Lenin ja tunnukset
Minkälainen on hyvä poliittinen tunnus tai slogan? Tätä pähkäilee varmasti moni eduskuntavaaliehdokaskin pikku hiljaa vaalien lähestyessä.
Lenin pohti poliittisia tunnuksia heinäkuussa 1917 päivätyssä tekstissä, joka löytyy Koottujen teosten 13. osasta.
Lenin analysoi, että Venäjän vallankumous oli heinäkuun puolessa välissä edennyt uuteen tilanteeseen. Rauhallinen vaihe oli takana ja edessä olisi kovaa vääntöä, mahdollisesti väkivaltaisiakin yhteenottoja.
Alkuvuodesta Lenin kannatti ”Kaikki valta Neuvostoille” -tunnusta. Heinäkuussa Lenin arvioi, että tuo tunnus oli vanhentunut. Pääsyynä tähän oli nouseva vastavallankumouksellisuus ja Neuvostojen kyvyttömyys estää sitä. Päinvastoin, Lenin arvosteli ankarasti sitä, miten Neuvostot hieroivat sovintoa porvariston kanssa ja toimivat siten vallankumousta vastaan.
Leninin mukaan vallankumouksellisia tunnuksia sorvatessa on pysyttävä konkretiassa. Keskeinen peruskysymys on, missä piilee todellinen valta kussakin poliittisessa tilanteessa: ”Kansan on ennen kaikkea ja parhaiten tiedettävä totuus, tiedettävä, kenen käsissä on todellisuudessa valtiovalta.” Lenin määritteli, että agitaatiotyön tehtävä on osoittaa kansan viholliset ja pikkuporvarilliset puolueet, jotka vielä uskaltavat luottaa kapitalisteihin.
Tunnuksia laadittaessa ei Leninin mukana pidä katsoa taakse vaan tiukasti eteenpäin. Toimivien tunnusten on vastattava kunkin tilanteen ajankohtaista luokka- ja valtarakennetta. ”Jokainen tunnus on johdettava yleensä kaikista poliittisen tilanteen erikoisuuksista”, toteaa Lenin.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Teoria
Laajassa Kansainvälisen naistenpäivän artikkelissa Tiina Sandberg käsittelee Suomessa vallitsevaa tilannetta naisiin kohdistuvan väkivallan suhteen sekä kysymystä militarismista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomen tilanne on paljon huonompi, kuin voisi kuvitella. Tasa-arvon mallimaassa naiset joutuvat erittäin usein väkivallan uhreiksi.
Tilanteessa, jossa ihmiskunnalla on edessään suurin kriisi sitten toisen maailmansodan, rajoittamattoman sodan ja katastrofikapitalismin aikakaudella, vasemmisto – ainakin Euroopassa – on pelkkä varjo itsestään. Leninin poistaminen vasemmiston kollektiivisesta muistista on ollut osa tätä historian tuhoamista. Artikkelin kirjoittaja Michael Brie on sosiaalifilosofi Rosa Luxemburg -säätiön Kriittisen sosiaalianalyysin instituutissa Berliinissä.
Äärioikeiston nousu ei ole osoitus poliittisesta tyytymättömyydestä, ei sosiaalisesta patologiasta eikä varsinkaan järjestelmänvastaisuudesta. Äärioikeiston kasvu viime vuosikymmenellä on vastareaktio - ja vieläpä maailmanlaajuinen vastareaktio. Mutta mitä vastaan?