Marxia Taiteiden yössä

Helsingin Taiteiden yössä elokuussa jatkui mukava perinne. Viimevuotiseen tapaan alkuillasta päästiin keskustelemaan Karl Marxin mittavasta tuotannosta. Keskustelutilaisuuden taustalla oli Karl Marx -seura, ja tällä kertaa paikaksi oli valittu Lasipalatsin Kirja. Pieni kirjakauppa oli tupaten täynnä väkeä, kesken loppuivat sekä istumapaikat että happi.

Paikanvalinta herätti yleisössä kummastusta. Viimeksi samaan tilaan kaavailtu tilaisuus jouduttiin siirtämään suurempaan saliin Lasipalatsin kakkoskerrokseen suuren suosion vuoksi. Nyt ei tähän ollut mahdollisuutta, ja moni mattimyöhäinen joutuikin kääntymään täpötäyden liikkeen ovelta pois.

Ehkä sekaan olisi silti kannattanut yrittää tunkea. Luvassa oli nimittäin Suomen kärkikastia olevan marxilaisen tutkijajoukon arvioita tuoreista alan teoksista. Keskustelussa käytiin läpi useita muutaman viime vuoden aikana suomen kielellä ilmestyneitä kirjoja, joista osaa on käsitelty Tiedonantajassa aiemminkin.

Mutta kertaus on tietysti opintojen äiti.

Tartutaan Pääomaan!

TA-Tieto kustannus julkaisee syksyllä uusintapainoksen Karl Marxin pääteoksesta Pääomasta. Pääoman kolme osaa on viimeksi painettu 1970-luvulla ja niistä on saanut pulittaa divareissakin pienen omaisuuden, mikäli ne on jostain onnistunut edes löytämään. Nyt tähän ongelmaan on siis tulossa ratkaisu.

Pääoma ei ole mikään helppo kirja. Siinä Marxin dialektinen metodi ei ole pelkästään tutkimuksen tasolla vaan olennainen osa itse tutkimustulosten esille tuontia. Tottumattomalle lukijalle ei välttämättä aukea se logiikka, jolla Marx ryhtyy Pääoman ensimmäisessä osassa ratkomaan kapitalismin mysteerejä.

Onneksi on olemassa muutamia Pääomaan johdattelevia, hieman selkokielisempiä tekstejä, joihin kannattaa ehkä tutustua ennen varsinaista alkuteosta.

Pertti Honkanen esitteli Taiteiden yön tilaisuudessa yhtä Marxin Pääomaa käsittelevää teosta. Parisen vuotta sitten ilmestyi suomeksi Francis Wheenin Marxin Pääoma. Wheeniltä on jo aiemmin suomennettu Marxin elämäkerta, varsin mehevästi ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu perusteos.

– Wheenin Marxin Pääoma ei ole akateeminen kirja vaan yleistajuinen johdatus Pääoman teemoihin. Wheen ei niinkään keskity Marxin kirjaan vaan sen syntyhistoriaan. Siinä kuvataan se pitkä, vaivalloinen prosessi, jonka tuotteena Pääoma syntyi. Marxhan hahmotteli Pääomaa jo 1840-luvun lopulla, mutta kirja viivästyi ja viivästyi, sanoi Honkanen. Pääoman ensimmäinen osahan ilmestyi vasta 1867, parisenkymmentä vuotta myöhemmin kuin mitä Marx itse oli kaavaillut.

Honkasen mukaan Wheen löytää syitäkin sille, miksi projekti venähti.

– Varmasti osasyynä oli Marxin perusteellisuus. Marx törmäsi alati uusiin ongelmiin, joita yritti ratkaista. Hän oli myös impulsiivinen persoona ja poliittisesti aktiivinen henkilö, joka kirjoitti paljon erilaisia kiistakirjoituksia, jotka veivät aikaa päähankkeelta.

Wheenin kirjasta on otettu jo toinenkin painos, mikä kielii Honkasen mukaan laajentuneesta kiinnostuksesta Marxiin ja marxismiin.

Edelleen jatkuva kapitalismin kriisi on ollut hyvä syy tarttua taas klassikoihin. Honkanen arvioi, että suurimpana syynä ovat ne yhteydet, joita Pääomassa kuvatulla kapitalismilla on nykyiseen kriisiin.

– Oikeastaan lopullisena pontimena Marxille toimi 1857 alkanut talouskriisi, joka oli ensimmäinen todella globaali kapitalismin kriisi. Sen vaikutukset tuntuivat Euroopan ja Yhdysvaltojen lisäksi Intiassa ja Kiinassa.

Kiistoja teorioista

Wheen esittelee Pääoman perussisällön noin sadassa sivussa, eikä Honkanen löydä tekstistä suuria virheitä. Wheen nostaa esille myös kohtia, joissa Marxia on kritisoitu voimakkaasti. Kaksi kiivastakin väittelyä aikaansaaneita kiistakapuloita ovat kurjistumis- ja työarvoteoria.

On helppo osoittaa, että työväenluokan elämä ja olot ovat parantuneet reippaasti 1800-luvusta. Marx kuitenkin toteaa, että kapitalismissa rikkaus kasaantuu harvoille ja työväenluokka sen kuin kurjistuu. Oliko Marx siis väärässä?

Honkasen mukaan kurjistumisteoria on melko oikeaan osunut kuvaus kapitalismin kehityspiirteistä. Rikkaus kasautuu ja toisessa päässä köyhyys ja kurjuus.

– Varsinkin nykyajan kapitalismissa näkyy ääripäiden korostuminen. Marx nostaa esille myös ajankohtaisen huolenaiheen, syrjäytymisen, josta hän käyttää käsitettä pauperismi.

Marxin mukaan työväenluokan asema kapitalismissa heikkenee palkan määrästä riippumatta. Tätä on syytä pitää suhteellisena kehityksenä.

Toisaalta työväenliike ja ammattiliitot ovat kyenneet taistelemaan työväenluokalle myös parempia oloja.

Työarvoteoria on myös herättänyt kiivasta keskustelua. Marxin mukaanhan tavaran arvo muodostuu siihen käytetystä työstä, tarkemmin työajasta. Teoria ei ole Marxin keksimä, vaan se löytyy muun muassa Adam Smithin teksteistä. Marx kuitenkin kehitti työarvoteoriaa pitemmälle kuin kukaan muu.

Työarvoteorian kritiikille on toki aihetta, mutta Honkanen kysyi toisaalta, että mikä sitten olisi vaihtoehtoinen arvoteoria. Subjektiivinen arvoteoria korostaa kuluttajien mieltymyksiä, mutta voivatko ne olla tavaran arvon lähde? Tämä ajattelutapa ei ainakaan Honkasta ole vakuuttanut.

– Työarvoteoriaa yritetään usein kumota ottamalla esimerkiksi jokin yksittäinen tuote. Työarvoteoria ei kuitenkaan tutki poikkeuksia vaan yleisemmällä tasolla sitä, miten jatkuvasti uusinnettavien tavaroiden hinta muodostuu, selvensi Honkanen.

Marx-seuran puheenjohtaja Vesa Oittinen nosti esille Aalto-yliopiston taloustieteen professorin Vesa Kanniaisen työarvoteoriaa tyrmäävät virhekäsitykset. Kanniainen on useaan otteeseen väittänyt, ettei Marxin arvoteoria voi pitää paikkaansa. Esimerkkinä Kanniainen on maininnut asuntojen hinnat, jotka heilahtelevat riippumatta siitä, kuinka paljon niiden rakentamiseen on käytetty aikaa ja resursseja.

– Kanniainen ei käsitä, että Marx erotti jo heti kättelyssä tavaran arvon ja hinnan. Tämä tuli esille jo marxilaisuuden perusopinnoissa aikoinaan. On huolestuttavaa, että akateemisella tasolla tunnetaan nykypäivänä Marxia näin huonosti. Ehkä Kanniainen ottaa joku päivä käteensä Pääoman ja alkaa lukea sitä, pohti Oittinen.

Uuden ajan Marx

Francis Wheen mainitsee Pääoma-johdatuksessaan Marxin käsittämättömän laajan kulttuuritietämyksen. Pääoma vilisee siteerauksia kaunokirjallisuudesta, kuten Shakespearelta, Dantelta ja Dickensiltä. Marx käyttää myös tekstissään paljon satiiria ja ironiaa, mikä nykypäivän taloustieteilijöiltä puuttuu tyystin.

Vesa Oittinen painotti myös muita Marxille omintakeisia piirteitä.

– Marxin erottaa porvarillisista teorioista se, ettei hän harrasta pelkästään jo olemassa olevan maailman kuvailua. Hän pyrkii paljastamaan kapitalistisen tuotannon luonteen. Tarkoituksena on romuttaa kapitalismissa piileviä illuusioita.

Ihmiset esimerkiksi tuppaavat kuvittelemaan, että kuin rahaa pannaan pankkiin, niin kolikot tupsahtavat ikään kuin tyhjästä.

Marxin mukaan kaikki pääoman arvon lisäykset syntyvät kuitenkin maksamattomasta lisätyöstä.

– Kun oivaltaa mistä arvot syntyvät, yhteiskunnan näkee aivan uusin silmin. Käytännölliset johtopäätökset ovat tyystin toisenlaisia kuin porvarillisista lähtökohdista, kuvasi Oittinen Marxin merkitystä.

Oittinen esitteli yhdessä Juha Koiviston kanssa toimittamaansa artikkelikokoelmaa Mega-Marx, joka ei hänen mukaansa sovellu aivan vasta-alkajalle. Oittisen mukaan nyt tarvittaisiin hyviä, helppotajuisia johdatuksia Marxin ajatteluun, koska tarve on suorastaan huutava.

– Marxilaisen teorian omaksumisessa ja siihen tutustumisessa on ollut reaalisosialismin romahtamisen jälkeen yli 20 vuoden katkos. Tavallinen kadunmies ei tunne Marxia. Monella tavalla nyt aloitetaan uudelleen liki nollapisteestä.

Oittisen mukaan ei ole paluuta entiseen, vanhaan marxilaisuuteen, vaan Marxin suhteen ollaan astuttu uuteen historialliseen vaiheeseen. Marxin ajattelun kehittymistä voi nyt tutkia tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollista. Esimerkiksi Marxin tuotantoa tunnetaan nyt laajemmin kuin koskaan.

Keskustelu jatkuu

Filosofi Tuomas Nevanlinna lähestyi Marxia brittiläisen kulttuurintutkijan Terry Eagletonin tuoreen kirjan valossa.

Tiedonantajassakin esitellyn Miksi Marx oli oikeassa? -kirjan sivuilla Eagleton lähtee kumoamaan erilaisia myyttejä, joita Marxista on nykypäivänä liikkeellä.

– Marxia ei voi yksinkertaistaa. Lonkalta heitetyt perushuomautukset eivät Marxia horjuta. Ei ole mitään simppeliä kohtaa, mihin Marx kaatuu tai Pääoma kumoutuu. Ajatteli Marxista sitten mitä tahansa, keskustelu on kesken ja Marxin lukeminen jatkuu, sanoi Nevanlinna.