USA lyö energiakiilaa Eurooppaan

12.05.2006 - 12:00
(updated: 09.10.2015 - 12:38)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 19/2006.

Eurooppa on noussut kärkeen USA:n diplomaattisella esityslistalla, kun Bushin hallinto valmistautuu hyökkäykseen Irania vastaan.


Varapresidentti Dick Cheney teki äskettäin kuuden päivän "demokratiakiertueen" itäisessä Euroopassa ja puhui Liettuan Vilnassa pidetyssä "Itämeren ja Mustanmeren demokratiafoorumissa". Puhe oli hyvin provokatiivinen. Cheney syytti Venäjää demokraattisten oikeuksien rajoittamisesta sekä öljyn ja kaasun käyttämisestä "pelottelun ja kiristyksen välineenä".


Cheneyn sekaantuminen Euroopan politiikkaan tähtää Euroopan hallitusten energiapoliittisten erimielisyyksien syventämiseen. Se myös vaikeuttaa esimerkiksi Saksan liittokanslerin Angela Merkelin asemaa. Tämähän yrittää rakentaa läheistä yhteistyötä sekä Venäjän että USA:n kanssa.


Viime kuussa Saksan hallitus hyväksyi miljardin dollarin luottotakuun entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin nyt johtamalle Pohjois-Euroopan kaasuputkiyhtiölle NEPGC:lle. Sen ja Venäjän sopima putkilinja tulee kulkemaan Itämeren halki suoraan Venäjältä Saksaan ohittaen Ukrainan, Puolan ja Valko-Venäjän. NEPGC:n omistaa Gazprom yhdessä saksalaisten kumppaniensa E.ON:n ja Wintershallin kanssa. Venäjän osuuden Saksan kaasuntuonnista on määrä nousta nykyisestä 41 prosentista 60 prosenttiin vuonna 2025.


Merkel on päättänyt jatkaa Schröderin aikana kehitettyä "strategista kumppanuutta", ja vaikka Saksan hallitsevan eliitin piirissä on erimielisyyksiä läheisen Venäjä-yhteistyön suhteen, bisnesedut puhuvat sen puolesta. Maiden kahdenvälinen kauppa on vuodesta 2004 vuoteen 2005 kasvanut 25 prosentilla.


Asettamalla kansalliset etunsa ensisijalle Saksa on joutunut vastakkain erityisesti itäeurooppalaisten uusien EU-maiden – USA:n satelliittien – kanssa. Cheney lietsoi tahallisesti tätä jakoa puhuessaan "uuden Euroopan" johtajille " Vilnassa.


Innokasta vastakaikua oli jo ennestään. Päivää ennen Cheneyn Vilnan-vierailua Liettuan presidentti Valdas Adamkus kehotti Finacial Times -lehden haastattelussa EU:ta yhteiseen rintamaan Venäjää vastaan. Hän kehotti EU:ta vastustamaan Venäjän pyrkimyksiä käyttää energiatoimituksiaan "poliittisen vaikutusvallan" saavuttamiseen Euroopassa ja tuomitsi Saksan kaasuputkihankkeen. Puolan hallitus väittää, että kaasuputkihankkeen motiivina ovat vain Saksan poliittiset edut, kun se haluaa itäisen Euroopan ohittavia kaasutoimituksia.


USA:n Venäjän vastainen kampanja sai ilmaa siipiensä alle jo ennen Cheneyn Vilnan-vierailua pidetyssä poliittisten ja bisnesjohtajien vuosittaisessa transatlanttisessa konferenssissa, Brysselin foorumissa, jossa Puolan puolustusministeri Radek Sikorski sanoi Venäjän ja Saksan hanketta "Molotovin-Ribbentropin perinteen" jatkamiseksi. Yhdysvaltalainen oikeistorepublikaaninen senaattori John McCain puolestaan vertasi Iranin presidenttiä Ahmadinejadia Hitleriin, vaati USA:n ja Euroopan rintamaa Putinin hallintoa vastaan ja syytti Putinia neuvostoimperiumin elvyttämispyrkimyksestä.


Vihamielisyys Venäjän vaikutusvaltaa kohtaan Euroopassa ei ole ominaista vain itäisen Euroopan johtajille ja USA:lle. Sitä ilmenee myös Lontoon Cityn finanssipiireissä ja EU:n komissiossa. EU:n komissaarit vastustavat selvästi Saksan ja Venäjän energiasopimusta. EU:n energiakomissaari Andris Piebalgs on sanonut, että "meillä ei tulisi koskaan olla tilannetta, joka meillä tulee olemaan tämän [saksalais-venäläisen] putkilinjan kanssa" ja että "yksi kumppanimaa [Saksa] päätti projektista, joka ei ole hyväksyttävä muille". Puhuessaan Bysselin foorumissa komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso kehotti USA:ta liittymään Eurooppaan Moskovan painostamiseksi avaamaan energiamarkkinansa. Venäjän on päätettävä, haluavatko he olla "todellinen demokratia vai puolidemokratia".


"Demokratian" vaatimus suhteessa Venäjään on sekä Bushin hallinnon että EU:n byrokraattien suusta valikoiva ja tekopyhä.


Matkustettuaan Vilnasta Kazakstaniin Cheney ei hiiskunut sanaakaan demokraattisten oikeuksien täydellisestä puuttumisesta tuossa maassa. Syy on selvä, Kazakstanilla on suuret öljyvarat, ja presidentti Nursultan Nazarbajev on antanut USA:n öljy-yhtiöiden toimia vapaasti maassaan. Myös Cheneyn vanha yhtiö Halliburton hoitaa öljykenttäpalveluoperaatioita siellä.


Äskettäin Valkoisessa talossa otettiin juhlavasti vastaan Azarbaidzhanin presidentti Ilham Alijev. Koska Azarbaidzhan on USA:lle tärkeä sekä öljyn ja öljyputkireittien kannalta että sotilaallisesti, korruptio ja poliittinen sorto maassa ei Washingtonia häiritse.


EU:lla puolestaan on läheiset yhteydet Turkmenistaniin, jonka kaasua RosUkrEnergo -yhtiö myy Eurooppaan. EU on Turkmenistanin kolmanneksi suurin kauppakumppani. Presidentti Saparmurat Nijazovin hallinto on maailman kärkipäätä ihmisoikeusrikkomuksissa, mutta EU ei anna sen häiritä.


Osasyynä niin uuteen kylmään sotaan energia-alalla kuin moraalittomuuteen suhteessa luonnonvaroiltaan rikkaisiin diktatuureihin on uhkaava energiakriisi. Sitä taas jouduttaa USA:n aggressiivinen ulkopolitiikka, joka on horjuttanut öljytoimituksia Lähi-idästä.


Nyt Cheney sitten on hämmentänyt Euroopan sisäisiä konflikteja siihen pisteeseen, että EU:n jäsenmaiden keskinäinen yhteistyö samoin kuin molemminpuolisesti edullinen yhteistyö Venäjän kanssa uhkaa rikkoutua. Tätä linjaa Suomen valtamedia myötäilee.



(ES)

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi? 
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

 

 

 

 

Arkiston arkiston artikkeli