USA mursi kansalaistensa tietosuojan pitkällisen lakisekamelskan avulla
USA:ssa muutama vuosi sitten amiraali John Poindexterin johdolla kehitetty, kiistelty Total Information Awareness -ohjelma tiettävästi yhä elää ja voi hyvin, mutta nyt vain toisella nimellä.
Näin arvioivat useat yksityisyydensuoja-asiantuntijat, sekä muun muassa Ohio State Universityn lakiprofessori Peter Swire.
Poindexterin tavoin myös Swire on ollut Valkoisen talon luottomies. Lakiekspertti Swire oli Bill Clintonin hallinnon voimamies, joka ymmärsi yksityisyyden periamerikkalaiseen malliin, aineellisena arvona, laatien yksityistämissuunnitelmia. Mutta nyt Swiren esittämää tiedustelutoiminta-kritiikkiä säestää muun muassa arvovaltainen Yhdysvaltain kansalaisoikeusjärjestö The American Civil Liberties Union (ACLU).
ACLU:n oikeudellinen asiantuntija Jesselyn McCurdy arvioi, että laki kansallisen tiedustelutoiminnan uusimiseksi (Collins-Lieberman National Intelligence Reform Act), erityisesti lain jaos 206 senaatin viime vuoden lokakuussa hyväksymässä muodossaan ulottaa viranomaisvalvonnan kansalaisten tietosuojan ja yksityisyyden alueelle. ACLU:n arvion mukaan käytännössä tämä merkitsee Total Information Awareness -ohjelman eli kaiken kattavan urkintahankkeen jatkumista sammutuin lyhdyin.
– Se ei lainkaan selviä tästä lakijargonista, ettei turvallisuusvirtaomaisilla olisi pääsyä käsiksi kansalaisten yksityisyyden suojan piirissä oleviin asioihin. Päinvastoin, herää epäilys, että juuri siihen lain muodot tähtäävätkin, McCurdy arvioi ACLU:n laatimassa arviossa.
McCurdy korostaa, että ei ole olemassa myöskään standardia, miten nimensä saisi pois tämän lain mahdollistamilta "valvontalistoilta". Valitusoikeus käytännössä puuttuu, kun listoilla ilmenevien epätarkkojen ja väärien informaatioiden tarkistamiseen ei ole menetelmää.
"Kokoava kuva tiedusteluaineistosta sallittava"
Lain valmistelijat senaattorit Susan Collins ja Joseph Lieberman taas katsovat, että terrorismin vastainen organisaatio tarvitsi paitsi oikeuden koota "kuvan" CIA:n ja FBI:n hankkimasta tiedusteluaineistosta myös etuoikeuden tietojen seulontaan Internetin juuripalvelimista – ja tähän taas oli parahiksi valmiina jo teknologiakin, se vuonna 2002 Poindexterin suuntaviivojen pohjalta kehitetty.
Ortodoksijuutalainen Joseph Lieberman on ollut perinteisesti erityisen vahvasti käänteisen todistustaakan kannalla poliittisissa vedoissaan, koskien esimerkiksi Irakin joukkotuhoaseita.
Tämän logiikan mukaan USA:n silmätikuiksi millä syyllä tahansa joutuneiden tahojen on kyettävä todistamaan viattomuutensa.
On vaikea sanoa, oliko TIA vain jänis, joka edeltä ajettiin uhrattavaksi estottoman valtiokontrollin vastustajille. Jos näin oli, tämä voimannäyttö nähtävästi riittikin vastustajille, sillä kritiikki vaimeni vain lakiesityksen otsikoita vaihtamalla ja hieman epämääräistelemällä lakitekstiä.
Murskaenemmistöllä senaatissa hyväksyttyä uutta tiedustelutoimintalakia vastaan ei ole nuristu mitenkään merkittävästi enää muualla kuin lakiasiantuntijoiden ja kansalaisvapausjärjestöjen keskuudessa.
Laki sallii kaiken – neljä valvonnan kehittämisen pääkohtaa, muun muassa tietokannat ja henkilöprofiloinnin – mihin oli jo siis valmiina työkalutkin. Hattutemppu onnistui, kun ryvettynyt nimi TIA vain vaihdettiin.
Iranin internet-kirjoittajat vaiennettiin
Myöskään Eurooppa ei enää muista kauhistella kaikkialle ulottuvia Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisten sähköisiä reitityksiä. Suurin osa, maailman tietovirroista on heidän ulottuvillaan yhdysvaltalaisilla palvelimilla.
Aina pelkkään tarkkailuun ei tyydytä. Internetin iranilaisia, mutta englanninkielisiä web-päiväkirjoja on äskettäin alas ajettu USA:ssa. Yhdysvaltalaisilla palvelimilla toimivia web-blogeja on lakkautettu, koska USA:n uskotaan valmistelevan yksityisiä sotatoimia Irania vastaan. Nykyaikaisessa tiedonvälityksessä taas tavallisen kansan kirjaamat kokemukset konfliktien keskellä ovat maailmanlehdistön seurannassa.
Lähde: http://blogsbyiranians.com/
TIA kohtasi ymmärrettävää vastustusta kotimaansa älymystön, tietosuoja- ja ihmisoikeusjärjestöjen keskuudessa, ja sen tiedon taltiointioikeuksista käytiin kiista, jossa niitä ensin rajoitettiin. Viranomaiset vakuuttelivat myös, ettei "kunnon kansalaisilla" ollut mitään syytä pelkoon: TIA-järjestelmän ja terrorismin vastaisen lain oli määrä päinvastoin suojella Amerikkaa.
TIA-valvontajärjestelmän teknologian oli määrä etsiä matkustustietojen, pankkikortti- sekä tilitietojen ja muiden julkisten ja yksityisten tietojen perusteella mahdollisia terroristeja.
Kongressi äänesti vuoden 2003 talvella koko 54 miljoonan dollarin rahoituksen lopettamisesta TIA-valvontajärjestelmälle. Kun Pentagon ei pystynyt osoittamaan, kuinka se turvaa kansalaisten yksityisyyttä, se perääntyi. Todennäköisesti tämä oli harkittu väistöliike. Hengähdystauon jälkeen koottiin kaikki jäljellä olevat 11/9-lisät ja patriotismipaatos senaatin kääntämiseen.
TIA kaatui kuin olkipelätin, laki ajettiin läpi toista kautta
Näin Pentagon lopetti kiistaa nostattaneen tietokoneseurantahankkeen Total Information Awareness, mutta nähtäväsi mitään olennaista ei pantukaan syrjään.
Vaikka muodollisesti senaatti päättääkin asioista yksinkertaisten enemmistöjen turvin, käytännössä 40 prosentin vähemmistöllä sillä riittää voima estää itselleen epämieluisten lakiesitysten läpimeno. The American Civil Liberties Union arvioi, että TIA:n kaataminen kävi erikoisen nopeasti, ja se tosiaan tuli modifioituna takaisin, ja meni viime syksynä läpi.
TIA:n lakkauttamisesta huolimatta uutistoimisto Reutersin mukaan liittohallituksen alaiset yksiköt jatkoivat yksityisten rekisterien seurantaa erilaisten epäilyttävinä pitämiensä toimien esiin kaivamiseksi.
Tosiasia on, että sekä valtuutus- ja tiedustelulakien että totaalisen urkintaohjelman taustalla toimii aktiivisesti Poindexterin tiimi, ne White House -luotetut. Kokonaisuuden valmistelu tehdään USA:n puolustusvoimien pitkälle kehitettyjen tutkimusprojektien virastossa, eli Defense Advanced Research Projects Agency -yksikössä.
Amiraali Poindexterin uraa ei enää himmennä, että hän osallistui Ronald Reaganin hallituksen junailemiin Iran-contra-kauppoihin ja Nicaraguassa tihutöihin, joista Haagin kansainvälinen tuomistuin langetti USA:lla vuonna 1986 ainutlaatuisen tuomion: laiton voiman käyttö poliittisen vaikuttamisen tarkoituksessa. George Bush nuorempi nosti hänet ensimmäisellä presidenttikaudella takaisin tärkeisiin erityistehtäviin.
Tekninen urkinta on systemaattista ja pitkälle kehitettyä
Kongressin edustajainhuoneen General Accounting Officen raportin mukaan hallituksen tietokoneet skannaavat lukuisia tietoverkkoja mutta myös yksityisiä lähteitä. Hallinnon virittämästä 199 jättitutkasta peräti 36 kerää henkilökohtaista tietoa yksityiseltä sektorilta. Kielitulkkeja käytössä on kymmenille maailmankielille. Asiantuntijoiden mukaan tämä meno kaikesta päätellen rikkoo kansalaisvapauksia, jos asiaan ei puututa.
Lakiprofessori Peter Swire uskoo, että Bushin hallitus ja yritykset ovat käyttäneet tietokantoja lukevia robotteja vuosikaudet ja seuloneet valtavia tietovirtoja myös luokitellen tietoa. Tietoteknisesti tällaisten koodien rakentaminen ei ole temppu eikä mikään, kun pääsy verkkoihin on auki. Esimeriksi lauseen "Allah is great!" sisältävät kaikki mahdolliset sähköiset lähteet voidaan seuloa, ja eristää viestit sieltä omaan tarkkailuryhmäänsä.
ACLU:n mukaan myös pankkien epäillään käyttävät näitä alkujaan TIA:ta varten kehitettyjä työkaluja paitsi luottokorttipetoksien selvittelyyn myös erilaisten rahoituslähteiden jäljittämiseen.
Yhdysvalloissa ei edellytetä tunnistamistietojen tai paikkatietojen tuhoamista, eikä myöskään määrätä yleisestä velvollisuudesta kerätä ja tallentaa tätä tietoa. Yksityiset yritykset voivat tallentaa tai tuhota luomiaan rekistereitä perustuen yksilölliseen omaan arviointiin esimerkiksi resursseista, järjestelmän asettamista rajoitteista, turvallisuudesta.
Yhdysvalloissa tosin puuttuu edelleen yleisiä säännöksiä verkkopalvelun tarjoajien velvollisuudesta kerätä ja tallentaa yhteys- tai lokitietoja lakia valvovien viranomaisten tarpeisiin. Sähköisen viestinnän yksityisyyslaki sallii hallituksen määrätä palvelun tarjoajia säilyttämään jo olemassa olevia lokirekistereitä sekä muun muassa sähköpostiviestintää.
Lainvalvontaviranomaiset voivat sälyttää operaattoreille velvoitteen säilyttää lokitietoja ja sähköpostiliikennettä. tämän vaatimuksen esittämiseen riittävät väljät televalvontasäännökset sähköisestä viestiliikenteestä.
Osittain tietosuojan murtaminen nojaa hiljaa edenneeseen turvalain muutokseen, joka vesitti USA:n jo varsin kehittyneen sähköisen viestinnän yksityisyyslain.
Tästä löytyy faktaa: tunnistamistietojen luovutus viranomaisille on suurimmalta osin säännelty sähköisen viestinnän yksityisyyslaissa (The Electronic Communications Privacy Act of 1986 (EC-PA), Pub. L. No. 99-508, (1986), (18 U.S.C 2510 et seq, 2710 et seq.), jota muutettiin vuonna 2001 (USA PATRIOT Act of 2001, Pub. L. No. 107-56, 2001).
Eri lakeja sovitettiin sähköiseen urkintaan
Vuoden 2001 syksyllä World Trade Centeriin tehtyjen iskujen jälkeen Yhdysvaltojen kongressi hyväksyi 345-sivuisen Patriot Act -lain, jonka mukaan esimerkiksi kirjakauppiaiden on luovutettava viranomaisille tietoja siitä, mitä kirjoja asiakkaat hankkivat. Suomalainen lastenmusiikkiyhtye RilliPutit sai tuta tämän lain. Kun yhtye vieraili vuonna 2002 esiintymässä New Yorkissa, lastenlaulut oli edeltä, ennen viisumin myöntämistä käännettävä englanniksi. Yksi laulu jäi viranomaisseulaan; tiettävästi ihmisten samankaltaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liiaksi viitannutta tekstiä olisi pitänyt muuttaa melkoisesti esitysluvan saamiseksi laululle.
Patriot Act -lisälain mukaan Yhdysvalloissa voidaan vangita maan omia kansalaisia ilmoittamatta siitä heidän omaisilleen. Kaksi hallituksen lakiesitystä jouduttiin vetämään pois julkisen mielipiteen noustua niitä vastaan. Tätä kautta yritetty yksi lakiesitys olisi mahdollistanut täysin estottoman sähköisen viestinnän urkinnan.
On vakavasti epäilty, että internetin USA:ssa sijaitsevien juuripalvelimien skanneerauksessa ei ole pysytty aivan hyvien tapojen tai edes laillisuuden rajoissa. Monet vakoojaohjelmat kuten Gator osallistuvat tosi asiassa eräänlaisen maailman laajuisten profiilin laatimiseen. Gator on vakoojaohjelma, joka tulee väkisin käyttäjien tietokoneille monilta amerikkalaisilta internet-sivustoilta. Se on spyware, haittaohjelma, joka tutkii tietokoneen tietoja. Tietonsa Gator lähettää vakoilutarkoituksessa eteenpäin spyware-ohjelmassa määritettyyn osoitteeseen.
TIA:ta varten kehitetyllä teknologialla pystyi laatimaan jättimäisiä henkilöprofilointeja sisältäviä tietokantoja – paitsi amerikkalaisista itsestään – melkein kaikista Internetin piirissä toimista maailmaihmisistä.
Näyttää siltä, että nämä pyrkimykset on nyt legitimoitu sisään lakijargonin, joka ei suinkaan kiellä sähköistä urkintaa, jos maan sisäisen sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sitä vaatii. Toisessa lauseessa todetaan, että juuri sellaisesta akuutista tilanteesta on kyse terrorismin vastaisessa sodassa.
Terrorismin vastainen sota on se taikasana, jolla kansa ja kongressi saadaan hyväksymään totalitarismista tuttuja, ja omalla tavallaan toimiviksi tiedettyjä lakea. Tämä kuitenkin vaatii jatkuvaa taistelua uusoikeistolta, koska vanhat konservatiivit eivät niele esimerkiksi kaikkia kansalaisoikeuksien rajoittamiseen tähtääviä esityksiä.
Politiikassa tarvitaan aina myös taktisia uhrauksia. Näin uusoikeistolaisesta lakiesityksestä tehdään ensin ikään kuin tietoinen ylilyönti, olkisen variksen pelättimien kaltainen karrikatyyri, joka voi kaatua taitelussa. Tämän jälkeen sama lakiasia tarkkailijoiden mukaan saatetaan kierrättää kompromissinomaisesti läpi matalalla profiililla..
Taistelu Internetin vapaudesta
Patriot Act on erikoinen ylikäyvä valtuuslaki, joka kriittisissä arvioissa on rinnastettu totalitarismiin, muun muassa Adolf Hitlerin vuoden 1933 Saksassa ajamaan "Ermächtigungsgesetz"- valtuuslakiin. Eikä tämä ole mikään niin kutsuttu keskustelun Hitler-kortti, vaan kyseessä on todellinen lain hengen, ja jopa joidenkin lausekkeiden yhdennäköisyys.
Patriot Act sallii USA:ssa esimerkiksi Suomessa tiukasti pakkokeinolain piiriin kuuluvan henkilön tietosuojan murtamisen, kenen tahansa. Viranomaistaho saa olennaista henkilötietoa pelkän haasteen perusteella. Oikeuden määräys tarvitaan vain hyvin kriittisiin yksityisiin tietoihin.
Yhdysvaltain kansalaisen kohdalla tiedonsaantiin riittää melkeinpä mikä vain viranomaisen mielenkiinto penkoa kansalaisen sähköisen informaation tietokantoihin jättämiä jälkiä ja reittejä.
Cyberaikana nämä tiedot voivat olla hyvin kattavia. Seulaan jäänyt ihminen on saattanut esiintyä nimimerkillä kertoen itsestään nettifoorumeilla, mutta hänen käyttämänsä internetyhteyden IP-tunnuksen kautta on teknisesti täysin mahdollista yhdistää nimimerkki todelliseen henkilöön, eikä tämä ole edes vaikeaa.
Tämä yksityisyyden jäljittäminen tosin voidaan teknisesti estää, jos tahdotaan.
Sähköpostiliikenne, luottokorttien käyttö, palkkatiedot, lääkereseptit kaikki tämän kaltainen informaatio jättää jälkensä, jotka totaalisen kaikenkattavat sähköiset tutkat haistavat.
TIA:n ja National Intelligence Reform Act -lain kaltaisten operaatioiden myötä internet on ajettu ideologiansa vastaiseen tilaan, josta se olisi palautettava. Yksityisyyden suojaaminen internetissä on mahdollista, mutta se ei ole enää aivan ilmaista, koska suodatuksesta aiheutuu kuluja ylläpitäjälle.
Internetin käyttö toki voidaan reitittää niin, että kukaan ei voi jäljittää enää ketään käyttäjää verkossa. Valveutuneet verkon käyttäjät tätä myös haluavat.
Tämä vaatii korkeaa vastateknologiaa Pentagonin kehittämiin ratkaisuihin, ja se myydään turvapalveluna – nyt myös Suomessa (http://www.privatizer.net/).
Virtuaalihenkilö, esimerkiksi jonkin maan toisinajattelija, voidaan näin anonymisoida, ja turvata hänen tieto- ja yksityisyydensuojansa.
Tiedot näistäkin suodatuspalveluista kuitenkin voivat jäädä jonnekin kuljeksimaan, ellei juuri palvelusta maksamiseen liitetä pitävää sopimusta tietojen säilyttämisestä ja tuhoamisesta(minkä suomalainen tietosuojalaki vaatii). Lienee syytä huomauttaa, että USA:ssa sikäläisten tietolähteiden mukaan joitakin tunnettuja anonymisointipalveluja rahoittaa CIA.