Pääkirjoitukset

Alkuperäinen kirjoittaja:

USA:n johto on jo päättänyt hyökätä Irakiin
ja etsii nyt kuumeisesti tekosyitä oikeuttaakseen hyökkäyksensä.
Mitkä tahansa todistamattomat väitteet kelpaavat, sillä tarkoituksena
on luoda massiivisella propagandalla uhkaava viholliskuva suuren yleisön
harhauttamiseksi.

Saddam Hussein on epäilemättä julma diktaattori, vaikkei
ehkä pahimpia niistä, joita USA on tukenut tai tukee.

Saddam on todistetusti kehittänyt joukkotuhoaseita ja käyttänyt
niitä sekä Iranin vastaisessa sodassa että Irakin kurdeja
vastaan - USA:n tukiessa häntä täysin rinnoin, kuten kumoamattomat
todisteet osoittavat.

Saddam on tunnetusti hyökännyt naapurinsa Kuwaitin kimppuun,
vaikka onkin toisiin maihin suoritettujen aseellisten interventioiden alalla
vaatimaton harrastelija esimerkiksi USA:han verrattuna.

Saddam saattaa havitella myös ydinaseen hankkimista, jollainen jo
on esimerkiksi USA:n suojattimailla Israelilla ja Pakistanilla, vaikka jokainen
tietää, että käyttökuntoista ydinasetta on mahdotonta
rakentaa salassa.

Ei ole myöskään absoluuttisesti poissuljettu, että
terroristeja on joskus liikkunut Irakin alueella, vaikkakin hyvin tiedetään
Saddamin ja Osama bin Ladenin olevan verivihollisia ja vaikka mitään
yhteyttä Irakin ja syyskuun 11. päivän iskujen välillä
ei ole raivokkaista yrityksistä huolimatta löydetty.

Vaikka kaikki Irakia ja Saddamia vastaan esitetyistä väitteistä
pitäisivät paikkansa, USA:lla ei ole mitään oikeutusta
aseelliseen hyökkäykseen Irakiin.

Irak ei ole uhannut hyökätä USA:n kimppuun, sitä
vastoin USA on avoimesti uhannut sodalla ja julistanut tavoitteekseen Irakin
hallinnon vaihtamisen ja maan päämiehen surmaamisen.

Irak ei muodosta minkäänlaista uhkaa USA:n turvallisuudelle,
koko ajatuskin on naurettava. Irakin sotilaallinen potentiaali on tunnetusti
nyt korkeintaan kolmasosa Persianlahden sodan aikaisesta. Irakin sotilasbudjetti
on noin neljä miljardia dollaria, USA:n 400 miljardia. USA:lla on tuhansia
ydinaseita, Irakilla ei tiettävästi yhtään, kantolaitteista
puhumattakaan.

Ja jokainen tietää, Saddam parhaiten, että mikä tahansa
aggressio hänen taholtaan myös lähialueella olisi hänelle
tuhoisa.

Kansainvälinen oikeus ja YK:n peruskirja on periaatteessa selvä.
Valtio A ei voi hyökätä valtio B:n kimppuun, ellei valtio
B ole hyökännyt tai hyökkäämäisillään
valtio A:n kimppuun. USA:n hyökkäys Irakiin olisi kansainvälisen
oikeuden ja YK:n peruskirjan vastainen. Se olisi myös USA:n perustuslain
vastainen ja rikkoisi törkeästi oikeutetun sodan periaatetta.

Kokonaan oma lukunsa olisivat sellaisen hyökkäyksen vaatimat
ihmisuhrit ja arvaamattomat seuraukset alueellisesti ja maailmanlaajuisesti.

Mutta kuten sanottu, USA:n johto on jo päättänyt hyökätä
Irakiin. Siksi se etsii tekosyitä. Yksi niistä koskee Irakin väitettyjä
joukkotuhoaseita ja YK:n asetarkastajia, jotka USA itse komensi pois Irakista
vuoden 1998 lopulla ja joiden keräämiä tietoja se käytti
seuranneessa pommikampanjassaan.

Entinen asetarkastajien johtaja Scott Ritter - jäsenkirjarepublikaani
ja Bushin äänestäjä muuten - on aiheuttanut USA:n johdolle
harmaita hiuksia kertoessaan, että asetarkastajat ehtivät ennen
pois kutsumistaan tutkia ja tuhota 90-95 prosenttia Irakin joukkotuhoasekapasiteetista
ja ettei hän usko Irakin muodostavan minkäänlaista sotilaallista
uhkaa.

Helpotusta USA:n johdolle toi Strategisten asioiden tutkimuslaitoksen
IISS:n raportti, joka perustuu kuitenkin yleisiin olettamuksiin eikä
sisällä juuri mitään uutta. Raportin uskottavuutta heikentää
sekin, että tällä "riippumattomalla" laitoksella
on vahvat henkilö- ja rahoituskytkökset USA:han.

YK:n asetarkastajien päällikkö Hans Blix heitti heti perään
kylmää vettä Washingtonin haukkojen niskaan toteamalla, että
ei ole olemassa, ei satelliittikuvista eikä muistakaan lähteistä,
todisteita Irakin joukkotuhoaseista eikä sen yrityksistä rakentaa
niitä.

Tästä huolimatta presidentti Bush jatkoi YK:n yleiskokouksessa
uhkakuvien maalailua. Tulevan hyökkäyksen todellisista tavoitteista
hän ei sanonut halaistua sanaa. (ES)

Kansalaisvapauksien puolesta toimivan Statewatch-järjestön
mukaan EU ja USA neuvottelevat parhaillaan salaisesta sopimuksesta, joka
koskisi terrorismin torjunnan ohella kaikkea rikollisuutta ja sellaiseksi
tulkittavaa. Neuvotteluja on käyty EU-parlamentin ja kansallisten parlamenttien
selän takana. Sopimusluonnoksesta on tarkoitus keskustella ensimmäistä
kertaa perusteellisesti tänään Kööpenhaminassa
pidettävässä EU-maiden oikeus- ja sisäministerien epävirallisessa
kokouksessa. Keskusteluihin osallistuu myös USA:n oikeusministeri John
Aschcroft.

Statewatchille kieltäydyttiin luovuttamasta sopimusluonnosta. Järjestö
sai kuitenkin haltuunsa kopion salaisesta neuvotteluagendasta. Se osoittaa,
että sopimuksella olisi suuret seuraamukset ihmisten oikeuksiin ja
vapauksiin. Se kattaa kuolemanrangaistuksen, henkilön luovuttamisen
toiselle valtiolle, yhteisten tutkintaryhmien luomisen sekä "yhteisen
lähestymistavan etsintöihin, pidätyksiin sekä tietoliikenneviestien
sieppaamiseen".

Statewatchin edustaja Tony Bunyan pitää mahdottomana hyväksyä
sitä, että sopimuksesta neuvotellaan EU:n ulkopuolisen valtion
kanssa salassa ilman, että EU-parlamentilla, kansallisilla parlamenteilla
tai kansalaisyhteiskunnalla on asiassa sanansijaa. Hän syyttää
EU-maiden hallituksia siitä, että nämä asettavat EU:ssa
hyväksytyt perusoikeudet alttiiksi USA:n "terrorisminvastaisen
sodan" varjolla esittämille vaatimuksille.

Neuvotteluissa USA:n kanssa EU-maiden hallitukset näyttävätkin
olevan valmiita tinkimään monista EU-lainsäädännössä
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatuista perusoikeuksista.

Sopimusluonnoksessa ei esimerkiksi ole mitään mainintaa Euroopan
ihmisoikeussopimuksen artikloista, jotka koskevat ihmisen oikeutta yksityisyyteen
ja perhe-elämään. EU:n kannoissa ei ylipäänsä
mainita koko ihmisoikeussopimusta. Huolestuttavasti todetaan, että
EU:n pitäisi nostaa kysymys tietosuojasta "myöhemmässä
vaiheessa" - näin siksi, että USA:lla ei ole tietosuojalakia.

Kaikkein erikoisinta on, että suhteessa kuolemanrangaistukseen EU:n
linjana on "informoida USA:ta siitä, että

joillakin

jäsenvaltioilla saattaa olla tiettyjä varauksia tässä
suhteessa" (korostus ES). Näyttää siis siltä, että
"jotkin" EU-maat ovat valmiita ryhtymään kuolemanrangaistuksen
"avustajiksi" luovuttamalla todistusaineistoa ja todistajia USA:lle
kuolemanrangaistuksia langettaviin oikeudenkäynteihin, vaikka kaikki
EU-maat ovat hyväksyneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen, joka ehdottomasti
kieltää kuolemanrangaistuksen.

Myös esimerkiksi suhteessa poliittisista rikkomuksista epäiltyjen
kansalaistensa luovuttamiseen EU näyttää alentavan luovutuskynnystä.
EU vain kainosti "tavoittelee takeita" siitä, että luovutetut
pääsevät USA:ssa tavallisten oikeusistuinten eikä "erityisoikeuksien"
eteen.

Kehitteillä on siis, kuten Matti Wuori toteaa, "systemaattinen
ohjelma kansalaisvapauksien murentamiseksi". "Terrorisminvastaisesta
taistelusta" on tullut alibi, joka oikeuttaa kaikkeen sellaiseen sortoon,
jota ei kehdattu tai voitu harjoittaa ennen syyskuun 11. päivää.
Samaan aikaan Suomenkin johto puhuu kauniisti demokratian, ihmisoikeuksien,
oikeusvaltioperiaatteen sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien
vaalimisesta. (ES)