Taistelemme yhdessä!

Kansainvälinen naisten päivä on eräs vuoden tärkeimmistä päivistä – naisten kamppailulle omistettu päivä. 8. maaliskuuta julistettiin kansainväliseksi naistenpäiväksi, jotta työläisnaisten kamppailu oikeuksistaan tulisi näkyväksi. Naisten kamppailulla on kansainvälinen luonne, ja siksi voimme todeta, erityisesti tämän päivän yhteydessä feministisen liikkeen solidaarinen ja internationalistinen puoli kukoistaa.

Mutta kysymys naisten oikeuksista on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan - huolimatta sadan vuoden keskustelusta ja tiedonvälityksestä.

Ruotsissa naisten kehot ovat helposti myös muiden kuin heidän oma asiansa. Se kuuluu miehille ja koko yhteiskunnalle. Naisten kyky synnyttää lapsia antaa hänelle voiman, joka täytyy kesyttää ja hyväksikäyttää. Naisten rooli tyydyttää miehisiä tarpeita voi moninkertaistua. Vähän aikaa sitten Ruotsissa tapahtui esimerkki siitä, miten meidänkään suhteellisen tasa-arvoisessa oikeusvaltiossamme ei ole selvää se, kuuluvatko naisten kehot heille itselleen. Mies tuomittiin laittomasta pakottamisesta yhdyntään. Mies teki jotain mitä hän itse kutsui uskottomuuskontrolliksi. Hovioikeus ei katsonut tätä sukupuoliseksi väkivallaksi eikä miestä sen takia tuomittu syylliseksi raiskaukseen.

Monet naiset Ruotsissa pelkäävät jatkuvasti joutuvansa alttiiksi väkivallalle. Ikäluokissa 16–24 vuotta 29 % naisista ja 25-44 vuotta 22 % valitsevat kulkiessaan kiertoteitä, koska pelkäävät väkivaltaa. Miehillä vastaavissa ikäryhmissä luku on 5 %.

Monet naiset pelkäävät julkisella paikalla, kuntopoluilla, kotimatkalla pimeän aikaan ja niin edelleen. Tiedämme silti, että naiset useimmiten joutuvat väkivallan kohteeksi omassa kodissaan. Tekijä on läheinen mies (puoliso tai entinen puoliso).

Jokaisella naisella täytyy olla vapaus elää elämänsä ilman pelkoa – niin julkisella paikalla kuin kodin turvassa. Tämä on koko yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeää. Työ lähisuhdeväkivaltaa vastaan on tasa-arvo- ja hyvinvointikysymys. Se on ihmisoikeuskysymys.

Naisten kehot ovat aina olleet enemmän yleistä omaisuutta kuin miesten. Kun ensimmäisen kerran kuulin naisten sukupuolielinten silpomisesta, se oli aivan uusi asia. Miten ihminen pystyi altistamaan tyttöä, lasta, sellaiseen loukkaukseen, sellaiseen rikokseen henkilökohtaista koskemattomuutta vastaan? Mutta samalla heräsin naisena. Monella tavalla uskon, että tämä tieto muodostui näkemyksessäni peruskiveksi, joka on tukenut minua kun olen vaatinut naisille oikeutta päättää kehostaan joka suhteessa.

Monessa television, netin ja radion viihdeohjelmassa katsotaan olevan aivan oikein että naisia pitää kesyttää. Jos ei kyse ole nuorista äideistä, joita vaaditaan lopettamaan tupakointi ja opettelemaan taloudenhoitoa ja ruuanlaittoa, on kyse naisista, joiden täytyy mukautua kaupallisiin kauneusihanteisiin meikkaamalla, pukeutumalla ja riisumalla sekä suorittamalla mitä merkillisimpiä liikkeitä ja asentoja kameran edessä, jonka takana melkein aina seisoo mies.

Kansainvälisesti katsottuna naisia kuolee yhä laittomien aborttien ja synnytysten yhteydessä. Raiskausta käytetään aseena sodissa. Naisten ja lasten terveys on toisarvoinen aivan liian monessa maassa. Vaikka lapsikuolleisuus vähenee ja synnytysten hoitaminen paranee, emme saa lopettaa taistelua naisen oikeudesta päättää jos ja milloin hän haluaa synnyttää; oikeudesta hyvään hoivaan synnytykseen yhteydessä ja mahdollisuudesta huolehtia lapsensa terveydestä.

Ruotsissa tasa-arvo on melko pitkällä, ja suuri osa kansalaisista kannattaa tasa-arvoista yhteiskuntaa. Yli 80 % katsoo tärkeäksi ponnistella tasa-arvoisen yhteiskunnan eteen. Tämä on hyvä asia. Mutta tietysti työ on edelleen kesken. Ruotsissa – niin kuin globaalistikin – mies on normi.

Ei ole vaikeaa huomata, että miehen tekemisiä arvostetaan enemmän kuin naisen.

Miehet ajavat autoa ja naiset kulkevat julkisilla; miehistä tulee insinöörejä ja naisista opettajia ja sairaanhoitajia; miehet tekevät ja naiset puhuvat ja lukevat. Työkalut, mitat ja yleinen tila on sopeutettu miehiselle normille, ja naisten on ostettava pieniä vaaleanpunaisia pinnejä hiuksiinsa. Naiset ylläpitävät perinteistä kulttuurisektoria käymällä teatterissa, lukemalla kirjoja ja osallistumalla opintopiireihin, naiset pitävät lukua perheen syntymäpäivistä ja siitä mitä vaatteita lapset tarvitsevat päiväkotiin. Naiset työskentelevät osa-aikaisesti ja miehet täysaikaisesti, naiset ovat kunnissa työssä ja miehet ovat yksityisen sektorin johtajia. On hyvin tunnettua, että naiset ansaitsevat vähemmän kuin miehet.

Ruotsissa tilanne on seuraava:

• Naiset pitävät vanhempainvapaata kolme päivää neljästä;

• 13 prosenttia perheistä jakaa vanhempainvakuutuksen puoleksi. Nykyisellä kehitysvauhdilla kestää 80 vuotta ennen kuin naiset ja miehet käyttävät yhtä paljon vanhempainvapaata;

• Pikkulasten äidit tekevät keskimäärin 30 tuntia ilmaista talous- ja hoivatyötä viikossa. Miesten vastaava työmäärä on 18 tuntia;

• Ensimmäisen lapsensa saaneet pariskunnat ovat sairauslomalla suunnilleen saman verran ennen lapsen syntymää. Kaksi vuotta lapsen syntymän jälkeen äitien sairauspoissaolo on keskimäärin noin kaksinkertainen verrattuna isiin;

• 15 vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen vanhempien tuloerot ovat lisääntyneet 35%. Kolme neljäsosaa tästä erosta johtuu siitä, että vanhemmilla on erisuuruinen vastuu perheestä;

• Naisten eläke on keskimäärin 6000 kruunua pienempi kuukaudessa kuin miesten. Enemmän kuin joka toinen eläköityvä nainen saa niin pienen eläkkeen, että hän on oikeutettu takuueläkkeeseen;

• Palkkaerot miesten ja naisten välillä kasvavat, ja ero on tällä hetkellä keskimäärin 4400 kruunua. Palkkahan vaikuttaa myös työttömyyskorvauksen suuruuteen, vanhempainrahaan ja eläkkeeseen;

• Naisilla ei ole vain huono palkka vaan myös huonot työolot. suhteita. Keskusammattijärjestö LO:n naisista melkein puolet käy osa-aikatyössä. Melkein puolella on epäsäännölliset työajat. Naisilla on enemmän epätyypillisiä työsopimuksia ja vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhön ja työpäivään;

• Naisilla on päävastuu palkattomasta pakollisesta kotityöstä, esimerkiksi lasten kuljettamisesta päivähoitoon, sukulaisista huolehtimisesta tai ruokaostosten tekemisestä. Naiset panostavat kotitaloustyöhön tuplasti enemmän kuin miehet;

• 60 % 16–24-vuotiaista tytöistä kertoo tuntevansa jatkuvaa kipua ja piinaa;

• Joka viides 16–29-vuotias nainen hautoo itsemurha-ajatuksia;

• Tytöt opiskelevat enemmän, mutta saavat vähemmän palkkaa;

• 27000–30000 yli 18-vuotiasta naista pahoinpidellään vuosittain;

• Miehet ovat myös lääketieteellisen terveyden normi, mikä vaikuttaa kielteisesti naisten terveyteen;

• Meillä on verotukijärjestelmiä kotitalouspalveluja varten, hoitotukea ja muita arvokonservatiivisia järjestelmiä;

On aika vahvistaa naisten asemaa. Feminististä taistelua tarvitaan enemmän kuin koskaan. Yleinen hyvinvointi ja saavutettu julkinen sektori ovat tärkeitä naisten alisteisen aseman muuttamisessa. Tämä on luultavasti tärkein yksittäinen tekijä joka johtaa muutokseen.

Työmarkkinoiden sukupuolisen erottelun poistamiseksi on vaadittava työajan, tulojen ja päätöksenteon uusjakoa. Myös palkaton kotityö on jaettava oikeudenmukaisesti.

Palkkaerot ja erilaiset työehdot on poistettava, ja sukupuolisidonnainen työhönotto lopetettava.

Vanhempainraha täytyy yksilöidä.

Patriarkaalinen ideologia työehdoissa on paljastettava. Näiden pahin ilmaus, seksikauppa, tulee lopettaa ja vinoutunut pornografia torjua.

On puolustettava oikeutta vapaaseen aborttiin. Meidän täytyy vaatia kokonaisvaltaista otetta asioihin, jotka koskevat ihmiskauppaa, maahanmuuttajanaisten tilannetta ja sukupuolisointunutta väkivaltaa sodassa olevia naisia kohtaan.

Miesten taholta naisiin kohdistuva väkivalta on rakenteellinen yhteiskuntaongelma. Tämän ymmärtämisen täytyy vaikuttaa yhteiskunnan eri alueisiin, kuten koulutukseen, kaupunkisuunnitteluun ja oikeuslaitokseen. Sen on myös johdettava käytännön toimenpiteisiin.

Olemme väsyneitä ja vihaisia. Mutta vihan ja turhautumisen voi käyttää polttoaineena ja kääntää taisteluksi – taisteluksi naisten oikeuksien puolesta.

Kiitos sen, että naiset ennen meitä ovat taistelleet, meillä on oikeus kouluttautua, mennä työhön, äänestää, tehdä abortti ja oikeus huolehtia lapsista. Kannattaa taistella. Kannatti silloin ja kannattaa yhä.

Siksi kansainvälinen naistenpäivä on välttämätön muistutus siitä, että naisten alistaminen on rakenteellista ja maailmanlaajuista ja että sitä ilmenee joka tasolla.

8. maaliskuuta on muistutus siitä, että naisten läsnäolon julkisessa tilassa katsotaan edelleen olevan normin ulkopuolella.

8. maaliskuuta on muistutus siitä, että naiset ovat aina haavoittuvaisia seksistiselle väittelylle, ivalle ja vihalle, joka koskee juuri naisena olemista. Sen takia meillä ei itsestään selvästi ole oikeutta ottaa paikkaamme julkisessa tilassa yksilöinä eikä ihmisinä.

8. maaliskuuta on päivä, jolloin meidän yhdessä – sekä miesten että naisten – tulee osoittaa, että ainoa vallankäytön ja vaikuttamisen perusta yhteiskunnassa on ihminen ja hänen tarpeensa – ei sukupuoli tai arvojärjestys.

8. maaliskuuta on välttämättömyys naisten jatkuvalle taistelulle ihmisoikeuksista. Se on päivä, jolloin me julistamme kaikkien naisten oikeutta määrätä omista kehoistaan ja osoitamme mieltä kaikkea sitä vastaan, mikä loukkaa tätä oikeutta vastaan: laiminlyöntiä, sortoa, pakottamista, hyväksikäyttöä, vahingoittamista ja jopa tappamista.

Kansainvälinen naistenpäivä on ja tulee olemaan taistelupäivä kaikkien naisten ihmisoikeuksien puolesta. Meidän maillamme on erityinen tehtävä valvoa naisten oikeuksia, mutta tasa-arvo on kaikkien vastuulla.

Meidän täytyy uskaltaa arvostella maitamme, jotka säännöllisesti loukkaavat naisten oikeuksia. Emme voi antaa porvarillisten puolueiden liberaaliretoriikan määräillä siitä, mitä aito tasa-arvo tarkoittaa. Eräässä Ruotsin Kansanpuolueen julisteessa luki ”Feminismi ilman sosialismia” viime syksynä. Puolue yrittää tehdä feminismistä osan liberaalia hyökkäystä. Tasa-arvo tulee olemaan osa järjestelmän retoriikkaa, mutta heidän feminisminsä periytyy siirtomaavallan näkemyksestä ”niistä toisista”, joita tulee ”pelastaa” ja ”sivistää” ja kerran vuodessa ”pyyhkiä pölyjä”. Tämän lisäksi länsimainen feminismi kantaa yksilönvapauden piirteitä, jotka eivät välttämättä huomioi yhteisöä.

Vaaditaan nimittäin muutos – Patriarkaatti elää, siitä ei ole epäilystäkään. Se täytyy murskata, eikä sitä voi murskata, jos ei tehdä loppua kapitalismista ja korvata se toisella yhteiskuntajärjestelmällä. Mutta feminismi ei häviä itsestään vain sen takia, että kapitalismi mahdollisesti joskus häviää. Tarvitaan feminististä taistelua ja järjestäytymistä, taistelua, joka ei salli itsensä kangistua valtakoneistossa, mutta joka ei myöskään alistu meidän omille järjestöillemme. Tarvitaan feministinen taistelu, jolla on omat tilat ja lähtökohdat, joka on osa omaehtoista järjestäytymistä, samalla kun se jättää leimansa jokaiseen muuhun taisteluun jota käymme.

Ystäväni, tasa-arvo ja naisten oikeudet koskevat paljon muutakin kuin vain sokeria ja mausteita.

Meidän täytyy oppia puolustamaan paremmin naisten oikeuksia. Ja tähän voimme päästä teidän ansiostanne, vahvat, ylpeät, taistelevat feministit.

Yhtenäisen vasemmiston tehtävä Ruotsissa, Suomessa ja Euroopassa on nostaa taistelu tasa-arvon ja naisliikkeen puolesta esille vielä voimakkaammin. Työväenliike on vapautettava, jotta sekä miehet että naiset voivat olla vapaita ja tasa-arvoisia.

Meitä on monta. Yhdessä me taistelemme, ja emme koskaan luovu kamppailemasta naisten oikeuksista!

Jeanette Escanillan puhe kansainvälisenä naistenpäivänä