Tukipaketit ja vakaussopimus tuhoavat Eurooppaa

Kapitalismin nykyisen kriisin alettua näytti siltä, että vallitseva taloustiede ja sitä kannattava poliittinen eliitti menettävät yhteiskunnallisia asemiaan. Kriisi yllätti ne housut kintuissa, ja hetken vaikutti jo siltä, että epäonnistuneesta uusliberalistisesta politiikasta on luovuttava.

Vaan toisin kävi. Nyt, neljä-viisi vuotta myöhemmin, uusliberaali politiikka näyttääkin vahvistuvan ja muuttuvan entistä itsevaltaisemmaksi, puhtaammaksi opiksi, jossa jylläävät julkisen sektorin leikkaukset sekä palkkojen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan polkeminen. Paras esimerkki tästä on Kreikka.

Maaliskuun Maanantaiklubilla Helsingissä puhunut taloustutkija Antti Ronkainen arvioi, että valittu uusliberalistisen kurin kurssi tulee johtamaan Euroopan syviin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin.

– Eriarvoisuuden kasvun lisäksi demokratia on kriisissä, kun valtaa siirretään ylikansallisille elimille. Nyt tehdyt ratkaisut tulevat johtamaan Euroopan entistä syvempään taantumaan, totesi Ronkainen.

Suomi toteuttaa väärää talouspolitiikkaa

Antti Ronkainen näki ongelmana Suomen hallitusohjelman alijäämää koskevan kirjauksen. Mikäli valtiontalouden alijäämä ei näytä asettuvan alle prosenttiin bruttokansantuotteesta, arvioidaan taloustilanne aina uudelleen. Tästä seuraa talouden "sopeuttamistoimia", jotka merkitsevät tasasuhteessa sekä leikkauksia että veronkorotuksia.

– Tämä ei ole talouspoliittisesti järkevää suhdannepolitiikkaa kirjoittaa vuosia aiemmin jo lukkoon se tapa, miten taloutta tullaan jatkossa sopeuttamaan, huomautti Ronkainen.

Toinen ongelma on, että Suomi toteuttaa tällä hetkellä erittäin Eurooppa-myönteistä politiikkaa, vaikka koko euroalue on historiansa vakavimmassa kriisissä ja natisee liitoksissaan.

Tästä esimerkkinä on viikko sitten allekirjoitettu Euroopan talouskurisopimus, jonka allekirjoittavat valtiot sitoutuvat muun muassa painamaan velan määrä 60 prosenttiin suhteessa bkt:hen. Samoin sopimuksen mukaan maan talouden rakenteellinen alijäämä saa olla enintään 0,5 prosenttia bkt:sta. Näiden tavoitteiden rikkomisesta seuraa automaattisesti sanktioita.

Ongelmana on, että euroalue ei keskimäärin ole koko olemassa olonsa aikana täyttänyt näitä ehtoja.

Koska Suomi on sitoutunut sekä tasapainottavaan kansalliseen leikkaus- ja veronkorotuspolitiikkaan että ylikansallisiin eurotavoitteisiin, tulee tämä Ronkaisen mukaan johtamaan Suomen talouden jatkuvaan säästämisen ja leikkausten kierteeseen.

Leikkaukset vähentävät kysyntää

Talouden kuritoimenpiteillä yritetään parantaa Suomen kilpailukykyä. Ronkainen pitää epätodennäköisenä, että se näillä lääkkeillä onnistuu.

Suomen vienti on tällä hetkellä romahtanut; vientimme on Euroopan maista viidenneksi heikoimmalla tolalla. Taustalla on tuotantoteollisuuden rakennemuutos ja öljyn hinta, mutta ennen muuta ympäri Eurooppaa toteutettava leikkauspolitiikka, joka vähentää talousalueen kokonaiskysyntää.

– Suomen talouskasvu on tällä hetkellä ainoastaan kotimaisen kysynnän varassa. Tässä tilanteessa ei ole järkevää talouspolitiikkaa vähentää kotimaista kysyntää leikkauksilla, totesi Ronkainen.

Sekä hallitusohjelmaa että Euroopan talouskurisopimusta vaivaavat myös ylioptimistiset arviot talouden kehityksestä. Realistisempia arvioita esittävät pankit, jotka arvioivat, että Suomen talous supistuu.

Ronkaisen mukaan niin kauan kuin euroalueen rakenteellisia ongelmia ei myönnetä eivät myöskään kriisin hoitotoimenpiteet vakuuta. Päinvastoin, Eurooppa on leikkauspolitiikan myötä syöksymässä taantumaan.

Kreikka tarvitsee lisää tukea

Mikään taho ei usko, että Kreikan viimeisin tukipaketti olisi viimeinen. Julkisuuteen vuodetun EU:n virkamiesraportin mukaan parhaimmassakin vaihtoehdossa Kreikka tarvitsee lisää rahaa ainakin 50 miljardia. Todennäköisempää on, että summa nousee 250 miljardiin. Kun tähän lisätään Kreikan jo tähän mennessä saamat 240 miljardin tuet, on maalle maksettu jo tuplasti se määrä tukea kuin mitä sillä oli velkaa ennen kriisin alkua.

Ronkainen kaipasi tarkempaa keskustelua siitä, kuka oikein on velkaantunut ja mitä asialle olisi tehtävä.

Yleinen käsityshän on, että Kreikan valtio on hyötynyt eurosta, ottanut velkaa, millä on sitten paisutettu julkista sektoria ja maksettu hulppeita palkkoja.

Mutta itse asiassa siirtyminen euroon ei keskimäärin pahentanut Euroopan julkisen sektorin velkaantumista. Myöskään Kreikassa ei valtion velka ole merkittävästi kasvanut euron käyttöönoton vuoksi. Maan velkataso on ollut 1990-luvun alusta lähtien noin sata prosenttia. Kreikassa on myös poikkeuksellisen suuri julkinen sektori

Yksityisen sektorin velat julkisiksi

Euron käyttöönotto mahdollisti heikkojen kansantalouksien yksityisen sektorin – yritysten, kotitalouksien ja pankkien – lainansaannin liian edullisella korolla.

– Ylivelkaantumisen ovat aiheuttaneet yksityiset lainaajat ja erityisesti pankkisektori. Kriisin puhjettua 2009 tilanne on muuttunut niin, että julkinen sektori on alkanut velkaantua.

Ronkaisen mukaan tämä johtuu sekä talouden romahtamisesta että erityisesti siitä, että yksityisiä ongelmavelkoja on erilaisilla järjestelyillä muutettu julkiseksi velaksi.

Ominaista velkaantumiskeskustelulle on, että sekoitetaan valtion talous ja yksityinen kotitalous. Ronkainen vertaa nykyistä leikkauspolitiikkaa järkevyydessä siihen, että taloudellisissa vaikeuksissa olevasta perheestä erotetaan äiti, jotta saadaan säästöjä ja budjetti tasapainoon.

Kaiken lisäksi velkaantuminen jatkuu edelleen.

– Kaikki Kreikan, Irlannin ja Portugalin tukipaketit rahoitetaan velkarahalla. Myös takaukset hoidetaan velalla, muistutti Ronkainen.

Kreikan tukipaketti kuristaa hengiltä

Vasemmistoliitto on hallituksessa hyväksynyt sekä Kreikan tukipaketin että Euroopan talouskurisopimuksen ehdot. Ensimmäisen kauden vasemmistoliittolainen kansanedustaja Silvia Modig kertoi, että ratkaisut ovat olleet vaikeita.

Modigin mukaan nykyisessä kriisissä on kyse ennen muuta euron kriisistä, johon ovat johtaneet rahaliiton valuviat sekä hallitsematon pankkisektori. Erityisesti johdannaisilla tehty keinottelu on saattanut myös reaalitalouden kriisiin.

Kreikan tukipakettia Modig piti pienemmän pahan valitsemisena. Tukipaketilla yritetään ostaa kreikkalaisille lisäaikaa ja haetaan markkinoiden luottamusta. Modig näki siinä hyvää muun muassa sijoittajavastuun lisäämisen, Kreikan verotuksen tehostamisen sekä vaatimukset harmaan talouden ja korruption kitkemiseksi.

Sen sijaan miinuspuolelle kertyy hirvittävästi painolastia. Tukipaketin ehtona ovat valtavat yksityistämisohjelmat sekä palkkojen ja sosiaaliturvan leikkaukset, jotka tulevat hyydyttämään Kreikan talouden totaalisesti.

– Toisaalta kukaan ei myöskään tiedä mitä tapahtuu, mikäli Kreikka eroaisi eurosta. Seuraukset voivat olla vielä pahemmat ja kauaskantoisemmat. Eurosta lähtemisen pitää ainakin olla kreikkalaisten oma ratkaisu, ei ulkoa päin saneltu toimenpide, totesi Modig.

Hän pohti, saavatko Kreikassa huhtikuussa järjestettävät vaalit aikaan muutosta.

Ronkainen puolestaan näki Euroopan unionin, EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n troikan talouspolitiikan kurittamassa Kreikassa väkivaltaisen konfliktin riskin.

Vakaussopimus on kurisopimus

Euroopan vakaussopimus, todelliselta luonteeltaan siis talouskurisopimus, ei anna muita vaihtoehtoja kuin leikkaukset ja kurjistaminen. Silvia Modigin mukaan kyseessä on vahva ajattelumalli, joka pitäisi kyseenalaistaa.

Usein on niin, ettei vaihtoehtoja edes yritetä selvittää.

– Ei uskalleta edes keskustella vaihtoehdoista, koska pelätään vaihtoehtojen esille nostamisen aiheuttavan epäluottamusta markkinoilla, sanoi Modig.

Vakaussopimuksen tarkoitus on palauttaa luottamusta markkinoille. Maanantaiklubin keskustelussa nousi vahvasti esiin epäilys siitä, syntyykö sopimuksen myötä vakautta. Aiemmat sopimukset eivät vakautta tai luottamusta ole tuoneet.

Antti Ronkainen huomautti, että talouskurisopimus on hallitusten välinen sopimus, jolla muutetaan maiden perustuslakeja. Sopimukseen ei tarvitse soveltaa EU-lainsäädännön mukaista menettelyä. Tällä hetkellä ainoastaan Irlanti on järjestämässä kansanäänestyksen sopimuksen hyväksymisestä.

Vasemmistoliitto on hallituksessa hyväksymässä talouskurisopimusta. Ronkainen on eri linjoilla. Hänen mukaansa hyväksymällä Euroopan kuripolitiikan Suomi on mukana viemässä koko manteretta sellaiseen jamaan, että siitä on liki mahdotonta nousta.

Sopimus on myös askel kohti EU:n liittovaltiota, mutta tästä ei Suomessa keskustella juuri lainkaan.

Tarvitaan ylikansallista vastarintaa

Keskustelussa hahmoteltiin myös eri tason ratkaisuja kriisiin. Silvia Modig peräänkuulutti kapitalismin sääntelyä. Hänen mukaansa finanssikeinottelu on kriisin ytimessä. Sitä pitäisi rajoittaa transaktioverolla ja erityisesti johdannaiskaupan verotuksella. Myös suuret pankit pitää pilkkoa pienemmiksi.

Euroopan keskuspankin rooli herätti myös kummastusta. EKP jakoi vastikään 530 miljardia euroa halpaa rahaa yksityisille pankeille. Viime jouluna pankit saivat samanmoisen potin. Sen sijaan EKP ei unionin sääntöjen mukaan voi rahoittaa valtioita suoraan. Tämä rajoitus on poliittinen päätös, joka voitaisiin poliittisella päätöksellä myös muuttaa.

Keskustelussa todettiin, että EKP siirtää valtaa julkiselta, edes periaatteessa demokraattiselta sektorilta yksityisille pankkiherroille ja pääomalle. Pelkän talouden sääntelyn lisäksi tarvitaan enemmän julkista omistusta.

Antti Ronkainen arveli, että nykyisten demokraattisten rakenteiden kautta ei kriisiin enää voi vaikuttaa järkevästi. Tarvitaan radikaalia ihmisten joukkotoimintaa.

Pelkkä kansallisen tason toiminta, mielenosoitukset ja yleislakot eivät enää riitä. On rakennettava ylikansallista vastarintaa. Tähän tarjoaa Ronkaisen mukaan hyvän mahdollisuuden esimerkiksi 15. toukokuuta Torien liikkeen vuosipäivänä järjestettävät protestit Frankfurtissa, missä sijaitsee Euroopan keskuspankin pääkonttori.

Kapitalismia on vastustettava

Klubilla pohdittiin myös, voiko vasemmisto löytää nyt yhteistä suuntaa ja strategiaa politiikan suunnan muuttamiseksi. Mistä voisi kummuta leikkaus- ja kuripolitiikan hegemonian murtamiseksi tarvittava voima?

Nyt näyttää siltä, että Euroopan vasemmisto ja Euroopan ay-liike ovat ottaneet aivan toisen linjan kuin Suomen kokoomusvetoinen hallitus ja vasemmistoliitto sen mukana. Moni arvioi, että vasemmistoliiton lähtö hallituksesta voisi mahdollistaa pitkäjänteisemmän, vasemmistolaisen oppositiopolitiikan tekemisen.

Euroopan eri maissa ovat radikaalivasemmisto, ay-liike sekä useat eri kansalaisjärjestöt lähteneet liikkeelle, mutta Suomen vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit tuntuvat vaativan vastarinnan hiljentämistä ja leikkauspakettien hyväksymistä. Esimerkiksi Kreikan vasemmisto ihmettelee Suomen hallituksessa istuvien vasemmistopuolueiden linjauksia.

Antti Ronkaisen mukaan vasemmistolle ei riitä pelkän kapitalismin kriittinen analyysi.

Nykyistä unionin rakennetta pitää lähteä vastustamaan entistä määrätietoisemmin ja tiukemmin. Kritiikki on toki tärkeää, mutta enemmän tarvitaan kapitalismin vastustamista.

Ronkainen näki pääomien kasautumisessa myös hyviä puolia. Kapitalismissa yksittäiset pääomat pyrkivät lainomaisesti kasautumaan yhä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Tällainen pääomakasa voidaan Marxin mukaan halutessa sosialisoida kapitalisminjälkeisen yhteiskunnan pesämunaksi.