Tartutaan Marxiin

Marx, Engels, Lenin, Gramsci…

Aatejärkäleiden nimilista on vankkumaton ja usein luotaan työntävä. Miten tähän vasemmistolaisen radikaalin politiikan teoreettiseen ulottuvuuteen saisi otetta?

Alku aina hankalaa, niin myös marxilaisuuden opiskelussa. Välillä opiskeluinto voi tietysti olla hukassa kokeneemmaltakin.

Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa eväitä aloitteleville ja edistyville marxilaiseen ajatteluun tutustuvalle.

Arki on täynnä teorioita

Marxilainen tutkimus on tiedettä, jolla on oma perinteensä, menetelmänsä ja teoriansa. Mutta mihin me tarvitsemme marxilaisuutta? Eikö teoriaa tärkeämpi ole käytäntö, se mitä tehdään, eikä se, mitä päntätään jossain opintokerhossa? Emmekö me ymmärrä maailmasta ja yhteiskunnasta tarpeeksi jo arkijärjellä? Mihin tässä enää teorioita tarvitsee?

Harva ehkä tulee ajatelleeksi, mutta käytäntö ja teoria eivät ole eroteltavissa toisistaan. Itse asiassa meidän arkijärkemme ja jokapäiväiset käytäntömme ovat täynnä erilaisia teorioita, joiden avulla arvioimme maailmaa ja teemme muun muassa ennusteita siitä, mitä tulee tapahtumaan – valtaosin sitä tiedostamatta.

Meillä on esimerkiksi jonkinlainen käsitys fysikaalisen maailman lainalaisuuksista. Käytämme jatkuvasti arkifysiikan teorioita, joiden oppimiseen ei tarvita kouluopintoja. Tiedämme hyvin, että kiinteät esineet tuppaavat putoamaan alaspäin riippumatta siitä, onko meillä käsitystä painovoimasta tai kappaleen kiihtyvyydestä.

Samalla tavalla meillä on arkipsykologisia teorioita siitä, miten muut ihmiset todennäköisesti tuntevat ja käyttäytyvät tietyissä tilanteissa. Myös äidinkieli taittuu arjessa mainiosti ilman että meillä tarvitsee olla muodollista käsitystä kieliopista.

Arkijärki ei riitä – tarvitaan tiedettä

Mutta arkijärki riittää vain tiettyyn pisteeseen asti. Monimutkaisten asioiden ymmärtäminen, kokonaisuuksien hahmottaminen, arkiaisteille ja -kokemukselle piiloon jäävien prosessien havaitseminen edellyttävät jotakin muuta. Juuri arkijärjen ylittävä, tieteelliseksi muotoutunut tutkimus on mahdollistanut ihmiskunnan kehityksen.

Joskus arkijärkemme voi olla totaalisen pielessä. Ja, kuten italialainen marxilainen Antonio Gramsci muistuttaa, arkijärkeä voidaan manipuloida. Erilaiset ideologiat pyrkivät muokkaamaan arkijärkeä. Ideologiat ujuttavat tiedostamattomaan ”hyviä ideoita” ja itsestäänselvyyksiä.

Gramscin mukaan vallitseva eli hegemoninen ajattelutapa pyrkii juurtamaan itsensä juuri arkijärjen alueelle. Voidaan karkeasti sanoa, että siinä missä esikapitalistinen hegemonia takoi ihmisten kalloihin jumalanpelkoa, tänä päivänä liki itsestään selvinä pidettyjä totuuksia ovat kapitalismille ominaiset hyveet: kilpailun autuus, markkinoiden toimivuus ja ”Jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelu.

Marxilaisen tieteen eräs keskeisimpiä tehtäviä onkin erilaisten taloudellisten, poliittisten ja laajemminkin yhteiskuntaa ja ihmistä koskevien ideologisten oletusten paljastaminen ja purkaminen.

Marxilaisuus on tiedettä siinä missä muutkin tieteen perinteet

Välillä kuulee väitettävän, ettei marxilaisuus ole oikeaa tiedettä. Monet tuntuvat pitävät sitä jonkinlaisena uskontona, erehtymättömänä opinkappaleena. Jotkut taas ovat sitä mieltä, että Marx on kerta kaikkiaan menneen talven lumia.

Marxilainen tiede on yhteiskuntatiede, tai toisella termillä ’ihmistiede’ erotuksena luonnontieteisiin. Tällä halutaan korostaa sitä, että marxilaisuus tutkii ennen muuta ihmistä, inhimillistä toimintaa ja sen tuottamia laajempia prosesseja, kuten taloutta.

Tieteellisyyden tärkeä kriteeri on yhteisöllisyys. Marxilaisuus ei ole kehittynyt missään umpiossa eikä yksittäisten nerojen päähänpistoina. Sitä on kehitetty 170 vuotta kestäneen, edelleen jatkuvan prosessin puitteissa. Marxilaisuuden sisällä on eriäviä näkökulmia ja kiisteleviä koulukunta – samoin kuin missä tahansa muussakin tieteellisessä traditiossa.

Suomessakin on Suomen kommunistisen puolueen ja Demokraattisen Sivistysliiton lisäksi useita järjestöjä ja ryhmiä, joissa marxilaisuutta kehitetään ja siitä keskustellaan kollektiivisesti. Näitä ovat muun muassa valtakunnallinen Karl Marx -seura, Vasemmistofoorumi, Tampereella vaikuttava Marxilaisen yhteiskuntatieteen seura, Turun seudulla aktiivinen Työn ja tutkimuksen vasemmistoyhdistys sekä Jyväskylän yhteiskunnallinen opisto.

Tänä päivänä marxilainen tutkimus on ehkäpä tieteellisempää kuin koskaan. Marxilainen tutkimus ei viime aikojen kapitalismin kriiseistä huolimatta ole trendikästä. Se ei ole muotia, sille on vaikea saada rahoitusta eikä siihen törmää esimerkiksi suomalaisessa yliopistomaailmassa kuin sattumalta.

Silti Suomestakin löytyy akateemisen tason marxilaisia tutkijoita, jotka sinnikkäästi jatkavat valitsemallaan uralla. Voi sanoa, että marxilaiselta pohjalta tehdyn tutkimuksen on oltava huipputasoa, jotta se nykypäivän tiedemaailmassa saa tilaa.

Julkaistut marxilaiset artikkelit, opinnäytteet ja tutkimukset käyvät läpi samat kriittiset portinvartijat kuin muutkin samoja teemoja käsittelevät artikkelit.

Hiotumpia avaimia marxilaisuuden opiskeluun

Toisaalta marxilaiseen perinteeseen on aina kuulunut ”maallikoiden” ja erikoistuneiden tutkijoiden välisen kuilun ylittäminen. Opiskelu, tutkiminen ja kehittäminen eivät ole jääneet vain erikoistuneen porukan etuoikeudeksi, vaan siihen on kannustettu kaikkia, duunareista professoritasolle.

Ranskalainen marxilainen Louis Althusser onkin tuuminut, että työväenluokka voi itse asiassa omaksua monet Marxin ajatukset paremmin kuin porvarillinen akateemikko. Työläisellä on tuntumaa kapitalismin riistoon ja alistusmekanismeihin suoremmin arkikokemuksen kautta kuin mihin monikaan tutkija pääsee teoreettisesti käsiksi.

Marx ja hänen toverinsa tarkoittivat tieteellisen työnsä hedelmät työväenluokan käyttöön. Marxilainen tiede on meidän tieteemme, meidän perinteemme. Se on yksi monista syistä tarttua Marxiin tarkemmin.

Tätä avittamaan DSL tuotti muutama vuosi sitten Avaimia marxilaisuuden opiskeluun –vihkosen. Se on helppotajuinen peruskurssi marxilaisuuteen. Vihkosta on käytetty opintokerhoissa kautta maan – mutta enemmänkin sillä olisi voinut olla käyttöä.

Nyt on käynnistymässä vihkosen päivitysprosessi. Avaimia on tarkoitus nyt kevään aikana terävöittää ja hioa niin, että tarttuminen marxilaisuuteen olisi entistäkin helpompaa.

Marxista on moneksi

 Marxiin voi tutustua monella tavalla ja monesta näkökulmasta. Ohessa pientä kirjalistaa eritoten niille, joille aihe ei ole ylenpalttisen tuttu tai joilla on ollut vaikeuksia päästä alkuun.

Näiden lisäksi voi ehdottomasti suositella TA-Tiedon ja DSL:n julkaisemia artikkelikokoelmia ja pamfletteja, joista saa hyvän kuvan nykyisestä marxilaisesta tutkimuksesta.

Yleisesti kiinni Marxiin

Marxin ajatteluun ja marxilaisen tieteen lähtökohtiin kannattaa ehkä aluksi tutustua laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Jukka Gronowin, Arto Noron ja Pertti Tötön toimittamassa Sosiologian klassikoissa (Gaudeamus 1996) on käyttökelpoinen artikkeli, missä käydään läpi Marxin ajattelun perusteita. Toinen melko tuore perussosiologinen esittely Marxista löytyy Pekka Sulkusen Johdatus sosiologiaan – käsitteitä ja näkökulmia -kirjasta. Näiden osalta on hyvä pitää mielessä, että kirjoittajat eivät itse ole marxilaisia.

Filosofisemman esittelyn Marxista tarjoaa Pentti Määttänen 1995 ilmestyneessä Filosofia. Johdatus peruskysymyksiin (Gaudeamus). Määttänen kirjoittaa omintakeisella huumorilla ja lämmöllä ja pyrkii onnistuneesti sijoittamaan Marxia länsimaisen klassisen ajattelun kenttään.

Nopea- ja helppolukuinen pieni kirjanen on brittiläisen kulttuuritutkijan Terry Eagletonin Marx ja vapaus. Otavan Suuret filosofit -sarjassa vuonna 2000 julkaistu 63-sivuinen kirjanen on hyvä johdatus marxilaiseen ajatteluun uudenlaisesta näkökulmasta.

Ja hyvä yleisesitys Marxista on itsessään klassikon asemaan noussut Leninin Karl Marx -teksti. Alun perin tietosanakirjan artikkeliksi kirjoitettu marxilaisuuden esittely löytyy Edistyksen kustantamien Leninin Valittujen teosten osasta 5.

Mies, elämä ja teokset

Karl Marxista on kirjoitettu muutama erittäin hyvä elämäkerta, joissa käydään läpi paitsi Marxin värikkään elämän eri vaiheita, myös hänen ajattelunsa kehittymistä, keskeisimpiä teoksia ja johtopäätöksiä.

David McLellan keskittyy enemmän Marxin ajatteluun kirjassaan Karl Marx – Elämä ja teokset (Love 1990). Sen sijaan Francis Wheenin Karl Marx (Otava 2000) on otteeltaan hieman kepeämpi ja kuvaa muun muassa Marxin mielenkiintoista persoonaa ja perhe-elämää. Yhdessä nämä teokset piirtävät Marxista monipuolisen ja tarkkanäköisen kuvan.

Talous haltuun

Marxia pidetään ennen kaikkea talouden tutkijana. Sen vuoksi ei kannata vältellä marxilaiseen taloustieteeseen tutustumista.

Aihetta vähemmän tuntevan ei ehkä kannata ensimmäisenä hyökätä massiivisen Pääoman kimppuun. Sen sijaan voi suositella paria lyhyempää ja helppolukuisempaa kirjasta.

Pertti Honkasen Ortodoksian tuolla puolen on DSL:n 1996 julkaisema kompakti esitys Marxin talousajattelusta. Honkanen soveltaa Marxia myös muutamaan vähemmän käsiteltyyn aiheeseen, kuten sosiaalipolitiikkaan ja työttömyyteen.

Tutkijaliitto julkaisi 1996 Hans-Jörgen Schanzin kirjan Karl Marxin teoria muurin murtumisen jälkeen, joka on perusteeltaan pätevä esitys kapitalismista ja pääoman kierrosta marxilaisesta näkökulmasta.

Naisnäkökulmaa

Marxilainen perinne on täynnä miehiä. Missä ne naiset luuraavat?

Valitettavasti marxilainen traditiokin kantaa siinä määrin patriarkaalisen tiedemaailman painolastia, että laajempaan tietoisuuteen nousseita naistutkijoita on niukanlaisesti. Eräs etevimpiä maailmantaloutta tutkineita marxilaisia on saksalainen Rosa Luxemburg, jonka pääteosta Die Akkumulation des Kapitals ei valitettavasti ole vielä suomennettu. Sen sijaan Luxemburgilta löytyy suomeksi mainio Tammen vuonna 1971 julkaisema Yhteiskunnallinen uudistustyö vai vallankumous -pamfletti, missä hän erittelee reformistisen sosialidemokraattisen vasemmiston ja vallankumouksellisen kommunistisen vasemmiston eroja. Pamfletti on erinomaisen ajankohtainen vielä tänäkin päivänä, kun arvioidaan vasemmistossa vallitsevia erilaisia politiikkakäsityksiä ja strategioita.

Marxilaisuuteen sisältyy myös naisnäkökulmaa painottava feministinen linja. Siihen voi tutustua tiiviissä muodossa esimerkiksi Anu Koivusen ja Marianne Liljeströmin toimittamassa Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen -kirjassa. Siinä on avainsanojen ’sorto’ ja ’emansipaatio’ kohdalla eritelty myös marxilaisen naistutkimuksen lähtökohtia.

Media- ja ideologiatutkimusta

Viestinnän ja median tutkimuksen parista löytyy mielenkiintoista marxilaista tutkimusta. Sitä on innostanut erityisesti italialaisen Antonio Gramscin ajattelu sekä saksalainen niin sanottu kriittinen, frankfurtilainen marxilainen koulukunta.

Brittiläinen Stuart Hall on tutkinut modernia joukkoviestintää ja muun muassa televisiota. Hallilta on suomennettu mainio artikkelikokoelma Kulttuurin ja politiikan murroksia (Vastapaino 1992), missä Hall hahmottelee muun muassa marxilaista ideologia- ja viestintäteoriaa.

Hall on tehnyt myös uraauurtavaa rasismitutkimusta. Hänen käsityksensä siitä, miten joukkomedia tuottaa ja uusintaa rasistista ajattelua, on ajankohtainen myös tämän päivän Suomessa.