Pentti Haanpää -ilta Maanantaiklubilla

19.08.2005 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja:

Kirjeissään Pentti Haanpää (1905–1955) esitteli itsensä aina lyhyesti, tylysti, jopa pirullisesti. Kun Martti Haavio pyysi häntä kirjeessä esittelemään itseään ja kirjailijan työtään, vastaus kuului: "Kirjoittamisen syy: luultavasti laiskuus". Eräälle toiselle henkilölle Haanpää vastasi esittelyä pyydettäessä: "Koulusivistys: kansakoulu; luku- ja kirjoitustaito. Saanut valtionpalkinnon ynnä sakkoja viranomaisen halventamisesta". Aiemmin Panu-lehdelle Haanpää oli kertonut olevansa "aivan seurustelemaan tottumaton ikävä nuori mies". Tällaisia olivat aina hänen esittelynsä.


Näin kertoi Maanantaiklubilla 5.9. Haanpää-tuntija, kirjallisuuskriitikko Vesa Karonen. Häneltä on hiljattain ilmestynyt yhdessä Esko Viirteen kanssa teos Pentti Haanpää, kirjeet. Vuonna 1985 Karonen julkaisi kirjan Haanpään elämä.




Tuotanto herättänyt aina poliittista kiihkoa



Karonen totesi Pentti Haanpään tuotannon herättäneen aina poliittista kiihkoa. Nuoren Voiman liitto hylkäsi 1920-luvun alussa nuoren Haanpään kirjoituksen, jolla hän pyrki liiton jäseneksi, lausahduksella: "Sehän on Piippolasta, ties vaikka olisi kommunisti". Haanpään suhde Neuvostoliittoon on myös aina askarruttanut lukijoita. Noitaympyrän päähenkilö Pate Teikka päätyy lopulta ylittämään itärajan ja etsimään uutta elämää Neuvostoliitosta. Vielä vuonna 1934 Kohtaukset- novellissa todetaan "sieltä löytyvän ainakin työtä ja leipää". Sen jälkeen Haanpää vaikeni Neuvostoliitosta, ellei mukaan lasketa sota-ajan kuvauksia.


Haanpää palasi aiheeseen eräässä viimeisistä novelleistaan Maailmankatsomus. Karonen lainasi vanhan ja viisaan "Verkkoukon" sanailua teoksesta: "Neuvostoliitto, siinä se on pelätti ja pelastaja samassa hahmossa. Sen turvin maailmankapitalisti nyt huopailee ja ryhjää eteenpäin. Ilman Neuvostoliittoa, jota pelätään ja jolla pelotellaan kuin kummituksella, eivät maailman kansat rupeaisi kantamaan suunnatonta sotavarustelujen taakkaa."


Karonen jatkoi lainausta: "Mutta on tämä Maailmankapitalisti pitkämielinenkin. Yli kolmekymmentä vuotta sitten se perusti Neuvostoliiton, kun tiesi sitä tarvitsevansa. Ilman sitä se ei olisi pystynyt pitämään järjestystä ja kuria." Karosen mukaan Haanpää näkee kylmän sodan näytelmänä, jossa suurvallat esittävät roolejaan ja jossa kaikki osapuolet saavat käskynsä samasta "sotakonttorista".




Eräs keskeisistä teemoista vapaus



Toinen Maanantaiklubille kutsutuista Haanpää-tuntijoista oli kirjallisuuden emeritusprofessori Pertti Karkama. Hän totesi Pentti Haanpään olleen omana aikanaan jatkuvien kiistelyjen ja riitojen aiheena. Karkaman mukaan tällaisten riitojen määrä nimenomaan mittaa teosten ja ylipäätään taiteen merkitystä yhteiskunnassa. Haanpää otti koko elämänsä ajan kantaa oman maansa ja myös maailmanlaajuisiin ongelmiin. Näin hän oli omalta osaltaan mukana edistämässä suomalaista demokratiaa ja kansalaisoikeuksia. 1930-luvun alun olosuhteet Suomessa sananvapauden rajoituksineen vaikeuttivat tätä tärkeää työtä.


Haanpään ehkä tärkein teos, Noitaympyrä, julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Noitaympyrää olisi kipeästi kaivattu yhteiskunnallisena keskustelunavauksena nimenomaan kirjoittamisensa aikoihin aivan 1930-luvun alussa. Maanantaiklubilla pohdittiinkin, mihin suuntaan Haanpään tuotanto olisi kehittynyt ilman jatkuvia julkaisuvaikeuksia ja etenkin jos Noitaympyrä olisi julkaistu ajallaan.


Haanpään tuotannon eräs keskeisistä teemoista on vapaus. Vapauden käsitteen Haanpää tulkitsee teoksissaan hyvin monipuolisesti, antaen luomiensa henkilöiden käydä keskustelua aiheesta. Karkama kertoi Taivalvaaran näyttelijä -teoksen hahmosta Arvo Lehikoisesta, joka saavuttaa lopulta onnellisen vapauden tilan jouduttuaan vankilaan. Vapaus siis merkitsi Lehikoiselle vetäytymistä yhteiskunnan ulkopuolelle, riippumattomuutta kaikesta.


Karkaman mukaan Haanpää käsittelee tuotannossaan kahta erilaista "pakkoa", jotka vaikuttavat kaikkiin ihmisiin. Ensimmäinen pakko on ihmisen biologinen olemus, joka pakottaa hänet tietynlaisiin ratkaisuihin. Toisaalta on yhteiskunnallinen pakko, ihmisen itsensä luoma "toinen luonto".


Kapitalistisessa järjestelmässä nämä molemmat liittyvät yhteen, kuten Noitaympyrässä esitetään. Kun lisäksi tämän järjestelmän vakuutetaan olevan luonnonvoiman kaltainen, synnyttää se niin Noitaympyrän Pate Teikassa kuin Taivalvaaran näyttelijän Arvo Lehikoisessakin kertakaikkisen pessimismin. Ainoa mahdollisuus on paeta, lähteä jonnekin pois, missä mahdollisesti voi saavuttaa edes jonkinlaisen vapauden. Noitaympyrässä Pate Teikka tekee oman ratkaisunsa lähtemällä itärajan yli.


Haanpää ei esitä vastaukseksi vapauden kysymykseen omasta minuudesta luopumista ja laumaan liittymistä. Hän ei myöskään kannata individualistista syrjään vetäytymistä ja pelkän oman edun tavoittelua. Karkama esitti Haanpään ihanteen olevan näiden sijasta yksilöllisyys. Tämä tarkoittaa, että ihminen ajattelee itsenäisesti ja että hän voi omasta vapaasta tahdostaan – yksin tai muiden kanssa – toimia yhteiskunnassa.


Alustuksensa päätteeksi Pertti Karkama totesi, että hyvä kirja tai taideteos yleensäkin on pelkkä suuri kysymys. Selviä vastauksia ei myöskään Haanpää anna esittämiinsä kysymyksiin. Hänen teoksensa vetoavatkin lukijoihin: miettikää itse!




Yhteiskuntakriittinen alusta loppuun



Illan keskusteluosuudessa kiiteltiin Haanpään huikeita kertojan lahjoja. Vesa Karonen mainitsi Haanpäätä verratun Aleksis Kiveen jo esikoisteoksensa, novellikokoelman Maantietä pitkin (1925) perusteella. Karkama lisäsi, että Haanpään kielellisiä lahjoja ei koskaan arvosteltu, vaikka hänen teoksensa olivat muuten kiistanalaisia.


Keskustelua herätti myös kysymys naisten asemasta Haanpään tuotannossa. Naishahmoja esiintyy ylipäätään vähän hänen teoksissaan ja useimmiten näiden on tyytyminen sivurooleihin. Miehen ja naisen väliset suhteet kuvataan usein hyvin käytännöllisinä, rakkauden tunteita ilmaistaan hyvin niukalti. Illan asiantuntijavieraat selittivät Haanpään yleensäkin pyrkineen lyhytsanaisuuteen, niin myös naiskuvauksissaan. Lisäksi he muistuttivat Haanpään olleen luonteeltaan hyvin ujo, ja jossain määrin estynyt naissuhteissaan.


Karonen sanoi Kentän ja kasarmin (1928) saaman vastaanoton kismittäneen Haanpäätä aina hänen kuolemaansa saakka. Novellikokoelma on armottoman rehellinen armeijakuvaus, joka sopi mahdollisimman huonosti puolustusvoimien samaan aikaan ylläpitämään kaunisteltuun propagandistiseen kuvaan. Teoksellaan Haanpää pyrki avaamaan yhteiskunnallisen keskustelun aiheesta, mutta seurauksena olikin poliittinen kiista ja rähinä. Julkaisuvaikeudet, joista kirjailija kärsi usean vuoden ajan, olivat pitkälti seurausta juuri tästä armeijan tabuihin kajoamisesta.


Karosen mukaan Väinö Linna jatkoi Haanpään perinnettä rivimiehen kuvaajana Tuntemattomassa sotilaassa. Kysyttäessä mielipidettä Linnan teoksesta Haanpää tokaisi: "Jos se olisi minun kirjoittamani, sitä ei olisi julkaistu". Talvisotaa kylmän realistisesti kuvaava teos Korpisotaa sai kuitenkin jo hyvin erilaisen vastaanoton kuin Kenttä ja kasarmi. Haanpäätä aiemmin arvostelleet kriitikot alkoivatkin suhtautua häneen myönteisemmin sotien jälkeen. Hänestä oltiin jopa tekemässä akateemikkoa, mutta kirjailija kieltäytyi kunniasta.


Haanpään kuollessa vuonna 1955 häneltä jäi kesken romaani Puut. Siinä kuvataan puutavara-alan noususuhdanteesta hyötyvää huijariliikemiestä ja toisaalta metsätyömiestä, joka tuhlaa elämänsä kaataen puita ja kartuttaen näin huijarin varallisuutta. Tämä teos ja aiemmin mainittu Maailmankatsomus osoittavat Haanpään säilyttäneen loppuun asti yhteiskuntakriittisyytensä, vaikka toisin ehkä kuviteltiin sotien jälkeen.


TOMMI LIEVEMAA



* * * * *


Pentti Haanpään tuotanto: yli kolmesataa novellia, kymmenen romaania.

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli