Myös Jeesus oli pakolainen

Kai Sadinmaa on monissa liemissä keitetty pappi ja kirjailija. Miehestä tuli aikanaan pappi monen mutkan kautta.

– Erosin kirkosta täyttäessäni kahdeksantoista. Tunsin kristillisyyden itselleni vieraaksi ja merkityksettömäksi. Muutaman vuoden kuluttua tästä koin voimakkaan hengellisen herätyksen ja liityin helluntaiseurakuntaan. Tämä vaihe oli kuitenkin varsin lyhyt. Teologian opinnot aloitin 1989. Pari vuotta opiskeltuani liityin takaisin kirkkoon. Minut vihittiin papiksi 1994. Sadinmaa muistelee, että Suomi oli tuolloin yhteiskunnallisen murroksen ja laman kourissa, mutta kirkossa keskityttiin epäoleellisuuksiin.

– Rupesin ihmettelemään kirkon touhua. Samalla kun ihmisiä pistettiin massoittain kilometritehtaalle, niin kirkossa keskityttiin lähinnä jumalanpalvelus- ja käsikirjauudistuksiin. Kirkko ja sen kuulijoilleen tarjoama kieli oli jo tuolloin täysin vieraantunut ympäröivästä todellisuudesta, eikä sillä ollut kosketuspintaa maailmaan.

Kirkko ei seuraa Jeesuksen radikaalia sanomaa

Sadinmaan mukaan Jeesus ristiinnaulittiin, koska hän astui liian suurille varpaille: Jeesus oli uhka vallanpitäjille, sekä heille jotka hyötyivät sen aikaisesta järjestelmästä ja valtarakenteista.

– Jeesuksen temppelikritiikissä tulee ymmärtää se, että temppeli oli yhteiskunnan sydän ja sen koossapitävä voima. Kuuluisassa temppelikohtauksessa Jeesus paljasti konkreettisella tavalla yhteiskunnan uhriluonteen ja sen uhreja tuottavat mekanismit. Sadinmaan mukaan vastaavanlainen uhriluonne on läsnä myös tänään.

– Se näkyy muun muassa siinä, että ihmisiä suljetaan yhteiskunnan ulkopuolelle ja syrjäytetään. Kirkon tulisi pyrkiä paljastamaan yhteiskunnan luonne ja sen uhreja tuottavat mekanismit, jonka suurin aiheuttaja on nykyinen taloushegemonia.

Seuraako kirkko mielestäsi Jeesuksen radikaalia sanomaa?

– Ei. Kirkko on byrokraattinen valtarakennelma, joka tukee vallitsevaa järjestelmää ja sen uhrikulttuuria kritiikittömästi. Mielestäni kirkko on kadottanut Jeesuksen sanoman. Pääsiäisenä juhlitaan ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta, mutta unohdetaan se, miksi Jeesus teloitettiin: hän oli vallanpitäjien kauhu ja kapinallinen, henkilö, joka koettiin vaaralliseksi valtaapitäville. Tätä kirkko pyrkii kaikin mahdollisin keinoin häilyttämään ja peittelemään.

”Kirkko on aina ollut hyvin läheisessä suhteessa valtaan.”

Mistä tämä mielestäsi johtuu?

– Kirkko on aina ollut hyvin läheisessä suhteessa valtaan. Keisari Konstantinuksesta lähtien kirkko on ollut vallanpalveluksessa. Sadinmaan mukaan ylösnousemus on kristikunnan voima, mutta ylösnousemususkoa ja tuonpuoleisuutta käytetään myös hyväksi ihmisten passivoimisessa.

– Usein epäkohdat lakaistaan maton alle teologisten oppien tieltä. Mielestäni Jumalan tunteminen on yhtä kuin oikeudenmukaisuus.

Ohutta ja laimeaa liturgiaa

Evankelisluterilaisen kirkon jäsenkadon ja kriisin syyksi Sadinmaa näkee sen, että kirkko on täysin hajuton ja mauton, eikä sillä ole kosketuspintaa maailmaan. Hän pitää myös sisältöä, jota ihmisille tarjotaan ohuena ja laimeana.

– Maailmasta irti oleva liturgia ei puhuttele ihmisiä. Sisällöltään tyhjissä pappien puheissa piilee kirkon kriisin ydin. Kirkossa käytetään kieltä, joka on aikansa elänyttä. Liturgista kieltä ei tule hylätä, mutta se tulee kyetä muodostamaan siten, että myös maailma mahtuu siihen. Tämä tosin vaatii rohkeutta, mutta epäkohdista puhumista ei tule pelätä. Tällöin yhteiskunnallisuus ja kriittisyys tulevat väistämättä osaksi saarnoja. Esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksissä ja muissa asioissa tulisi asettua rohkeasti tietylle kannalle, koska tällöin kirkko on uskottava.

Sadinmaa kokee kirkon kritiikittömäksi, koska se ei kyseenalaista vallitsevaa poliittista diskurssia.

– Tämä ilmenee esimerkiksi tietyissä poliittisissa käsitteissä, joita kirkko ei kyseenalaista, vaan ottaa ne sellaisenaan ja käyttää samoja käsitteitä kuin poliittinen eliitti. Samalla kun kirkko julistautuu epäpoliittiseksi, se on hyvin poliittinen toimija. Kirkko voi puhua köyhien puolesta, muttei kritisoi niitä rakenteita, jotka köyhyyden aiheuttavat. Hurskaasti puhutaan syrjäytymistä vastaan, muttei myönnetä sitä, että taloushegemonia joka maassa vallitsee, on lähtökohtaisesti syrjäytymistä tuottavaa. Juuri siihen tulisi iskeä.

Sadinmaan mukaan papit eivät uskalla ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin, koska se mielletään välittömästi poliittiseksi. Hänen mukaan kirkko luo itsestään epäpoliittista julkisuuskuvaa, muttei kuitenkaan ole sitä.

”Kirkon pitää olla valmis haastamaan niitä valtoja ja voimia, jotka syrjäyttävät ihmisiä ja tuottavat uhreja.”

– Kirkko joutuisi vastahankaan eliitin kanssa, jota se jatkuvasti myötäilee, mikäli kirkko esittäisi kritiikkiä valtaapitäviä kohtaan.

Sadinmaan mukaan kirkon teologiseksi lähtökohdaksi tulisi ottaa Jeesus Nasaretilaisen seuraaminen.

– Se on tärkeintä. Kirkon pitää olla valmis haastamaan niitä valtoja ja voimia, jotka syrjäyttävät ihmisiä ja tuottavat uhreja. Tällaisena terävänä kärkenä sen kuuluisi olla ja taistella oikeudenmukaisuuden puolesta. Kirkon sisältä kuuluu harvoin kannanottoja jotka ovat ristiriitaisia valtaapitävien näkemysten kanssa. Toimiessaan näin, kirkko vesittää sanomansa ja sortuu itsepetokseen. Kirkko ja sen teologinen oppi syntyivät vallan rinnalla ja ajautui hyvin varhaisessa vaiheessa väärille urille. Ruohonjuuritason toimijoista diakonit tekevät erittäin arvokasta työtä ja ovat päivittäin tekemisissä päähän potkittujen ja syrjittyjen kanssa.

Sadinmaan käskyt kirkolle

Keväällä 2014 ilmestyi kirkkoa kritisoiva kirjasi 10 käskyä kirkolle. Mistä idea kumpusi?

– Pidin aikanaan radiossa hartauksia. Eräs kuulijoista oli ottanut kustantajaan yhteyttä ja ehdottanut, että kirjoittaisin kirkkoa ja sen tilaa käsittelevän kirjan. Kustantamosta näytettiin vihreää valoa ja siitä se sitten lähti.

Kirjan ristiriitainen vastaanotto ei yllättänyt Sadinmaata, mutta hän yllättyi siitä, että itseään ”Suomen liberaaleimmaksi, vapaamielisimmäksi ja radikaaleimmaksi lehdeksi” kuvaileva Kirkko ja kaupunki ei maininnut kirjaa sanallakaan. Positiivisinta palautetta hän on saanut ihmisiltä, jotka ovat vieraantuneet kirkosta ja pettyneet sen tapaan toimia.

Et tällä hetkellä toimi pappina: mitä teet työksesi ja voisitko kuvitella tulevaisuudessa hoitavasi papin virkaa?

– Tällä hetkellä olen työtön. Muun muassa kirjoittamani kirja ja maineeni ovat yhdessä vaikuttaneet mahdollisuuksiini työskennellä kirkossa. Kokemani jälkeen olen pohtinut suhdettani kirkkoon, paikkaani siellä sekä sitä, voinko ylipäätään toimia sellaisessa kirkossa kuin se nykyisin on. Haluan kuitenkin olla kirkon jäsen ja pappi, koska kristillinen sanoma on minulle tärkeä. On minulla eräs kirjaprojekti, jota parhaillani työstän. Olen vääntämässä tekstiä 10 käskyä yhteiskunnalle -kirjaan, jossa pureudun pakolais/rasismi-tematiikkaan.

10 käskyä kirkolle kirjaan liittyen työstetään parhaillaan dokumenttia.

– Yle tekee kirjaan liittyvää dokumenttielokuvaa ja olen siinä päähenkilönä. Se tulee ulos joko ensi keväänä tai syksynä.

Tekemisesi ja sanomisesi ovat usein olleet varsin provosoivia: provosoitko tietoisesti?

– Kirkollinen keskustelukulttuuri on onnetonta, eikä toisinajattelua juurikaan siedetä. Periaatteessa kirkko on avoin kaikille, muttei käytännössä, koska se sulkee ulos hyvin paljon ihmisiä. Nasaretilainen antoi kaikille kutsun, mutta toisin kuin kirkko, ei eliitin ehdoilla. Ei kirkko voi kaikkia miellyttää, eikä sen tulekaan: kirkon tulee olla suolana. Kirkon hyviin puoliin kuuluu se, että sillä on laajat verkostot eri suuntiin ja se, että erityisesti paikallisella tasolla olisi mahdollista luoda yhteisöllisyyttä. Uskaltakaa laittaa itsenne likoon, koska kirkolla ei ole muuta kuin voitettavaa, Sadinmaa sanoo.

Rasismi ja vihakampanja

Sadinmaan mukaan rasismia on vastustettava ja siitä on jokaisen kannettava vastuu.

"Rasistinen vihakampanja on luonut murhaavan ilmapiirin."

– Pakolaiskysymys on erittäin polttava. Rasistinen vihakampanja on luonut murhaavan ilmapiirin ja ruumiita on varmasti tulossa tämän seurauksena. Jokaisen on nyt otettava vastuunsa tässä asiassa ja luotava toisenlaista ilmapiiriä ja noustava vastustamaan rasistisia vihapuheita. Näin joulun alla on hyvä muistaa se, että myös Jeesus oli pakolaisena vanhempiensa kanssa kun kuningas Herodes uhkasi tappaa Jeesus-lapsen, Sadinmaa päättää.