USA yritti kiistää vastuunsa hyökyaaltokatastrofista
Yhdysvaltojen ulkoministeriö yritti viikko sitten kiistää, että sillä oli "ennakkotieto" tsunamista mutta että se salasi sen Etelä-Aasian mailta samalla kun varoitti Diego Garcialla olevaa USA:n tukikohtaa.
Lila Rajiva, intialaissyntyinen yhdysvaltalainen kansainvälisen politiikan tutkija, journalisti ja kirjailija, kumosi jo päivää aikaisemmin ulkoministeriön selitykset perusteellisessa artikkelissaan Tsunami Cover Up? NOAA and the Flood (www.dissidentvoice.org, 6.1. 2005). Tosiasioita täydensi maantieteen professori Eric Waddell artikkelissaan The Tsunami: Why Weren"t They Warned? (www.globalresearch.ca, 12.1.2005). Jo aiemmin viralliset selitykset kumosi professori Michel Chossudovsky (ks. TA 7.1.05).
USA:n ulkoministeriö kiistää
Ulkoministeriön lausunnon esittänyt Todd Leventhal sanoi, että Kansallisen valtameri- ja ilmakehähallinnon (National Oceanic and Atmospheric Administration, NOAA) alaisen Tyynenmeren tsunamivaroituskeskuksen PTWC:n tutkijat Havaijilla havaitsivat maanjäristyksen välittömästi. Heidän alkuperäisten laskelmiensa mukaan se oli 8.0 Richterin asteikolla, mikä on 10 kertaa vähemmän voimakas kuin 9.0 eli järistyksen todellinen voimakkuus. Tällä perusteella heidän ensimmäinen, 15 minuuttia järistyksen jälkeen lähetetty tiedonanto arvioi viitaten Tyynenmeren alueeseen, että "mitään tuhoisaa tsunamivaaraa ei ole".
PTWC:n tutkijat käyttivät sitten hitaampia mutta tarkempia menetelmiä maanjäristyksen mittaamiseen, jolloin laskelmat näyttivät 8.5, mikä on noin kolmannes 9.0:n voimakkuudesta. Tällä perusteella PTWC lähetti tarkistetun tiedonannon 1,5 tuntia maanjäristyksen jälkeen varoittaen "tsunamin mahdollisuudesta lähellä järistyspesäkettä". PTWC:llä ei ollut mitään keinoa havaita, oliko tsunami tapahtunut Intian valtameressä, koska siellä ei ole tsunamihavaintopoijuja, Leventhal selitti.
Leventhalin mukaan PTWC:n tutkijat saivat tietää massiivisesta tsunamista vasta kolme kolme tuntia 43 minuuttia järistyksen jälkeen lähetetystä internet-uutisesta, jonka mukaan 150 ihmistä oli saanut surmansa Sri Lankassa. Noin puoli tuntia myöhemmin Harvardin yliopiston seimologinen laitos kertoi, että sen lisälaskelmat olivat arvioineet järistyksen suuruudeksi 8.9.
Tajuttuaan, että oli tapahtunut massiivinen tsunami, PTWC teki parhaansa ottaakseen yhteyttä Intian valtameren alueen viranomaisiin, mutta ei ollut mitään järjestelmää tämän toteuttamiseen, koska PTWC palvelee Tyynenmeren maita. Joka tapauksessa tähän mennessä tsunami oli jo iskenyt Indonesiaan, Thaimaahan, Sri Lankaan ja Intiaan.
Epäuskottavia selityksiä
Lila Rajiva kohdistaa murskaavaa arvostelua NOAA:n tyhjiä ja epämääräisiä tiedonantoja kohtaan ja osoittaa useiden asiantuntijoiden lausuntojen pohjalta, että kaikki maanjäristykset, jotka ovat enemmän kuin 6.5 Richterin asteikolla, voivat laukaista tsunamin, ja että järistys, joka on 8.0 tai suurempi, voi aiheuttaa vakavaa vahinkoa satojen kilometrien säteellä. Hän pitää tsunamivaaran vähättelyä käsittämättömänä.
Rajiva osoittaa täysin epäuskottaviksi selitykset, joiden mukaan ei ollut mitään keinoja ottaa yhteyttä uhanalaisten maiden viranomaisiin.
Rajiva pitää harhauttavana sitä, että julkisessa keskustelussa on kiinnitetty päähuomio tsunamiin ja tsunamivaroitusjärjestelmän puuttumiseen, sillä olennainen ja nopein on seismiseen dataan perustuva informaatio maanjäristyksestä.
Mitä tapahtui seismiselle tiedolle?
Professori Waddell käsittelee omassa artikkelissaan samaa asiaa ja tuo esiin sen, että on olemassa maailmanlaajuinen seismografinen verkosto. Sen ovat kehittäneet Yhdistyneet seismologiset tutkimuslaitokset (Incorporated Research Institutions for Seismology, IRIS), USA:n yliopistojen tutkimusyhteenliittymä, jonka päämaja on Washingtonissa.
Yhteenliittymä koordinoi 128:aa seismistä tarkkailuasemaa maailmanlaajuisesti. Kalifornian yliopiston Geofysiikan ja planeettafysiikan instituutti on yhteenliittymän jäsen ja se on kehittänyt osana sitä oman seismisen tarkkailuohjelmansa (International Deployment of Accelerometers project, IDA). IDA:lla on 40 asemaa maailmanlaajuisesti, neljä niistä Intian valtameressä: COCO Cocossaarilla, PALK Sri Lankassa, MSEY Seychelleillä ja DGAR Diego Garcialla.
Seismiset tarkkailuasemat lähettävät jatkuvalla syötöllä dataa IRIS:n Seattelessa sijaitsevalle tietojenkäsittelykeskukselle ja Denverissä sijaitsevalle Kansalliselle maanjäristysinformaatiokeskukselle, NEIC:lle.
On selvää, että molemmat keskukset olivat toiminnassa Aasian maanjäristyksen ja hyökyaaltokatastrofin sattuessa, ja Intian valtameressä olevat tarkkailuasemat lähettivät niille informaatiota kyseisestä maanjäristyksestä.
Nyt onkin Waddellin mukaan elintärkeää tietää, mitä tälle informaatiolle tapahtui ja lähetettiinkö riskialueen maille mitään katastrofivaroituksia. Jollei lähetetty, miksi ei? Informoitiinhan sotilasviranomaisia Diego Garciallakin.