FT Maija Hakasen kirja kertoo työväenvallankumouksen ja sisällissodan sosiaalisesta ja poliittisesta taustasta, pakinkyläläisten arjesta, työväen järjestäytymisestä ja pyrkimyksistä sekä punakaartilaisten kovista vaiheista sodassa ja sen jälkeen vankileireillä.
Viesti tiedotusmuurin takaa
Partido popularin hallitus jankuttaa suurta valhettaan. He kieltävät edelleen sen, mikä on selvää kansainväliselle medialle ja kaikille, jotka ovat nähneet kuvat poliisin toiminnasta 1. lokakuuta Kataloniassa: väkivallan, brutaaliuden ja raivon.
Espanjan oikeisto on jo kauan luonut valheellista kuvaa siitä mitä Kataloniassa tapahtuu. He puhuvat totalitarismista, toimimattomasta kansalaisyhteiskunnasta, ihmisiä uhkaavista väkivaltaisista separatisteista. Edes heidän käyttämänsä sanat eivät ole neutraaleja. ”Kapinalliset” ja ”separatistit” eivät ole kuvaa ihmisiä, vaan ne kantavat vääristyneitä mielikuvia. Näin aletaan epäinhimillistää niitä muita sanojen kautta ja lopulta päädytään siihen, että hakataan vanhuksia koulujen ovilla, kutsuen sitä ammattimaiseksi toiminnaksi, kohtuullisuudeksi ja demokratian puolustamiseksi.
Kun on kaksi näin erilaista versiota todellisuudesta, lienee parasta analysoida faktoja.
On fakta, että 1. lokakuuta haavoittui 844 ihmistä. Eräs heistä menetti silmän. Kohtuullista? Mitä kohtuullisuutta on menettää silmä? Miten voi olla kohtuullista työntää nainen alas portaita? Tarttua vanhuksia tukasta? Miten kohtuullista on pelko, jota tuntevat ne lapset, jotka näkivät tuhotut koulunsa?
En ole itsenäistymisen kannattaja, en jaa yksipuolista näkemystä. Olen sanonut sen useasti ja toistan sen tässä. Olen hyvin kriitinen Carles Puigdemontin (1) hallintoa kohtaan, enkä todellakaan arvosta sitä mitä hän on tehnyt1. On kuitenkin olemassa jotain suurempaa kuin se, mitä mieltä olemme toisistamme. Siksi kaikkien meidän, jotka uskomme ja puolustamme ihmisten oikeuksia, vapauksia ja demokratiaa on oltava samassa rintamassa: Valtion rauhanomaisiin kansalaisiin kohdistama väkivalta on sietämätöntä ja se on tuomittava.
Tänään hallituksen tiedottaja kutsui poliisin väkivaltaa vastustaneita katalaaneja natseiksi. Jälleen palaamme sanoihin: ”natsi”?
Olemme ennen näkemättömän kansallisen kriisin äärellä ja minua huolestuttaa totaalinen neuvotteluyhteyden katkaiseminen Katalonian ja Espanjan hallitusten välillä.
Tietääköhän Rafael Hernando (2) mitä natsit tekivät? Vaativatko natsit vuosikausia oikeutta äänestää? Puolustivatko natsit perheineen kouluja, joita sadat poliisit tuhosivat? Ihanko todella kaikki nämä tuhannet vanhukset, naiset, miehet, nuoret, lapset, jotka nyt täyttävät kadut laulaen olevansa rauhan ihmisiä, ovat natseja? Näin kevyt heitto natseista on loukkaus natsien uhreja kohtaan ja sitä sietäisi hävetä.
Jos tämä tekstini läpäisee informaatiomuurin ja sen lukevat sellaiset ihmiset, jotka Katalonian ulkopuolella haluavat ymmärtää, mitä todella tapahtuu, pyydän teiltä, että yritätte ymmärtää tilannetta ilman ennakkoluuloja, että kyseenalaistatte sen, mitä hallituksen edustajat teille kertovat. Sen, mitä he kieltävät tai jopa puolustelevat.
Olemme ennen näkemättömän kansallisen kriisin äärellä ja minua huolestuttaa totaalinen neuvotteluyhteyden katkaiseminen Katalonian ja Espanjan hallitusten välillä. Kaikkein surullisinta olisi kuitenkin, mikäli tämä johtaisi siihen että ne veljelliset myötätunnon siteet, jotka meitä kaikkia yhdistävät henkilökohtaisella tasolla, rikkoutuisivat. Sitä me emme voi sallia.
He ovat hakanneet meitä. He ovat tehneet meille vääryyttä. Sitä ei tule olemaan helppo unohtaa. Siihen tarvitsemme teidän apuanne.
Se mitä on tapahtunut haavoittaa kaikkien perustavaa laatua olevia oikeuksia ja vapauksia: katalaanien, espanjalaisten, eurooppalaisten. Tänään tämä tapahtuu Kataloniassa, huomenna se voi tapahtua missä tahansa, mikäli hyväksymme sen normaaliksi eikä siihen puututa. Jos hyväksymme ja oikeutamme sen, olemme mennyttä. Menetämme kaiken.
Menetämme demokratian, jonka puolesta isämme, äitimme, isoäitimme ja isoisämme taistelivat, eivätkä he voi antaa sitä meille anteeksi. Heidän ja heidän perintönsä takia meidän on yhdistyttävä pelastaaksemme demokratian, saattaaksemme vastuuseen sen, joka antoi määräykset tähän järjettömyyteen, mutta joka ei nyt kykene löytämään poliittista ja rauhanomaista ratkaisua. Valtiossa vastuutakantavan on kuunneltava ja kunnioitettava ihmisiä. On tarjottava positiivisia esityksiä ja vaihtoehtoja. Koskaan ei voida hyväksyä puolustuskyvyttömien kansalaisten alistamista väkivallalla.
ADA COLAU
Kirjoittaja on Barcelonan pormestari.
1) Carles Puigdemont on sotkeutunut muun muassa Gironassa pormestarina toimiessaan vesihuollon järjestämisessä korruptioon, jossa häntä epäillään veronmaksajien varojen väärinkäytöksistä.
2) Rafael Hernando on Partido popularin tiedottaja ja edustaja parlamentissa.
Kirjoittajan artikkelit
Lehtemme on ollut mukana työväenliikkeen kamppailuissa jo 50 vuotta.
Tiedonantajafest 2019 järjestetään Jyväskylän Sepänkeskuksella la 26. lokakuuta
- ‹ edellinen
- 28 / 330
- seuraava ›
Tilaa Tiedonantaja!
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!
Ulkomaat
Tšekin hallitus valmistelee lakimuutosta, joka mahdollistaisi kommunistisen liikkeen kriminalisoinnin – ja samalla vaarantaisi työväenluokan sananvapauden, järjestäytymisoikeuden ja poliittisen toimijuuden koko Euroopassa. Onko demokratia enää muuta kuin eliitin hallitsema äänestysteatteri, jos vaihtoehtoisen yhteiskuntajärjestelmän puolustaminen voidaan tuomita rikoksena? Kapitalismin kriisissä vellova valtakoneisto reagoi opposition nousuun rajoittamalla vapautta, ja hyökkäyksen kärki kohdistuu niihin, jotka eivät suostu markkinoiden maailmaan – kommunisteihin, järjestäytyneeseen työväkeen ja kansanliikkeisiin.
Italialainen USB-ammattiliitto on ilmoittanut, ettei se aio palvella Cosco Pisces -konttialusta, jos käy ilmi, että se kuljettaa sotamateriaalia Israelin toimintaan. Genovan ja Ligurian satamissa kytee konflikti, jossa työväenluokan edustajat asettuvat pääoman globaalia logistiikkaa ja Israelin sotapolitiikkaa vastaan. Toimenpiteet perustuvat luokka-solidaarisuuteen ja kansainväliseen rauhanliikkeeseen, jotka vastustavat aseiden kuljettamista Euroopan satamien kautta sotatoimialueille.
Venezuela valmistautuu kunnallisvaaleihin 27.7. Nämä ovat jo kolmannen vaalit vuoden sisällä. Petaren kaupunginosa, miljoonien työväenluokan asuinpaikka, elää vaalien arkea konkreettisesti: vesikatkot, julkisen liikenteen haasteet ja paikallinen stigma eivät ole vain infrastruktuurikysymyksiä, vaan kertovat siitä, miten ihmiset kokevat oman arkensa ja tarpeen muutokselle. Haastattelen kolmea nuorta naista. He puhuvat rauhallisesti elämästään ja tulevasta äänioikeudestaan — ei vastakkainasettelun vaan arkisen osallistumisen kautta. Tämä on juttu siitä, kuinka politiikka syntyy, vaikka puistoissa viisaiden nuorten naisten keskustelussa - ei pelkästään vaalihuoneistoissa — ja kuinka optimismi asuu nuoruudessa, joka uskaltaa nähdä tulevaisuuden omana tilanaan.
Voit kommentoida Tiedonantaja.fi:n blogikirjoituksia käyttäjätunnuksella Kirjaudu sisään jollei sinulla ole vielä käyttäjätunnusta, Rekisteröi tunnus tästä
Jos osallistuit keskustelun vanhoilla Tiedonantaja.fi -sivuilla, voit palauttaa vanhat tietosi sähköpostiosoitteesi avulla. Klikkaa oheista linkkiä, syötä sähköpostiosoitteesi, ja saat piakkoin postiisi viestin, jonka avulla voit luoda uuden salasanan itsellesi. Palauta vanha käyttäjätunnus.