Suomi on edelleen luokkayhteiskunta

30.01.2011 - 11:56
(updated: 16.10.2015 - 10:39)
Työn riisto on viime vuosina pahentunut. Palkkojen osuus kansantulosta on laskenut roimasti 1990-luvun alun laman jälkeen. / Tilastokeskus |

2000-luvullakin kapitalismi on edelleen luokkayhteiskunta. Reaalisosialismin romahtaminen, vasemmiston ja työväenliikkeen kriisi sekä uusliberalistisen politiikan nousu ovat vauhdittaneet tuloerojen kasvua myös Suomessa.

Kapitalismissa vallitsee työn ja pääoman välinen sovittamaton ristiriita. Ainoastaan työ voi luoda arvoa, josta pääoma riistää oman siivunsa. Työn riisto on viime vuosina pahentunut. Sitä kuvaa kansantaloudessa niin sanottu funktionaalinen tulonjako: palkkojen osuus kansantulosta on laskenut roimasti 1990-luvun alun laman jälkeen.

Tuotantotapaan perustuva luokkajako

Työvoiman rakenne on muuttunut Suomessa viimeisen sadan vuoden aikana radikaalisti. Maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta on kuljettu teollistumisen kautta kohti tieto- ja palveluyhteiskuntaa. Koulutustaso on noussut: entistä useammalla suomalaisella on takanaan toisen asteen tutkinto joko lukiosta tai ammattikoulusta.

Marxilaisen näkemyksen mukaan henkilön luokka-asema ei perustu mielipiteeseen, identiteettiin eikä mieltymyksiin, vaan sitä määrittää tuotantotapa. Marxilaisen luokkateorian keskeinen kehittäjä Lenin määritteli luokka-asemalle viisi kriteeriä:

1) suhde tuotantovälineisiin

2) paikka yhteiskunnallisessa tuotannossa

3) asema tuotannon organisaatiossa

4) osuus yhteiskunnassa tuotetusta rikkaudesta

5) tämän rikkauden saantitapa.

Ensimmäinen eli suhde tuotantovälineisiin on muita määräävä tekijä.

Joskus puhutaan hieman harhaanjohtavasti esimerkiksi ikäluokista, vaikka marxilaisesta näkökulmasta kyse on ennemmin ryhmistä tai kerrostumista. Esimerkiksi nuoret eivät muodosta omaa luokkaansa. On aivan eri asia, onko nuori kouluttamaton työtön tai vaikkapa miljoonaperijä.

Epätyypilliset työsuhteet

Tilastojen mukaan viime vuonna prekaaria eli luonteeltaan epävarmaa, heikosti ennakoitavaa työtä teki lähes miljoona suomalaista.

Suomalainen työvoima voidaan luokitella seitsemään kategoriaan.

Valtaosa Suomen noin 2,5 miljoonasta työllisestä tekee edelleen jatkuvaa, kokoaikaista työtä.

Määräaikaista katkotyötä ja jatkuvaa osa-aikaista työtä tekevät ryhmät muodostavat pääosan epätyypillisen työn tekijöistä. Katkotyölle ominainen elämän ennakoimattomuus kärjistyy vuokratyössä, jossa käytännössä puuttuu irtisanomissuoja.

Vastentahtoinen yrittäjyys tarkoittaa tilannetta, missä esimerkiksi metsuri, rakennusmies tai kampaaja joutuu harjoittamaan yritystoimintaa, vaikka ei haluaisi. Suuremmat yritykset voivat ulkoistaa toimintojaan ja samalla riskit yksittäisen pienyrittäjän niskaan. Näin vältytään työnantajamaksuilta, vuosilomapalkan maksamiselta ja työehtosopimusten noudattamiselta. Muodollisesta yrittäjästatuksesta huolimatta ihmisellä on tällöin proletaarinen luokka-asema.

Sama pätee itsensä työllistäviin, joille on ominaista toimeentulon hankkiminen useasta lähteistä, jotka ovat yleensä osa- tai määräaikaisia projekteja. Itsensä työllistävällä on usein monta ammattia, hän voi olla samanaikaisesti vaikkapa toimittaja, opettaja ja graafikko.

Näiden lisäksi on olemassa suuri joukko työmarkkinoiden ulkopuolelle syrjäytettyjä. Tähän tarpeettoman työvoiman ryhmään kuuluu entistä enemmän myös koulutettua väkeä, joiden ammattitaidolle ei syystä tai toisesta löydy kysyntää.

Valtaosa tekee epätyypillistä työtä vain, koska vaihtoehtoa ei ole. Tutkimusten mukaan naisista vain joka kymmenes (11 %) ja miehistä kuudennes (17 %) on valinnut määrä- tai osa-aikaisen työn omasta tahdostaan.

Kriittinen ay-verkosto

Ammattiliitot ovat työväenliikkeen taloudellisen luokkataistelun väline. Liittoihin järjestäytymällä työväki on kyennyt kamppailemaan parempia palkkoja ja työehtoja, lyhyempää työaikaa sekä lukuisia muita yhteiskunnallisia uudistuksia.

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana valtaosa ay-liikkeestä on jähmettynyt poteroihinsa. Työväen etujen ja paremman yhteiskunnan puolesta kamppailu on vaihtunut jopa kapitalismin tukemiseen ja työläisten asemaa polkevan politiikan kannattamiseen. Ay-liikkeen lama on näkynyt muun muassa jäsenistön passiivisuutena järjestövaaleissa.

Ay-liikkeen lamaa lievittämään on perustettu Kriittinen ay-verkosto, joka on poikkiammatillinen, poikkipoliittinen ja yli liittorajojen toimiva moniääninen ay-aktiivien yhteistyöverkosto. Se toimii ay-liikkeen jäsenten omaan aktiivisuuteen perustuvalla ja kansalaisliikkeelle ominaisella tavalla, epämuodollisena keskustelufoorumina ja toimintaverkostona. Verkosto pyrkii vaikuttamaan ay-liikkeeseen jäsenistön etujen lähtökohdista ja tuomaan esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä.

www.kriittinen.fi

Tekijä

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Teoria

Kommentit (77 kpl)

Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä

Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.