Päästöt alas ilman lisäydinvoimaa
Valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok.) otti pari viikkoa sitten osaa suomalaiseen energiakeskusteluun vaatimalla jopa kahden uuden ydinvoimalan rakentamista. Päätökset ydinvoiman lisärakentamisesta pitäisi Kataisen mukaan tehdä vielä tämän hallituskauden aikana.
WWF:n eli Maailman luonnonsäätiön ilmasto-ohjelman päällikkö Karoliina Auvinen ei Kataisen ydinvoimahaikailusta perusta, koska lisäydinvoimaa ei tarvita. Sen osoittaa WWF:n pari vuotta sitten toteutettu Virtaa tulevaisuuteen -projekti, jossa selvitettiin monialaisen asiantuntijaryhmän voimin Suomen keinoja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on mahdollista saavuttaa täysin kotimaisin voimin panostamalla energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin.
– WWF on myös järjestänyt erilaisia seminaareja ja tilaisuuksia niistä ilmastopoliittisista ohjauskeinoista, joilla tavoite saadaan realisoitumaan, kertoo Auvinen.
Vaikutusmahdollisuudet rajalliset
WWF on yrittänyt vaikuttaa Suomen ilmasto- ja energiastrategian laadintaan lobbaamalla asiasta vastaavia ministereitä ja virkamiehiä.
– Kansainvälisenä järjestönä olemme myös mukana luotsaamassa Euroopan unionin ilmasto- ja energiapakettia mahdollisimman hyvään suuntaan, sanoo Auvinen.
Ympäristöjärjestöjen vaikuttamisen keinot ovat rajalliset verrattuna kansainvälisten energia- ja teollisuusfirmojen markkinointi- ja lobbauskoneistojen valtaan. Valitettavan usein järjestöjen viesti tuntuu kaikuvan kuuroille korville eikä niiden asiantuntemukseen uskota. Usein tämä johtuu siitä, etteivät poliitikot itse ymmärrä, miten energiamarkkinat tai ylipäätään koko energiasysteemi toimivat.
Härskiä peliä
Karoliina Auvisen mukaan teollisuus pelaa erittäin härskiä peliä.
– Oman liiketoiminnan pönkittäminen on ykkössijalla eikä ongelmien ratkaiseminen kiinnosta. Energiateollisuus saa omat vaatimuksensa esimerkiksi lisäydinvoimasta paremmin läpi.
Fiksun energiapolitiikan kannattavuus rakentuu pitemmällä aikajaksolla, mutta lyhytjänteisen kvartaalitalouden mielenkiinto ei ulotu ydinliiketoimintaa pidemmälle.
Ruotsissa energiaintensiivinen teollisuus ei saa automaattisesti sähköveroalea, vaan saanti on riippuvainen yrityksen panostuksista energiansäästöön ja vastaaviin toimenpiteisiin. Auvisen mukaan järjestelmä toimii naapurimaassa hyvin ja säästöä kertyy. Suomessa ei energiaverotuksessa vastaavaa ehtoa ole, vaikka teollisuuden toiminnassa olisi vielä rutkasti parannettavaa. ...
MARKO KORVELA