Tilanne ja tehtävät EU-äänestysten jälkeen

Alkuperäinen kirjoittaja: (ES)

Kun Euroopan unionin kahden perustajamaan Ranskan ja Hollannin kansalaiset hylkäsivät unionille laaditun perustuslain kansanäänestyksissä ja kun on käynyt ilmeiseksi, ettei perustuslailla ole kansalaisten enemmistön tukea juuri missään muussakaan jäsenmaassa, EU on ajautunut syvään kriisiin.

Kriisi on ennen kaikkea poliittinen. Tarkkaan ottaen asia ei ole juridisesti niin, että perustuslakia ei voida saattaa voimaan, jos yksi tai useampi jäsenmaa on sen hylännyt. Juridisesti minkä tahansa jäsenmaan "ei" estää vain vanhan EU:n ja Euroopan yhteisön lakkauttamisen. Mutta poliittisesti ja poliittis-moraalisesti perustuslailta on pudonnut pohja pois. Kansanäänestyksissä annettiin täystyrmäys markkinoiden vapauteen perustuvalle perustuslaille ja samoja tavoitteita ajavalle hallitusten politiikalle.

Yhtä lailla poliittisesti ei kuitenkaan ole uskottavaa, että EU:n ja unionimaiden eliitti nyt muuttaisi linjaansa ja antaisi perustuslain raueta. Eliitti ei voi tunnustaa, että sen harjoittama politiikka on ollut väärää. Sitä paitsi se tarvitsee perustuslakiluonnokseen sisältyviä lisäpuitteita tulevan politiikkansa toteuttamiselle. Kaiken lisäksi perustuslakiluonnos oli eliitin kahden tärkeän suuntauksen, markkinafundamentalistisen ja sosiaalidemokraattisen, kompromissi. Perustuslaista luopuminen sisältäisi vaaran näiden suuntausten välisen liiton hajoamisesta.

On otettava huomioon myös se, että useiden EU-maiden hallitukset ovat suurissa vaikeuksissa talouden kuralla olon, suurtyöttömyyden ja kannatuspohjan rapautumisen vuoksi. EU-tasolla vaikeudet koskevat muun muassa vakausohjelmaa, rahoitusratkaisuja, kriisissä oleville nettomaksajille yhä kalliimmaksi käyvää itälaajentumista, palveludirektiiviä sekä taloudellista ja poliittista kilpailua USA:n kanssa.

Yhtäältä perustuslain hylkääminen kansanäänestyksissä yhdessä näiden ongelmien kanssa siis vaikeuttaa suuresti eliitin uusliberalististen hankkeiden eteenpäin viemistä, toisaalta ajaa eliittiä takertumaan entistä itsepintaisemmin EU:hun ja näihin hankkeisiin.

Miten EU-eliitti sitten aikoo ratkaista Ranskan ja Hollannin kansanäänestystulosten aiheuttaman kriisin, kun se ei halua julistaa perustuslakia kuolleeksi ja kuopatuksi?

Ensiksikin, pyritään siihen, ettei enää yhtään ei-tulosta kansanäänestyksissä tulisi lisää. Siksi kansanäänestysten valmistelut jäädytetään tai peruutetaan. Britanniassa päätös perustui varman ei-tuloksen pelkoon ja siihen, että tämä tulos johtaisi pääministeri Tony Blairin eroon. Toisaalta kansanäänestystä jossakin varmana kyllä-maana pidetyssä maassa, kuten Portugalissa saatetaan jopa kiirehtiä.

Toiseksi, tilanne yritetään rauhoittaa ja normalisoida jatkamalla perustuslain ratifiointiprosessia sekä niissä maissa, joilla ei ole päätöksiä kansanäänestyksistä, että mahdollisesti maissa, joissa kansanäänestyshanke on pantu jäihin. Tarkoitus on pelata aikaa ja odottaa poliittisen suhdanteen kääntymistä.

Kolmanneksi, pyritään jatkamaan muina miehinä etenemistä perustuslain sisältämien osa-alueiden, kuten ulko-, turvallisuus- ja sotilaspolitiikan kysymyksissä, vaikka tarkkaan ottaen viimeksi mainituissa kysymyksissä sellaiset konkreettiset asiat kuin rakenneyhteistyö ja turvatakuut jäävät vaille perustuslain antamaa siunausta.

Neljänneksi, odotettavissa on työllisyyttä, laajentumista tai muita aloja koskevissa kysymyksissä joitakin komeilta ja tiukoilta kalskahtavia julistuksia, joilla pyritään näennäisesti vastaamaan kansalaisten huolenaiheisiin.

Entä mitä EU-liittovaltion, uusliberalismin, perustuslain vastaisten voimien pitäisi nyt kansallisella, EU- ja kansainvälisellä tasolla tehdä, jotta 29.5. ja 1.6. saavutetusta voitosta tulisi pysyvä?

Ensiksikin, Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset osoittivat, että eliitin epäsosiaalinen ja johtajavaltainen linja on murrettavissa. Kansalaistoiminnalla voidaan ja pitää vaikuttaa. Sitä on jatkettava ja voimistettava. Liikkeen eri osien yhteistyötä ja yhtenäisyyttä siinä mikä yhdistää on kehitettävä. Julkisia keskustelutilaisuuksia tietoisuuden levittämiseksi on järjestettävä.

Toiseksi, on korostettava, että poliittisesti ja moraalisesti EU:n perustuslaki on saanut hylkäystuomion ja kaatunut, eikä eliitillä ole oikeutta kävellä kansalaismielipiteen yli ja jatkaa entisellä linjalla. On leimattava häpeällä sellaiset poliittiset johtajat, jotka aikovat kovakorvaisesti näin tehdä.

Kolmanneksi, on pyrittävä siihen, että perustuslaille "ei" sanovia maita saadaan lisää. Suomessa se tarkoittaa sitä, että vaaditaan Vanhasen hallitusta ja edustakuntapuolueita hylkäämään EU:n perustuslakiesitys. Ja vaaditaan, että jos ratifiointiprosessia kaikesta huolimatta jatketaan, perustuslakia ei saa myöskään Suomessa hyväksyä ilman kansanäänestystä. Jatketaan allekirjoitusten keräämistä kansanäänestystä vaativaan adressiin.

Neljänneksi, yhdistetään perustuslain ja sen uusliberalistisen linjan vastustus kamppailuihin suurtyöttömyyttä, työvoiman polkumyyntiä ja työehtojen heikentämistä, palvelujen leikkaamista ja yksityistämistä, sosiaaliturvan heikentämistä ja rauhanturvalain romuttamista vastaan. Hallituksen on peruttava tuki EU:n palveludirektiiville. Eduskunnan on hylättävä kriisinhallintalakiesitys, jolla hallitus ajaa Suomea mukaan EU:n taistelujoukkoihin.