Suomen kilpailukyky on kunnossa
EK:n valtiontalouden tilasta huolestuneita kannanottoja on julkisuudessa ryyditetty monia uhkakuvia maalailevilla tutkimuksilla. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuore raportti esittää, että suomalaisten viikkotyöaika on lyhentynyt "huolestuttavalla tavalla". Ilta-Sanomat runnoi puolestaan julkisuuten oman tutkimuksensa, jolla väitettiin suomalaisten olevan valmiita palkanalennuksiin talouden pelastamiseksi.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo toppuuttelee joka suunnasta tulevaa huolta suomalaisesta kilpailukyvystä.
– Perusasia on, ettävät keskeiset kilpailukykyindikaattorit esimerkiksi teollisuuden alalla osoita Suomella olevan palkkatasosta johtuvaa kilpailukykyongelmaa. Jos Jyri Häkämies sanoo suomalaisten palkansaajien hinnoitelleensa itsensä palkankorotuksilla ulos markkinoilta, se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Sauramon mukaan suomalaisen taloushistorian näkökulmasta nykyinen tilanne on suorastaan fantastinen. Vuonna 2009 kilpailukyvyssä toki nähtiin notkahdus, mutta silloinkaan syynä eivät olleet palkat vaan muut kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät - ensisijassa kansainvälisen taantuman aiheuttama viennin romahtaminen. Sama talouskriisi heijastuu edelleen yksikkötyökustannusten tasoon.
– Tutkijan näkökulmasta karkea palkkatasojen vertailu eri valtioiden välillä on ylipäätään ongelmallista, sillä talouden rakenne ja ammattikuntiin jakautuminen vaihtelee rajusti eri maissa. Jos palkkataso ja hintataso suhteutetaan, ei Suomi nouse kansainvälisessä vertailussa esiin, Sauramo muistuttaa.
Tutkijan mukaan EK tavoittelee avauksillaan yksittäisten yritysten kilpailukyvyn kasvattamista, ei kansallista etua. Eurokriisin oloissa viennin supistumiselle pitäisi löytää vastapaino nimenomaan kotimaista kysyntää tukevasta politiikasta.
– Palkansaajien ostovoima uhkaa supistua ensi vuonna siinäkin tapauksessa että palkat nousevat. Jos ryhdytään palkanalennuksiin, asetelma on silloin vieläkin hankalampi. Talouskriisi on siinä vaiheessa ettei meillä ole syytä ehdoin tahdoin heikentää kotimaan taloutta, varoittaa tutkija.
Palkanalennuksiin tähtää käytännössä myös Evan julkaisema työtuntiraportti, jonka perusteella on ehdotettu viikkotyöajan nostamista kahdella tunnilla. Kahden yksikkötyötunnin lisäys palkkoja nostamatta vastaisi Sauramon laskujen mukaan n. 5% palkanalennusta.
- Evan raportti antaa siinä mielessä harhaanjohtavan kuvan, ettei siinä näy millään tavalla palkattomien ylitöiden tekemisen kasvaminen jota esiintyy erityisesti akavalaisissa toimihenkilöammateissa.
Tutkija näkee työnantajapuolen päänavauksissa myös valoisan puolen.
- On tietenkin täysin totta, että työaikalakiin perustuva työaika on muuttunut sitten 60-luvun. Teknologisen kehityksen mahdollistamaa vapaa-ajan kasvua ei sitäkään kannata kiistää, ne ovat työväenliikkeen taistelun tulosta. Häkämies tekee siinä hyvää työtä että hän tuo nämä asiat esiin.
1960-luvun sijaan tutkija siirtäisi tarkastelun 1900-luvun alkuun, jolloin Suomessa siirryttiin yleislakon seurauksena kahdeksantuntiseen työpäivään. Työnantajat ovat valmiita liikkumaan tuossa kehityksessä taaksepäin, mutta tulevat samalla tuoneeksi julki, että liike myös eteenpäin kohti yleistä työajan lyhennystä on edelleen mahdollista.
Nyt testataan, kumpaan suuntaan Suomessa halutaan mennä.
Tekijä
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Teoria
Karl Marx -seura kokosi huhtikuisella Kirjan talolla Helsingissä seminaarissaan nimekkään joukon tutkijoita ja vasemmistolaisia ajattelijoita pohtimaan kysymystä, joka ei ole vain historiallinen: miten Seppo Toiviaisen perintö haastaa nykyvasemmiston ja ajattelun kenttää? Keskustelu sai lisävauhtia Lauri Hokkasen kirjasta Kommunismin teloitettu unelma – Seppo Toiviaisen elämä ja tragedia (Docendo, 2024), joka pyrkii kuvaamaan Toiviaista murheellisen kohtalon miehenä.
Laajassa Kansainvälisen naistenpäivän artikkelissa Tiina Sandberg käsittelee Suomessa vallitsevaa tilannetta naisiin kohdistuvan väkivallan suhteen sekä kysymystä militarismista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomen tilanne on paljon huonompi, kuin voisi kuvitella. Tasa-arvon mallimaassa naiset joutuvat erittäin usein väkivallan uhreiksi.
Tilanteessa, jossa ihmiskunnalla on edessään suurin kriisi sitten toisen maailmansodan, rajoittamattoman sodan ja katastrofikapitalismin aikakaudella, vasemmisto – ainakin Euroopassa – on pelkkä varjo itsestään. Leninin poistaminen vasemmiston kollektiivisesta muistista on ollut osa tätä historian tuhoamista. Artikkelin kirjoittaja Michael Brie on sosiaalifilosofi Rosa Luxemburg -säätiön Kriittisen sosiaalianalyysin instituutissa Berliinissä.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.