Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Uusimmat tilastot Suomen ns. funktionaalisesta tulonjaosta, eli kansantulon
jakautumisesta mm. palkkatuloihin ja pääomatuloihin, osoittavat
vanhan hokeman aiempaakin todemmaksi:

rikkaat rikastuvat ja köyhät
köyhtyvät

. Erityisesti pääomatulojen kansantulo-osuus
on 1990-luvulla noussut ennätyksellisen suureksi, ja vastaavasti palkkatulojen
kansantulo-osuus laskenut ennätyksellisen pieneksi.

Keskeisenä taustasyynä tälle kehityssuunnalle on noin
viimeiset kymmenen vuotta noudatettu äärimmäisen "maltillinen"
tulopolitiikka yhdistyneenä tuottavuuden samanaikaiseen rajuun kasvuun.

Suuret työttömyysluvut ja lama selittivät vielä 1990-luvun
alkupuolella osittain palkkatulo-osuuden laskua, mutta työttömyyden
ja laman hellitettyäkin edellä mainittu kehityssuunta on vain
jatkunut: palkkojen osuus kansantaloudesta on supistunut Suomessa ja pääomatulojen
osuus kasvanut.

Tarvittaisiin 18 prosentin yleinen palkankorotus!

Vuodesta 1970 vuoteen 1990 palkkojen osuus kansantulosta oli keskimäärin
54 prosenttia. Vuonna 2000 tuo osuus oli pudonnut 45,4 prosenttiin. Jotta
palkkasumma nyt olisi samalla tasolla kuin vuonna 1990, palkkoja tulisi
korottaa 18 prosenttia.

Vastaavasti omaisuus- ja yrittäjätulojen osuus kansantulosta
on samana ajanjaksona kasvanut 19,9 prosentista 28,7 prosenttiin.

Palkkojen osuus bruttoarvonlisäyksestä teollisuustoimialoilla
on nyt alimmalla tasollaan 25 vuoteen. Palkkojen osuus bruttoarvonlisäyksestä
on vähentynyt erityisesti vahvoilla vientisektorin aloilla: sähköteknisellä
alalla sekä paperin ja massan valmistuksessa. Palkkaosuus on vähentynyt
selvästi myös rahoitusalalla.

Viime vuosina tulopolitiikka on ollut maltillista, kun samanaikaisesti
yritykset ovat käärineet itselleen entistä suurempia voittoja.

1990-luvulla palkansaajien reaaliansiot ovat nousseet keskimäärin
vain 15 prosenttia, eli 1,5 prosenttia vuodessa.

Rikkaat rikastuneet moninkertaisesti eniten

Kun suomalaiset kotitaloudet jaetaan tulojen perusteella kymmenesosiin
eli

desiileihin

, 1990-luvulla ylimmän eli rikkaimman kymmenyksen
tulot kasvoivat moninkertaisesti muihin verrattuna.

Esko Ahon

(kesk.) ja

Paavo Lipposen

(sd.) hallitusten tekemien
leikkausten takia eräiden tulonsiirtojen, kuten esimerkiksi lapsilisien
ja muiden perhe-etuuksien, reaaliarvot ovat 1990-luvulla alentuneet. Ne
eivät tasoita tuloeroja enää yhtä paljon kuin aikaisemmin.
Toisaalta poikkeuksellisen voimakas pörssinousu kasvatti osinkoja ja
muita pääomatuloja. Ahon hallituksen tekemä pääomatulojen
verouudistus vuonna 1993 muutti omaisuustulojen verotuksen erittäin
lieväksi. Esimerkiksi osinkotulo tuli saajalleen täysin verovapaaksi.
Osinkotuloista kaikkein hyvätuloisimmat saavat 75 prosenttia.

Puolella kotitalouksista reaalitulot laskeneet!

Tuloerojen todellinen kasvu 1990-luvulla paljastuu vielä selvemmin,
kun tulotilastosta poistetaan laskennallinen ns.

asuntotulo

. Kun
näin verrataan todellisia, käteen saatuja rahatuloja, jopa

puolella

kotitalouksien tulokymmenyksistä keskimääräiset tulot
ovat 1990-luvulla reaalisesti

laskeneet

!

Laskennallinen ns. asuntotulo on omistusasunnon tuottojen ja kulujen
erotus. Laskelmassa lähdetään siitä, että ikään
kuin kaikki omistusasunnot olisivat olleet vuokralla ja niistä olisi
peritty käypä markkinavuokra. Tämä laskennallinen vuokratulo
lasketaan tuotoksi. Kuluiksi lasketaan näiden asuntojen hoitokulut,
poistoja vastaava asuntojen kuluminen sekä asuntolainojen korot.

Laskennallisen asuntotulon osuus kansantulosta on 1990-luvulla vakiintunut
noin neljään prosenttiin. Mikäli asuntotulo jätetään
tulotilastoon - kuten yleensä tehdään -, syntyy kuva, että
vain pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot olisivat laskeneet 1990-luvulla.
Mutta kun tuo täysin laskennallinen ja epäreaalinen asuntotulo
poistetaan tilastosta, ilmenee, että keskimääräiset
reaalitulot ovat laskeneet jopa puolessa kotitalouksien tulokymmenyksistä.

1990-luvulla kotitalouksien rahatulot kasvoivat reaalisesti 37 miljardia
markkaa. Tästä kasvusta rikkain kymmenys kotitalouksista sai valtaosan,
23 miljardia markkaa, eli yli 60 prosenttia. Kaikki muut yhteensä,
eli 90 prosenttia kotitalouksista, saivat tulojen kasvusta vain 39 prosenttia.

Tulopolitiikka pääsyynä

Pääsyy kansantalouden funktionaalisen tulonjaon ennen näkemättömään
vääristymiseen 1990-luvulla pääomatulojen hyväksi
ja palkkatulojen tappioksi on kyseisenä ajanjaksona noudatettu äärimmäisen
maltillinen tulopolitiikka. Nimellispalkankorotukset ovat olleet pieniä
samalla, kun työn tuottavuuden nousu on ollut ennätyksellistä.

Kokonaiskuvaan vaikuttavat myös Ahon ja Lipposen hallitusten tekemät
sosiaalisten tulonsiirtojen leikkaukset, jotka ovat heikentäneet reaalitulokehitystä
ja omalta osaltaan johtaneet myös siihen, että tulonsiirtojen
tuloeroja tasaava vaikutus on vähentynyt aiempaan verrattuna.

Mitään muuta keinoa tämän kehityssuunnan muuttamiseen
ei ole, kuin tähänastista suuremmat nimellispalkankorotukset jaksossa
sekä tehtyjen sosiaalisten tulonsiirtoleikkausten asteittainen purkaminen.

Tämän artikkelin lähdeaineistoa

: Tilastokeskuksen
kansantalouden tulonjakotilastot, Tilastokeskuksen tutkijoiden Olli Savelan
ja Ilja Kristian Kavoniuksen artikkelit Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus
-aikakauslehdessä, YlenTV1:n "Suomi ylös - palkat alas"
-ohjelma.