"Tehtävämme on kääntää yhteiskunnan rahavirrat eikä pyörittää kapitalismia"

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 11/2006.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa SKP kaksinkertaisti äänimääränsä Pirkanmaalla vuoden 1999 vaaleihin verrattuna, mutta ei yltänyt kansanedustajan paikkaan. Tuolloin vaalipiirin viimeisen paikan vei kokoomus, mutta vuoden päästä pidettävissä vaaleissa SKP ottaa sen paikan.

Tällaiseen tavoitteeseen ja tulokseen uskoo tamperelainen sosiaalipolitiikan professori ja kaupunginvaltuutettu Jari Heinonen, joka viime vaaleissa sai SKP:n toiseksi suurimman äänimäärän Pirkanmaalla.

– SKP ottaa paikkansa eduskunnassa ja luo samalla painetta muuhun vasemmistoon yhteiskuntapolitiikan suunnan muuttamiseksi selkeästi vasemmalle. Ykkösasia on työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttaminen. Kun rahavirrat käännetään, meillä on varaa ylläpitää kansalaisten tarpeita vastaava hyvinvointivaltio, sanoo Jari Heinonen.

Työpaikkojen lakkauttamiselle ja samanaikaiselle kymmenien miljardien eurojen osinkojen jaolle on vihdoinkin jonkun poliittisen voiman tehtävä jotain. Hymistelyt ja näpertelyt eivät nyt auta. Heinosen mielestä SKP:n on otettava vanhan SKDL:n paikka, ja koottava muutokseen valmiit äänestäjät kaikista puolueista ja nykyisin nukkuvien keskuudesta.

– Kun SKP tässä onnistuu, se samalla ryhdistää muuta vasemmistoa ja ay-liikettä sekä antaa kansalaisliikkeille niiden tarvitsemaa selkänojaa. Se antaa itseluottamusta, uskoa omiin voimiin ja yhteiseen toimintaan poliittisen muutoksen puolesta. Pelkkä äänestäminen vaaleissa ei riitä, mutta vaalivoitto saavutetaan vain äänestämällä, sanoo Heinonen.

Otetaan paikka pois porvareilta

Jari Heinonen kertoo tutkineensa jälleen viime eduskuntavaalien tulosta vaalipiiri- ja kuntakohtaisesti. Sen mukaan äänimäärän kaksinkertaistaminen on realistinen tavoite, kun kokonaisäänipotti jaetaan ja asetetaan selkeät kuntakohtaiset tavoitteet.

– Tavoitteen merkitystä lisää se, että näin meillä on tilaisuus pudottaa pois kokoomukselta yksi paikka. Tarvittavat äänet löytyvät nukkuvien, vasemmistoliiton, demareiden ja vihreiden parista. Pitää muistaa, että vasemmistoliitto kulkee perälauta auki.

Heinosen mukaan vasemmistoliittoon pettyneet eivät suinkaan ryntää demareihin ja vihreisiin, sillä miksi he menisivät muihin puolueisiin pettymään. SKP:n on mahdollisuus saada valtaosa näistä äänistä.

– Kattava ehdokaslista, hyvä vaalityö ja periaatteellinen politiikka, hän tiivistää kolmen kohdan ohjelman SKP:n vaalitavoitteen saavuttamiseksi.

Politiikkaa sydän- ja ruohonjuuresta

Kihniöläinen fil.kand. ja kotiäiti Taina Hollo on pohjoisen Pirkanmaan ja yleensä autioitetun maaseudun puolestapuhuja. Hän on toiminut aktiivisesti mm. kamppailussa kylä- ja lähikoulujen puolesta viime syksynä, jolloin valtakunnallisesti kerättiin yli 20000 nimeä tavoitteen puolesta.

– Toivon, että voisin toiminnallani herättää liikettä maaseudun autioitumista vastaan. Se on kamppailua lähipalvelujen ja lähidemokratian puolesta keinotekoisia suurkuntia ja vallan keskittämistä vastaan, sanoo Taina Hollo.

Hän on lupautunut SKP:n ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa, sillä mikään muu puolue ei vastaa hänen omia arvojaan ja tavoitteitaan. Mutta samalla hän haluaa uudistaa myös SKP:n politiikkaa ja toimintatapaa.

– Haluan nostaa politiikkaan omia kokemuksiani, naisten, palvelujen käyttäjien ja maaseudun ihmisten asioita. Vaikka meillä joissakin asioissa olisi erilaisia näkemyksiä ja painotuksia, sen ei saa antaa haitata yhteisten asioiden hoidossa. Haluan olla mukana oikein sydämestäni, hän sanoo.

Vaikka tappio kamppailussa oman kylän koulun puolesta on ilmeinen, siitä ei Taina Hollon mukaan pidä masentua. On tartuttava kaikkeen mitä pitää ja mitä voidaan puolustaa kansalaisten voimin.

– Kihniö aiottiin liittää Parkanoon väkisin, eikä muista vaihtoehdoista tehty selvityksiä. Kun kihniöläiset vaativat asiasta kansanäänestystä, hankkeesta luovuttiin. Kunta- ja palvelurakenneuudistusten ja muiden pakkotoimien sijasta tarvitaan aitoa yhteistyötä palvelujen ja toimeentulomahdollisuuksien puolesta, sanoo Taina Hollo.

Hänen mielestään suurkunnat vievät sekä palvelut että päätöksenteon yhä kauemmas kuntalaisista. Se on typerää myös ympäristösyistä, sillä joka asian takia täytyy kulkea autolla kymmeniä kilometrejä. Taina Hollo ei ole luopunut toivosta, vaan hän uskoo maaseudun elinvoimaan.

– Jos me maaseudun asukkaat päätämme, maaseutu on elinkelpoinen tulevaisuudessakin.

HANNU OITTINEN