaivostoiminta on lähtökohtaisesti kielletty - ja vieläpä kuulematta alueen oikeudenomistajia ja ihmisiä, joiden koti alue on.

Adressin tekstin mukaan Käsivarren alueelle ei ole edellytyksiä perustaa kaivoksia eikä suorittaa kaivokseen valmistelevia toimenpiteitä. Käsivarsi on kaivoksista vapaata aluetta ja sellaisena se tulee myös pitää. Meillä ei ole varaa pilata ainutkertaista luontoamme, eikä ottaa sitä riskiä, että jälkien siivoamisen ja lopulliset luonnontuhot maksavat paikalliset veronmaksajat ja tulevat sukupolvet. Kaivostoiminta tuhoaisi kaiken sen, minkä eteen sukupolvet ennen meitä ovat tehneet työtä meidän ja tulevien sukupolvien hyväksi.

Kittilän Suurikuusikon jätevedet Ounasjokeen

Kittilän kultakaivoksen jätevesipäästöt suojellun Ounasjoen vesistöön kasvavat yhtiölle myönnetyn uuden ympäristöluvan seurauksena. Jätemäärä kasvaa koska kanadalainen kaivosyhtiö Agnico Eagle lisää malminlouhintaa parillakymmenellä prosentilla. Lisääntyvät jätevedet on tarkoitus ohjata putkea pitkin Loukiseen, joka on Ounasjoen sivujoki.

Vaikka ympäristölupa ei ole vielä lainvoimainen, yhtiö on rakentanut maastoon lähes 24 kilometriä pitkän jätevesien purkuputken melkein valmiiksi.

Lapin luonnonsuojelupiirin mukaan päästöt heikentävät Ounasjoen vesistön tilaa Suomen ja EU:n lakien vastaisesti. Purkuputken avulla kaivosyhtiö pyrkii välttämään sellaisen aidon jäteveden puhdistamon rakentamisen, jolla puhdistettaisiin kaikki haitalliset aineet.

Jätevesien johtaminen jokeen heikentää merkittävästi joen vesistön ekologista tilaa, vesistön puhtautta ja tämä on siten EU:n vesipuitedirektiivin vastasta toimintaa ja myös Ounasjoen erillislain ja Ounasjoen Naturan vastaista toimintaa.

Kaivosyhtiö Agnico Eagle Finland Oy:llä on vasta alimman lupaviranomaisen (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) myöntämä lupa jätevesien johtamiseen putkea pitkin. Lapin luonnonsuojelupiiri on valittanut luvasta Vaasan hallinto-oikeuteen.

Vaikka ympäristölupa ei ole vielä lainvoimainen, yhtiö on rakentanut maastoon lähes 24 kilometriä pitkän jätevesien purkuputken melkein valmiiksi. Kaivokselta yli jänkien ja halki metsien kulkeva jätevesien purkuputken linja on valtaisa. Metsään raivattu aukko on 30 metriä leveä, putki kaivetaan neljän metrin syvyyteen ja sitä seuraa huoltotie koko matkalla.

Lapin luonnonsuojelupiirin mielestä kaivosyhtiö yrittää panna lupaviranomaiset ja hallinto-oikeudet seinää vasten rakentamalla purkuputken ennen lainvoimaista lupaa. Hallinto-oikeuksien tuomarit joutuvat valitusta käsitellessään pohtimaan antavatko luvan valmiin, yhtiön mukaan 16 miljoonaa euroa maksavan, jätevesiputken käyttöön.

Ounasjoen suojelu

Kittilän kaivoksen jätevesien johtaminen Loukiseen ja sieltä Ounasjokeen on vastoin Ounasjokea koskevaa erityistä lakia. Laki saatiin aikaan vuonna 1983 laajan kansanliikkeen ansiosta. Kansanliike vastusti Kemijoki Oy:n suunnitelmia, joiden mukaan jokeen piti rakentaa useita voimalaitoksia. Yhtiö vaati 250 – 300 miljoonan markan korvauksia joen rauhoittamisesta. Vaatimuksiin ei kuitenkaan suostuttu, vaan Ounasjoki suojeltiin erityislailla.

Lain perusteluissa painotetaan Ounasjoen luonnonsuojelullista arvoa: ”Rakentamattomana, puhdasvetisenä ja lähes luonnontilaisena suurjokena Ounasjoki on maamme oloissa varsin merkittävässä asemassa”. Lisäksi perusteluissa edellytetään, että ”erityisesti luonnontalouden ja paikallisen väestön edut tulevat vastedeskin turvatuiksi”.

Ounasjoen suojelun erityislaki suojelee joen ensisijaisesti vesivoimarakentamiselta, mutta lain perusteluista löytyy vahvoja kannanottoja sekä periaatteita, jotka ohjaavat ainakin moraalisesti Ounasjoen vesistön käyttöä koskevaa päätöksentekoa. Siksi Ounasjoen tai sen sivujokien vesiä toiminnassaan käyttävien teollisuuslaitosten tulisi palauttaa käyttöönsä saama vesi vähintään yhtä hyvälaatuisena kuin se oli laitokseen tullessaan.

Yara kaivelee Savukosken Soklissa

Matti Vanhasen (kepu) hallitus myi vuonna 2007 Kemiran lannoiteliiketoiminnan norjalaiselle Yaralle noin 200 miljoonalla. Samassa kaupassa Yara sai myös Savukoskella sijaitsevan Soklin kaivosoikeudet. Sokli sisältää apatiittia, josta rikastetaan mm. lannoitteissa käytettävää fosforia. Fosforin niukkuuden vuoksi Sokli arvioidaan nykyisin noin 20 miljardin euron arvoiseksi.

Yaran toimet nousivat julkisuuteen heinäkuun alussa, kun Lapin ely-keskus antoi kaivosyhtiölle huomautuksen Soklin kaivoshankealueella tehdyistä kaivauksista.

Yara on hiljakselleen valmistellut kaivostoiminnan aloittamista. Malmia on kuljetettu rekka-autoilla koerikastukseen Geologisen tutkimuskeskuksen laboratorioon Outokumpuun. Vuonna 2014 valtio lupasi avustaa radan rakentamista Sokliin 200 miljoonalla eurolla.

Yaran toimet nousivat julkisuuteen heinäkuun alussa, kun Lapin ely-keskus antoi kaivosyhtiölle huomautuksen Soklin kaivoshankealueella tehdyistä kaivauksista. Keskuksen mukaan kuopista voi valua haitta-aineita vesistöön.

Ely-keskuksen asiaan puuttumisen taustalla on Kemin-Sompion paliskunta, jonka porojen elinympäristöä Sokli on ollut vuosisatoja. Paliskunta ilmoitti kaivauksista ja pyysi ely-keskusta suorittamaan alueella tarkastuksen.

Elyn tarkastuskertomuksen mukaan Yara on tehnyt Soklin alueelle useita kaivantoja, joiden malmikasoista voi valua fosforia ja muita haitallisia aineita alueen vesistöön. Tarkastuskäynnillä paljastui, että Soklin alueella oli enemmän uusia koekaivantoja ja malmikasoja kuin mitä Yara oli ennen tarkastuskäyntiä elylle ilmoittanut.

Valvontaviranomaisena Lapin ely-keskus velvoitti kaivosyhtiö Yaran estämään malmikasojen valumavesien pääsyn vesistöön. Suojaustoimet on tehtävä tämän kesän aikana. Lisäksi ely jatkaa sen selvittämistä olisiko kaivosyhtiö Yaran pitänyt anoa Soklin nyt huomautukseen johtaneille koekaivannoille erityinen koetoimintalupa.

Kaivosyhtiö Yaran varsinaisella kaivostoiminnan ympäristöluvalla ei ole vielä lainvoimaa. Vaasan hallinto-oikeuden toukokuussa 2020 antama ympäristölupa on valitusasiana korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.

Venäläisetkin huolestuivat Soklista

Soklin kaivos vaikuttaisi sekä Kemijoen latvavesiin että Venäjän puolelle laskevaan Nuorttijokeen. Suomalaisten poromiesten ja luonnonsuojelijoiden lisäksi myös Murmanskin aluehallinto on huolissaan kaivoshankkeesta. Murmanskin alueen ympäristö- ja luonnonvaraministeri Anna Bagrova on lähettänyt Lapin ely-keskukselle kirjelmän, jossa pyydetään tietoja kaivoksen vaikutuksista Venäjän puolelle laskevaan Nuorttijokeen ja Tuulomajoen vesistöön.

Kirjoitus on julkaistu Tiedonantajan numerossa 08/2020.
Tilaa Tiedonantaja ja tuet journalismia kaivosteollisuudesta myös tulevaisuudessa!