USA lisää sotilaallista läsnäoloaan Georgiassa ja Keski-Aasiassa
USA:n joukkojen sijoittamisessa entiseen Georgian neuvostotasavaltaan
on kyse enemmästä kuin a-Qaida-terroristien etsimisestä,
kyse on myös öljystä, arvioi Pacific News Servicen tarkkailija
Peter
Dale Scott
katsauksessaan 1. maaliskuuta. Scott on kirjailija
ja entinen kanadalainen diplomaatti.
"USA:n erikoisoperaatioihin erikoistuneiden joukkojen sijoittaminen
Kaukasiassa sijaitsevaan Georgian valtioon auttaisi toteuttamaan. Washingtonin
öljyputkipolitiikkaa, jonka tavoitteena on Venäjän vaikutuksen
hävittäminen öljyrikkaassa Keski-Aasiassa", Scott kirjoittaa.
Scottin mukaan juuri tämä on USA:n joukkojen sijoittamisen
salattu puoli. Julkisena perusteluna on al-Qaidan taistelijoiden etsiminen.
Al-Qaida-veteraanit on yhdistetty Georgian ja Tshetshenian rajalla toimiviin
tshetsheenikapinallisiin.
Vaikka Georgialla ja Tshetshenialla on itsellään rajoitettuja
öljy- ja kaasuvaroja, niiden alue on olennainen molempien niiden olemassa
olevien ja ehdotettujen öljyputkilinjojen kannalta, joita pitkin johdetaan
öljyä ja kaasua Kaspianmeren altaalta länteen Turkkiin ja
Eurooppaan.
Olemassa oleva venäläinen öljyputkilinja Bakusta Novorossiiskiin
Mustallemerelle kulkee Tshetshenian kautta. Yhdysvaltalaiset öljy-yhtiöt,
joilla on ollut vaikeuksia asioida venäläisten kanssa, ovat ehdottaneet
kahta vaihtoehtoista putkireittiä, jotka kulkisivat Georgian ja Armenian
halki. Nämä putkilinjat antaisivat yhdysvaltalaisille yhtiöille,
ei venäläisille, mahdollisuuden kontrolloida öljy- ja kaasuputkihintoja,
Scott kirjoittaa.
Scott muistuttaa, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen muodostettiin
Itsenäisten valtioiden yhteisö IVY, johon Georgia kieltäytyi
liittymästä. Seuranneen vuosikymmenen aikana Venäjä
puuttui kaikkien Keski-Aasian ja Kaukasian valtioiden sisäisiin asioihin.
Georgiaan venäläisiä joukkoja oli sijoitettuna "rauhanturvaajina".
Perusteluna oli kapinallisvoimien kurissa pitäminen.
Molemmissa Tshetshenian sodissa venäläisillä oli vastassaan
oppositio, jonka joukot ja johtajat oli koulutettu Afganistanissa. Useimmat
näistä joukoista oli koulutettu afgaanijohtaja
Gulbuddin
Hekmatiarin
valvomilla leireillä, joita USA ja Saudi-Arabia
vuosia rahoittivat. Hekmatiarin kukistivat 1990-luvulla hänen taustavoimansa,
mutta leirit säilyivät ja muuttuivat al-Qaidan leireiksi.
Kun taustalla ollut hallitus katosi, leirejä alettiin rahoittaa
osittain Tshetshenian ja Georgian kautta kulkevien huumeverkostojen voimin.
Näistä verkostoista jotkin olivat yhteydessä ensin Hekmatiariin
ja myöhemmin
Osama bin Ladeniin
. Al-Qaidan Georgiassa Pankisin
solassa sijaitseva suojapaikka on näiden huumeverkostojen paikallinen
keskus, verkostojen, joiden väitetään lahjoneen paikalliset
virkailijat.
Venäjän kampanja tähtäsi öljyä ja kaasua Kaspian
alueelta kuljettavien öljyputkilinjojen valvonnan säilyttämiseen
Venäjän käsissä. "Näyttää selvältä,
että tällä vuosikymmenellä
George W. Bushin
hallinto
on halukas lähettämään joukkoja Georgiaan, Uzbekistaniin
ja Kirgisiaan hävittääkseen Venäjän vaikutuksen",
Scott arvioi. USA on jo sijoittanut tuhannen miehen joukot Uzbekistaniin
ja 300 miestä Kirgisiaan lähelle Kiinan rajaa. Lisää
joukkoja arvioidaan saapuvan.
"Tämä ilmiselvä sotilaallinen strategia täydentää
USA:n peittelemätöntä energiastrategiaa, joka 1990-luvun
puolivälistä lähtien on keskittynyt joko etelään
Afganistanin kautta tai länteen Kaukasian kautta kulkeviin öljyputkilinjoihin
päästäkseen käsiksi Keski-Aasian öljyvarantoihin
olematta riippuvainen venäläisistä öljyputkista."
Sen jälkeen kun kalifornialaisen öljy-yhtiö Unocalin yritykset
rakentaa kaasuputkilinja Afganistanin kautta vuonna 1998 menivät myttyyn,
USA:n hallituksen strategian keskipisteessä on ollut kaasuputkilinjan
rakentaminen Kaspian, Azerbaidzhanin, Georgian ja Turkin halki. Projektia
on junaillut USA-johtoinen öljy-yhtiöiden konsortiumi Pipeline
Solutions Group. Äskettäin skandaalimaisesti konkurssin tehnyt
energiajätti Enron suoritti tutkimuksia tämän putkilinjan
käytännön toteuttamiskelpoisuudesta.
USA:n öljyputkipolitiikan sotilaallinen tukeminen alkoi presidentti
Bill Clintonin aikana, mutta sai vauhtia Bushin puolustusministerin
Donald
Rumsfeldin
vierailtua alueella viime joulukuussa.
Varapresidentti
Dick Cheney
, entinen öljyteollisuuden varusteluyhtiön
Halliburtonin toimitusjohtaja, on itse veteraani USA:n öljyintressien
ajamisessa Keski-Aasiassa ja on usein puhunut julkisuudessa Kaspian altaan
tärkeydestä. Hän tapasi viime keväänä monia
yhtiöitä, joiden öljyinvestoinnit Kaspian alueella nyt kituvat.
Scott kysyykin, keskusteltiinko Bushin nykyisestä sotilaallisesta
strategiasta Cheneyn johtaman energiapoliittisen työryhmän kokouksissa
niiden yhdysvaltalaisten öljy-yhtiöiden aloitteesta, joiden nykyisille
investoinneille Keski-Aasiassa venäläisten öljyputkien "kohtuuttomat"
maksut tekevät kiusaa.
Ne, jotka kannattavat USA:n läsnäoloa Venäjän rajoilla,
väittävät, että se hyödyttää sekä
tuota aluetta että USA:ta lisäämällä uusien valtioiden
riippumattomuutta Venäjästä ja helpottamalla niiden öljyn
ja kaasun vientiä.
Scottin mukaan asiaan liittyy kuitenkin suuria riskejä. Hän
viittaa sekä Keski-Aasian tasavaltojen että Georgian korruptioon,
ihmisoikeusrikkomuksiin, epävakauteen ja aseellisen opposition toimintaan
näissä maissa. USA:n sotilaallinen apua ja investoinnit hyödyttävät
vain näiden maiden huippukerroksia. Nämä eliitit lisäävät
sortoa samalla leuhkien mercedeksillään ja siten ruokkivat väestön
vieraantumista. Scott nojautuu tässä epäilyssään
muun muassa tunnetun pakistanilaisen journalistin
Ahmed Rashidin
arvioon.
Mikä on riski muutamien satojen erikoisjoukkojen sotilaiden lähettämisessä
kouluttamaan epäsuositun hallinnon joukkoja? Scott kysyy ja muistuttaa,
että juuri sillä tavoin USA sotkeutui aikoinaan Vietnamiin.