Sillanrakentaja

”Älä teeskentele, kyllä sinä muistat kaiken. Vaikka siitä päivästä on kulunut jo kuukausia, muistat sen kuin eilispäivän.”

Näillä sanoilla alkaa irakilaisen kirjailija ja journalistin Yousif Abu al Fawzin novellikokoelman Taikalintu nimikkoteksti. Yousif Abu al Fawz on taiteilijanimi. Miehen käyntikortissa lukee kuitenkin Yousif Haddad. Tälle on syynsä, joka tulee ilmi myöhemmin tässä artikkelissa. Hän kertoo, että molemmat nimet ovat hänelle yhtä rakkaita.

Vaikka Yousif Haddadin pakolaisuus on venynyt kuukausista vuosiksi ja vuosikymmeniksi, hän muistaa monet elämänvaiheensa kuin eilispäivän. Suomen kamaralle Haddad saapui vuonna 1995, reilut 20 vuotta sitten.

Otollinen ilmapiiri kirjailijalle

Yousif Haddad syntyi Irakissa vuonna 1956. Elämä oli materiaalisesti niukkaa, mutta vanhemmilla oli rakastava parisuhde ja perheessä arvostettiin kirjallisuutta ja älykästä keskustelua.

Haddadin syntymäkoti sijaitsee lähellä Urukia, erästä maailman vanhimmista kaupungeista, joka perustettiin jo noin 6 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Lähellä sijaitsi myös pahamaineinen vankila, missä Irakin taantumuksellinen hallinto säilöi kommunisteja ja muita vaarallisiksi luokiteltuja vasemmistolaisia. Usein sattui, että edistykselliset kaupunkilaiset menivät kadulle vastustamaan vankikuljetuksia. Myös 1920-luvulla Irakissa virinnyt siirtomaavaltahallinnon vastainen taistelu oli alkanut samalta seudulta, missä vaikutti lisäksi useita kirjailijoita ja taiteilijoita. Tämä kaikki loi siis otollisen ilmapiirin tulevan kirjailijan ja journalistin imeä vaikutteita.

– Olin onnekas siinäkin mielessä, että koulussa oli hyviä opettajia, jotka huomasivat lahjakkuuteni ja tukivat minua. Luin jo nuorena kaikkialla, minulla oli aina kirja mukana. Edelleenkin vaimoni valittaa, kun kirjoja lojuu joka puolella, naurahtaa Haddad.

Tarinoita ihmisistä

Haddad oli vasta 13-vuotias kirjoittaessaan ensimmäisen novellinsa. Tarkkanäköinen opettaja tokaisi nuorelle pojalle: ”uusi kirjailija on syntynyt”.

– Siirryin nopeasti aikuisten maailmaan. Jouduin käsittelemään vakavia, aikuisten asioita, muistelee Haddad uransa alkua.

"Me opiskelijat tuimme vasemmistolaisia poliittisia liikkeitä."

Hän perehtyi sukulaisiaan seuraamalla työväenluokkaisten ihmisten, talonpoikien ja kalastajien elämään ja kasvatti tietoisuuttaan sitä kautta. Arkitodellisuuden ymmärtäminen vei nuoren kirjailijanalun pian radikaaleihin opiskelijajärjestöihin, jotka kamppailivat demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

– Me opiskelijat tuimme vasemmistolaisia poliittisia liikkeitä. Kirjoitin kaikenlaista: runoja, lehtijuttuja ja näytelmiä. Sen jälkeen muutin Basraan, mikä on eräs Irakin suurimmista kaupungeista. Työskentelin Irakin kommunistisen puolueen lehdessä, jonka nimi oli suomeksi Kansan tie. Kirjoitin muun muassa opiskelijoiden ja köyhien asemasta. Aloin kertoa tarinoita ihmisistä. Näistä tarinoista muodostui kirjallisen työni perusta, toteaa Haddad.

Sininen tyttö

Irakin pitkäaikaisen diktaattorin Saddam Husseinin nousu valtaan alkoi 1970-luvulla. Baath-puolueen johtaja oli tunnettu kommunisminvastaisuudestaan. Vasemmistolaisia kohtaan harjoitetun terrorin uhriksi joutui myös nuori Yousif Haddad, joka oli vastikään liittynyt kommunistiseen puolueen.

Hän kertoo esimerkin siitä, kuinka vainoharhaista vasemmistolaisten jahtaaminen oli.

– Yliopistolla järjestettiin opiskelijatapahtuma. Sinne tuli kaunis tyttö, joka oli pukeutunut siniseen pukuun. Kirjoitin tytöstä pienen tekstin, jonka ystäväni pyysivät lukemaan julkisesti vappujuhlassa. Kaikki kyselivät, että kuka oli tämä tekstin päähenkilö ”sininen tyttö”, mutta en suostunut paljastamaan kenestä oli kyse, kertoo Haddad.

Keskustelut kantautuivat viranomaisten korviin. Haddad otettiin kiinni ja vietiin kuulusteltavaksi.

– Turvallisuuspoliisi halusi tietää, mitä tarkoitin tekstillä. Epäiltiin, että sininen väri oli työväenluokan symboli ja teksti koodattu vallankumouksellinen viesti. Niin kova oli viranomaisten pelko, että mentiin näin vainoharhaiselle tasolle, hän naurahtaa.

Pakolaisuuden alku

Nauru oli kuitenkin tilanteesta kaukana. Haddad joutui pakenemaan maan alle puoleksitoista vuodeksi. Hän muistelee, että se oli hänen perheelleen kovaa aikaa. Baath-puolueen hallitsemassa Irakissa vasemmistolaisia jahdattiin kuin natsi-Saksassa konsanaan. Monet Haddadin tovereista joutuivat vankilaan, osa murhattiin. Hän itse väisteli viranomaisia käyttämällä valeasuja ja tekaistuja henkilöllisyyksiä.

– Kun Saddam sementoi valtansa 1979, koin että oli aika paeta maasta. Koska minulla ei ollut passia, kävelin Saudi-Arabian puolelle. Beduiinien avulla pääsin Kuwaitiin, missä Irakin kommunistisella puolueella oli toimintaa.

Kuwaitissa majaillut veli otti Haddadin suojiinsa. Hän jatkoi kirjoittajan uraa, mutta pian Kuwaitkin alkoi käydä liian vaaralliseksi: Saddamilla oli paljon vaikutusvaltaa maassa.

Haddad siirtyi Jemeniin, missä vallassa oli vasemmistolainen hallitus. Siellä hän työskenteli historianopettajana ja jatkoi samalla opintoja.

Irakin tilanne jatkoi huonontumista. Haddadin mielestä kotimaan tilanne kaipasi kommentointia. Tällöin tuli tarpeen keksiä peitenimi, jonka avulla voisi julkaista tekstejä myös Irakissa. Yousif Abu al Fawz oli syntynyt.

– Joskus nimet menevät sekaisin, mutta se ei ole ongelma. Olen keksimästäni kirjailijanimestä ylpeä, sanoo Haddad.

Partisaanivuodet kurdien joukoissa

1980-luvun vaihteessa Yousif Haddadilla alkoi uusi, rankka elämänvaihe. Hän liittyi Pohjois-Irakissa vastarintaan nousseiden kurdipartisaanien joukkoon – tuhansien muiden radikaalien arabivasemmistolaisten lailla. Haddad toimi kaiken kaikkiaan kahdeksan vuotta Irakin kommunistipuolueen johtamassa partisaanijoukossa.

– Se oli erittäin tärkeä elämänvaihe minulle. Opin paljon siitä, mitä merkitsee olla kommunisti, kirjoittaja, ihminen. Kurdistanin vuoristoseudulla kärsimme kylmää ja nälkää, elimme liikkuvaa elämää.

Vaikeat olot eivät estäneet Haddadia kirjoittamasta monipuolisesti niin runoja kuin näytelmiä.

– Moni partisaani oli korkeasti koulutettu. Arabian lisäksi puhuttiin 11 muuta kieltä. Harrastimme muun muassa teatteria ja meillä oli oma, käsinkirjoitettu lehti. Siinä mielessä elämä oli rikasta, muistelee Haddad.

Käänne tapahtui Irakin ja Iranin välisen sodan päätyttyä vuonna 1988. Saddam käänsi valtavan, maailman neljänneksi vahvimman sotakoneistonsa täydellä voimalla suojattomia kurdikyliä sekä kurdien ja arabien partisaaneja vastaan. Saddamin joukot käyttivät häikäilemättömästi muun muassa kiellettyjä kemiallisia aseita.

– Meistä ei ollut vastusta. Kurdit joutuivat kärsimään valtavasti vasemmiston tukemisesta ja taistelustaan vapauden ja demokratian puolesta, pohtii Haddad.

Vankilaan Virossa – vapauteen Suomeen

Yousif Haddad joutui vastahakoisesti lähtemään turvapaikanhakuun Eurooppaan. Vuonna 1993 hän suuntasi Venäjän kautta sukulaistensa luo Ruotsiin, mutta juuttuikin seuraavana vuonna Viroon. Maa oli vastikään itsenäistynyt ja turvapaikkajärjestelmä oli vasta rakenteilla. Haddad juuttui sadan muun Irakista paenneen kanssa Viroon vankilaan, koska pakolaisstatuksen saaminen oli mahdotonta.

"Yritän auttaa maahanmuuttajia ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa."

Haddadista tuli ryhmän puhemies, jonka laajasta suhdeverkostosta oli apua. Irakilaiset edistivät asiaansa muun muassa nälkälakolla. Haddad vakuutti viranomaisia ja kansainvälisiä järjestöjä siitä, että kyseessä ei ollut joukko terroristeja vaan aidosti turvapaikan tarpeessa olevia pakolaisia. Lopulta Suomi myönsi ryhmälle oleskeluluvan humanitäärisistä syistä vuonna 1995.

Jälleen Haddadin elämässä alkoi uusi vaihe. Hän kertoo tekevänsä parhaansa oppiakseen suomalaisesta kulttuurista ja kielestä ollakseen osa suomalaista yhteiskuntaa. Tällä hetkellä Haddad asuu Keravalla, tekee paljon vapaaehtoistyötä rasismia vastaan monikulttuurisuuden puolesta.

– Yritän auttaa maahanmuuttajia ymmärtämään suomalaista yhteiskuntaa, hän tiivistää.

Uskonnon ja politiikan sotkeminen vaarallista

Haddadilta ilmestyi suomeksi Like Kustannuksen kautta vuonna 2000 novellikokoelma Taikalintu. Se oli ensimmäinen Suomessa julkaistu kaunokirjallinen teos, joka käsittelee pakolaisuutta nimenomaan maahamme asettuneen pakolaisen silmin. Sen jälkeen häneltä on ilmestynyt arabiankielellä Suomeen sijoittuvat kirjat Pohjolan taivaan alla ja Helsingin painajaiset. Näistä ensiksi mainittu kertoo siitä, miten toisen polven nuoret irakilaiset asemoivat itseään suhteessa suomalaiseen kulttuuriin. Se oli ilmestyessään myös Booker-kirjallisuuspalkintoehdokas.

Helsingin painajaiset on ilmestymässä pian suomeksi. Sen teema on astetta synkempi: Euroopassa piileskelevät radikaali-islamistiset ryhmät. Haddad kirjoitti teoksensa ennen kuin Isis-järjestö nousi julkisesti tunnetuksi.

Haddadin mukaan on mahdollista, että Suomessakin on radikaaleja islamisteja. Sen vuoksi hän ei kannata suurmoskeijan rakentamista Suomeen Persianlahden valtioiden kuten Saudi-Arabian tai Qatarin rahoilla: kokemukset muista maista kuten Iso-Britanniasta ja Ranskasta ovat huonoja.

– Kaikilla on oikeus uskoa mihin tahansa ja harjoittaa uskontoaan, mutta uskonnon ja politiikan sotkeminen on vaarallista. Uskontoa käytetään politiikan tekemisen välineenä. Moskeija luo mahdollisuuksia radikaalien verkostoitumiselle, missä ei ole kyse uskonnosta, epäilee Haddad.

Irakin tilanne vaikea

Yousif Haddad ei ole yllättynyt irakilaisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta. Irakissa ei ole kansalaisyhteiskuntaa. Irak on jakaantunut, ja uskontoa käytetään hänen mielestään keppihevosena hajota ja hallitse -politiikalle: arabeja ajetaan kurdeja vastaan, shiioja sunneja vastaan, ja myös ryhmien sisälle lietsotaan uskonnon varjolla ristiriitoja.

"Irakissa on korruptiota joka tasolla. Maa on rikas, mutta valtio köyhä."

– Irakissa on korruptiota joka tasolla. Maa on rikas, mutta valtio köyhä. Ihmisillä ei ole työpaikkoja, ei tulevaisuutta. Esimerkiksi Bagdadissa toimii 30 aseellista ryhmittymää, joiden kanssa on yritettävä elää, kuvaa Haddad.

Irak on taantunut 1930-lukua edeltäneeseen aikaa, jolloin vallassa olivat uskonnolliset ryhmät ja heimot. Valtioon ei enää luoteta.

Edistyksellistäkin vastarintaa esiintyy. Haddad kertoo, miten esimerkiksi joka perjantai tuhannet irakilaiset nuoret osoittavat mieltään parannusten puolesta korruptiota ja vallitsevan hallinnon epäkohtia vastaan. Joka kerta protesteissa on enemmän väkeä.

Haddadin mukaan osa nuorista on menettänyt kokonaan toivonsa. Pakolaiseksi lähteminen on eräs tapa ilmaista tyytymättömyyttä, mutta Haddadin mielestä ei kovin rakentava sellainen. Hän tapaa usein näitä turvapaikkaa hakevia nuoria, jotka salakuljettajien propagandan uhreina etsivät parempaa, helpompaa elämää Euroopasta. Todellisuuden paljastuttua osa palaa takaisin, osa tarvitsee oikeasti turvapaikkaa.

Katupartiot myrkkyä demokratialle

Pitkän journalistiuran tehnyt Haddad antaa pyyhkeitä suomalaiselle medialle: pakolaiskysymystä ei osata käsitellä hyvin. Esimerkiksi poliisin tietoon tulleista raiskauksista vain murto-osassa tekijä on maahanmuuttajataustainen. Nämä tapaukset nousevat mediassa silti näyttävämmin esille.

– Rikos on rikos ja jokainen rikollinen on rangaistuksensa ansainnut, mutta media ei käsittele asioita tasapuolisesti. Tällä suunnataan keskustelua tärkeistä poliittisista kysymyksistä muualle, toteaa Haddad.

Soldiers of Odinin kaltaiset katupartiot ovat hänen mukaansa myrkkyä demokratialle.

– Irakissa on samankaltaisia ryhmiä, jotka aseistautuvat ja aiheuttavat harmia. Lopulta ne alkavat taistella keskenään. Ryhmät ovat syntyneet samalla tavalla kuin katupartiot Suomessa, muistuttaa Haddad.

Haddad ei pidä hyvänä EU:n ja Turkin sopimusta, jolla turvapaikanhakijoilla käydään kauppaa.

– Turkkiin ei voi luottaa. Maan hallitus ei ole demokraattinen ja se pelaa omaa etuaan. Turkin kurdien tilannetta ei yritetä ratkaista. Kaiken kukkuraksi Turkki tukee Isisin toimintaa. Esimerkiksi Isis-järjestön johtajia hoidetaan turkkilaisissa sairaaloissa.

Haddadin mielestä EU:n on toimittava niin, että Syyriaan ja Irakiin syntyisivät aidosti demokraattiset, vapaat yhteiskunnat.

– Työ ei varmasti ole helppo, hän toteaa.

Vuoden Kiila

Maaliskuussa 60-vuotisjuhliaan viettänyt Yousif Haddad palkittiin alkuvuodesta myös Vuoden Kiila-palkinnolla. Hän kertoo arvostavansa kulttuuriyhdistys Kiilan tunnustuksen korkealle.

Haddad kokee olevansa sillanrakentaja eri kulttuurien ja toiminnan välillä.

– Olen ensimmäinen maahanmuuttajataustainen palkinnonsaaja. Olen palkinnosta ylpeä ja teen kovasti työtä ollakseni sen arvoinen.

Tällä hetkellä Haddad työskentelee Tampereen yliopistossa tutkijana. Hänen tutkimuskohteensa on Turun monikulttuurinen Varissuon lähiö. Työn kuvaan kuuluvat myös vierailut vastaanottokeskuksissa ja uusien turvapaikanhakijoiden tapaamiset.

Haddad kokee olevansa sillanrakentaja eri kulttuurien ja toiminnan välillä. Hän oli puuhamiehenä esimerkiksi projektissa vuonna 2009, kun Kurdistanissa esiteltiin paikallisille suomalaista kulttuuria. Haddadille on tärkeää esitellä ulkomailla Suomen parhaita puolia.

Jatkuvasti hän pohtii, miten voisi olla hyödyksi myös omalle maalleen.

– Toivon, että irakilaiset käyttäisivät Suomen kokemuksia apuna rakentaessaan demokraattisempaa, tasa-arvoisempaa maata. Olen ylpeä siitä, että asun Suomessa ja olen osa tätä yhteiskuntaa, mutta samalla olen ylpeä juuristani Irakissa.

Haddad muistuttaakin novellinsa taikalintua, joka lentää kahdella siivellä: toinen siipi on suomalainen, toinen irakilainen.