Vaalitulos hälyttää
Äskeisissä kuntavaaleissa oli kaksi suurta häviäjää ja yksi pienempi häviäjä.
Keskusta hävisi 20,1 prosentin kannatuksellaan edellisiin kuntavaaleihin verrattuna 2,7 ja eduskuntavaaleihin verrattuna 3 prosenttiyksikköä. Vastaavat äänimäärän pudotukset olivat 31 223 ja 127 766 ja valtuustopaikkojen pudotus 905. Perinteisesti vahvimmilla tukialueillaan keskusta hävisi pahimmillaan 8 prosenttiyksikköä. Puheenjohtaja Matti Vanhaselle kuntavaalit olivat jo neljännet tappiovaalit.
SDP hävisi 21,2 prosentin kannatusosuudellaan prosenttiosuuksissa 2,9 ja 0,2, äänissä 34 868 ja 53 240 sekä valtuustopaikoissa 514. SDP:nkin tappiot olivat suurimpia sen vahvimmilla tukialueilla. Jutta Urpilaisen puheessa "torjuntavoitosta" on perää vain sikäli, että SDP ei jäänyt kolme suuren puolueen kisassa viimeiseksi kuten eduskuntavaaleissa. Mutta tappio ns. oppositiopuolueen asemassa lienee ollut sitäkin raskaampi.
Vasemmistoliitto hävisi 8,8 prosentin ääniosuudellaan 0,8 ja 0,0 prosenttiyksikköä, äänissä 4 409 ja 20 347 sekä paikoissa 155. Vihreä liitto kipusi kuntavaaleissa niukasti sen edelle. Vasemmistoliitolle nämä olivat jo ties kuinka monennet tappiolliset vaalit, kaiken lisäksi jo pitkään jatkuneesta oppositioasemasta huolimatta
Keskustan tappion raadollinen syy on Vanhasen hallitusten linja: rikkaiden rikastuttaminen ja köyhien sekä kuntien köyhdyttäminen, kunta- ja palvelurakennemuutos, paperitehtaiden alasajon siunaaminen sekä perinteisen kekkoslais-keskustalaisen aluepolitiikan hylkääminen.
SDP:n ja vasemmistoliiton tappion syyt ovat niiden Lipposen hallituksissa (SDP:n myös Vanhasen 1. hallituksessa) ja kunnissa harjoittama oikeistolainen politiikka sekä hampaaton oppositiopolitiikka Vanhasen 2. hallituksen kaudella.
Toki yksi vastaus mainittujen puolueiden tappioon löytyy myös, kun tarkastellaan kuntavaalien kolmea voittajaa: kokoomusta, perussuomalaisia ja vihreitä.
Vasemmistolaisten ja keskustalaisten puolueiden harjoittama oikeistolainen ja hampaaton politiikka hyödyttää yleensä aina oikeistoa, tässä tapauksessa kokoomuksen ja perussuomalaisten ohella myös vihreitä
Kokoomuksen osalta ei – ainakaan toistaiseksi – pidä paikkaansa sama kuin keskustan osalta, että kansanvastaisesta hallitus- ja valtuustopolitiikasta rangaistaan. Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjasta lähtien kokoomus on leijaillut suuren kansanosan silmissä jossakin reaalitodellisuuden yläpuolella. Oikeistopuolue on mainostoimiston avulla onnistunut luomaan yltiöpositiivisen ilmeen ja "vasemmistolaisen" retoriikan. Jopa yksityistämisen se on onnistunut markkinoimaan hyvien asioiden ajamiseksi, liberaaleiksi arvoiksi ja vaihtoehtojen lisäämiseksi. "Vanhat" puolueet ovat jääneet tällaisen bluffin jalkoihin, kuten vaalituloksesta näkyy.
Itse asiassa kokoomus on tässä osittain matkinut vihreitä, jotka ovat jo pitkään menestyneet samantyyppisellä imagon rakentamisella ja nousemisella näennäisesti oikeisto-vasemmisto-jaon yläpuolelle.
Kokoomuksen uuden ilmeen taustalla on kuitenkin vaarallinen ja kova oikeistolainen ydin yksityistämisestä Nato-jäsenyyteen. Se on paljastettava ennen kuin on liian myöhäistä.
Rahvaanomaisen version bluffista tarjoavat rökälevoiton vaaleissa korjanneet perussuomalaiset. Timo Soinin ohjauksella puolueen valtuustoryhmiä ovat miehittäneet muukalaisvihaa ja rasismia saarnaavat natsit ja puolinatsit. Tähän vaaraan on havahduttu aivan liian myöhään – tai oikeastaan siihen ei ole vieläkään havahduttu.
Tilanne on koko vasemmiston ja keskustan kannalta – nykyistä muotitermiä lainataksemme – haasteellinen. Hälytyskellojen pitäisi soida ja kovaa.
ERKKI SUSI