"Taistelulippuun eurooppalainen palkka ja -työaika"
"Euroopassa tulisi yhdistää työläisten oikeuksia
ja asettaa koko maanosan standardeiksi työläisten oikeudet niiden
korkeimmalla tasolla. On kytkettävä yhteen saksalainen palkkataso,
pohjoismainen sosiaaliturva ja ranskalainen työaika".
Näin puhuu
Bruno Paladini
, pitkän linjan aktiivi italialaisesta
Cobas-liikkeestä, joka on ollut eräs keskeinen taustavoima Italian
viimeaikaisissa suurmielenosoituksissa ja työtaisteluissa.
Italiassa on nähty viime kuukausina erittäin laajaa liikehdintää
Silvio Berlusconin
hallituksen liberalistista politiikkaa vastaan.
23. maaliskuuta Roomassa pidettiin kaikkien aikojen suurin mielenosoitus,
johon osallistui italialaisten tiedotusvälineiden mukaan noin kolme
miljoonaa työläistä. Mielenosoituksella vastustettiin hallituksen
ajamia työreformeja, jotka lisäisivät työsuhteiden epävarmuutta
ja heikentäisivät työläisten irtisanomissuojaa. Samoilla
tunnuksilla työläiset olivat liikkeellä myös 16. huhtikuuta,
jolloin Italian pysäytti päivän mittainen yleislakko.
Eräs keskeinen voima viimeaikaisissa mobilisaatioissa on ollut perustason
ammattiyhdistys nimeltään Cobas. Cobasin pitkäaikainen aktiivi,
firenzeläinen Bruno Paladini vieraili huhtikuun lopulla Suomessa.
Vaikka mobilisaatiot ovat olleet ennätysmäisiä, Paladini
sanoo, ettei se tullut heille suurena yllätyksenä.
- Osallistujien määrä ei ollut yllätys, koska yleislakko
koski hyvin selkeitä teemoja, ja koska Berlusconin hallituksen uusliberalistinen
hyökkäys on tällä hetkellä erittäin voimakas.
Mobilisaatio oli selkeä vastaus siihen aggressiiviseen politiikkaan
jota hallitus harjoittaa.
- Se mikä meidät yllätti oli pikemminkin se, kuinka monet
osallistuivat Cobasin mielenosoituksiin, jotka kuitenkin olivat erillään
meitä maltillisempien virallisten liittojen mielenosoituksista. Esimerkiksi
Firenzessä odotimme mielenosoitukseemme viittä tuhatta ihmistä,
mutta siihen tuli peräti 30 000 työläistä.
Paladinin mukaan tämä oli heidän kannaltaan tärkeä
signaali virallisille ammattiliitoille, joita he pyrkivät painostamaan
jotta nämä selkeyttäisivät linjaansa. Paladinin mukaan
nämä suuret liitot ovat keskittyneet lähinnä työlain
artikla 18:n puolustamiseen, kun taas Cobasin mukaan on asioita, jotka ovat
ehkä vieläkin keskeisempiä, kuten esimerkiksi epävarmistavat
työsopimukset sekä työharjoittelusopimuksia koskevat muutokset.
- Irtisanomissuojaa koskeva artikla 18 on vain pieni osa työreformista,
jota Berlusconin hallitus on tekemässä. Voi hyvinkin olla että
hallitus on valmis peruuttamaan artikla 18:n muutoksen, mutta tästä
huolimatta virallinen ay-liike ei juurikaan puhu muista tärkeistä
teemoista.
- Näyttääkin siltä, että hallitus haluaa saada
virallisen ay-liikkeen mukaan hallitsemaan työelämää
koskevia uusliberalistisia prosesseja, päättämään
yhdessä työnantajien kanssa asioista, jotka kuitenkin heikentävät
työläisten turvaa.
Artiklaa 18 on pidetty Italian ay-liikkeissä tärkeänä
saavutuksena erityisesti siksi, että se on antanut jonkinlaista suojaa
poliittisia irtisanomisia vastaan. Italiassa monet yritykset ovat irtisanoneet
ihmisiä nimenomaan siksi, että nämä ovat poliittisesti
aktiivisia tai toimivat ay-liikkeessä. Säädös syntyi
vuonna 1970 tuloksena 1960-luvun lopun kovista työtaisteluista.
Cobas - toisin kuin virallinen ay-liike - vaatii, että artiklaa
18 ei ole pelkästään säilytettävä, vaan myös
että sen tuoma turva on laajennettava koskemaan kaikkia työläisiä
- myös osa-aikaisia, vuokratyöntekijöitä, osuuskuntien
työntekijöitä ja muita. Nykyisellään se koskee
vain niitä palkkatyössä olevia, joilla on vakituinen työsopimus
ja jotka työskentelevät yrityksessä, jossa on enemmän
kuin 15 työntekijää.
Heille juuri irtisanomissuojan laajentaminen kaikkia koskevaksi on asia,
jonka takia työtaisteluissa pitäisi mennä eteenpäin.
- Se on asia, joka tulee koskemaan tulevien kuukausien aikana Cobasin
ja koko uusliberalismin vastaisen liikkeen toimintaa, Paladini vakuuttaa.
- Yleislakkoteemojen suhteen odotamme, kuinka virallisten liittojen ja
hallituksen väliset neuvottelut kehittyvät ja mikä on virallisten
liittojen linja. Me emme kuitenkaan aio missään nimessä pysähtyä,
Paladini sanoo.
- Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että lakot ovat työläisille
erittäin kalliita. Meidän laskujemme mukaan lakko maksaa työläiselle
80 euroa päivässä. Syksyn jälkeen meillä on ollut
viisi lakkoa, mikä tarkoittaa sitä, että työläisiltä
on mennyt 400 euroa, joka on tietysti iso raha.
Cobas on puhunut jo vuosien ajan eurooppalaisista palkoista ja eurooppalaisesta
työajasta. Heille tämä tarkoittaa sitä, että olisi
luotava yleiseurooppalaiset standardit sen esimerkin mukaan, missä
palkkataso on korkein ja työaika lyhyin.
- Käytännössä tämä tarkoittaisi, että
yhdistetään saksalainen palkka, pohjoismainen sosiaaliturvajärjestelmä
ja ranskalainen 35 viikkotunnin työaika, Paladini täsmentää.
- Näihin voitaisiin lisätä myös Italian työlain
artikla 18, joka olisi ehkä ainoa asia jonka italialaiset voisivat
tuoda hyvänä etuna koko Eurooppaan.
Paladinin mukaan Cobasia ja monia muita Euroopan maissa toimivia perustason
ammattiyhdistyksiä yhdistää se ajatus, ettei tavoitteena
ole vain työläisten oikeuksien puolustaminen vaan myös niiden
laajentaminen.
- Yleiseurooppalaisten oikeuksien ja työehtojen minimitason rakentaminen
on asia, josta keskustelemme jatkuvasti, ja se on myös osa kaikkia
päätöksiämme. Olemme käyneet keskustelua näistä
asioista eri maiden itsenäisten liittojen ja virallisten liittojen
sisällä toimivien suuntausten kanssa, ja esimerkiksi Saksan IG
Metallissa tämän suuntainen ajattelu on saanut vastakaikua.
Paladinin mukaan virallinen ay-liike kuitenkin lähinnä välttää
ottamasta asiaan kantaa millään tavalla.
- Ei pidä unohtaa, että viralliset ay-liikkeet ovat antaneet
tukensa EU:n perusoikeuksien kirjalle, joka on sisällöltään
pitkälti uusliberalistinen.