Voittoisat kansanäänestykset ja oikaisua vääristelyihin
Ranskalaisten ja hollantilaisten kansanäänestyksissä antama tuomio EU:n perustuslaille syöksi koko unionin ja jäsenmaiden poliittisen eliitin syvään kriisiin. Shokkivaikutus on täysin nähtävissä vasta tulevina viikkoina ja kuukausina.
Kummankin maan hallitukset ja puoluejohtajat, valtamedia ja paikan päälle tunkeneet muiden jäsenmaiden johtajat kertoivat kaikki kuorossa, että ranskalaisten ja hollantilaisten täytyy äänestää "kyllä" perustuslaille tai taivas putoaa heidän niskaansa. Mutta painostus ja houkuttelu ei tehonnutkaan. Ei-äänet voittivat selvästi kummassakin maassa.
Poliittisessa eliitissä tulokset herättävät voimatonta raivoa. Jo kuukausia ennen kansanäänestyksiä eliitti ja valtamedia kehittivät tappion varalta propagandakampanjan, jonka mukaan ihmiset ovat tyhmiä, tietämättömiä ja kaikenlaisten perustuslakiin kuulumattomien pelkojensa heiteltävissä. Ei-rintamaan kuuluneen äärioikeiston perusteluilla yritettiin lyödä perustuslakia vastustavia vasemmistolaisia ja leimata koko ei-kampanja "ääriainesten" johtamaksi.
Kepin ohella eliitti ja valtamedia turvautuivat myös porkkanaan. Niin outoa kuin se onkin, kyllä-puoli viittasi kampanjassaan kansallisvaltioon. Esimerkiksi ranskalaisille kerrottiin, että EU:n perustuslaki on itse asiassa ranskalaista tekoa ja että Euroopasta tulee perustuslain myötä yhä enemmän Ranskan kaltainen. Aivan samoinhan kyllä-puoli Suomen ja Ruotsin kansanäänestyksissä 1994 julisti, että Pohjoismaat olivat menossa viemään omaa hyvinvointimalliaan EU:hun ja tekemään siitä enemmän itsensä kaltaisen. Ranskan ja Hollannin eliitti vetosi myös häpeämättömästi "teidän lapsiinne ja tulevaisuuteen". Ja kyllä-puolen avuksi värvätyt intellektuellit kuten Jürgen Habermas väittivät vakavalla naamalla EU:n olevan itse asiassa vasemmistolainen projekti ja USA:n vastavoima.
Sama eliitin ja valtamedian ihmisiä ja demokratiaa halveksuva kommentointi on jatkunut kansanäänestyksissä kärsityn katkeran tappion jälkeen. Näin myös Suomen valtamediassa ja sen apulehdessä Kansan Uutisissa. Pelkistetysti sanottuna eliitti ja valtamedia on uskotellut, että "puolalaisen putkimiehen" eli työpaikkoja vievän ulkomaalaisen halpatyövoiman pelko, äärioikeiston lietsomat muukalaisvastaiset fobiat ja halu muuten vain rangaista vallanpitäjiä ratkaisivat äänestysten tuloksen.
Todellisuudessa ihmiset äänestivät hyvin selvästi ja tietoisesti EU:n perustuslain ja EU-politiikan ilmentämää epäsosiaalista uusliberalismia, työttömyyttä, yksityistämistä, "vapaita markkinoita", pääoman ylivaltaa ja militarismia vastaan demokratian, julkisten palvelujen, työntekijöiden oikeuksien, kansallisen suvereniteetin ja rauhantahtoisen Euroopan puolesta.
"Ei" äänestäneiden tietämättömyydestä ei myöskään ollut kysymys. Mielipidetiedustelut osoittivat, että mitä enemmän ihmiset tiesivät EU:n perustuslaista, sitä enemmän he vastustivat sitä. Vuoden 2004 lopussa esimerkiksi Ranskan kyllä-kampanja oli mielipidekyselyissä selvässä johdossa 69 prosentilla 31 prosenttia vastaan. Kampanjan kuluessa ja tiedon lisääntyessä perustuslain kannattajien määrä kuitenkin putosi dramaattisesti. Äänestäjät vakuuttuivat siitä, että he voivat pysäyttää vastustamansa sosiaalisen ja poliittisen kehityksen. Äänestyksessä ero oli noin kymmenen prosenttia.
Tyypillistä oli myöskin, että mitä laajempi oli kansalaisten poliittinen mobilisaatio, sitä vähemmän kuunneltiin äärioikeiston muukalaisvastaista propagandaa ja sitä enemmän sosiaaliset ja poliittiset kysymykset nousivat etualalle. EU:n perustuslain epädemokraattinen ja uusliberalistinen luonne oli ei-kampanjan keskiössä. Se ei suuntautunut "Eurooppaa", vaan taantumuksellista perustuslakia vastaan. Ja kun kyllä-puoli kampanjoi "vahvan Ranskan" puolesta, ei-kampanjan suosituin iskulause oli "Toisenlaisen Euroopan puolesta".
Kyllä- ja ei-puolen jakautuma Ranskassa noudatti pitkälle sosiaalisten kerrosten rajoja. Kolme neljäsosaa työläisistä ja kaksi kolmasosaa valkokaulustyöläisistä sekä enemmistö pientalonpojista ja maatyöläisistä äänesti "ei".
EU:n ja unionin jäsenmaiden johtomiehet pelottelivat ennen kansanäänestyksiä katastrofilla, jos "ei" voittaa. Nyt tappion jälkeen he näyttävät urheaa naamaa ja vakuuttelevat, että "Eurooppa" jatkaa eteenpäin. Millä keinoin tämä tapahtuu, on vaikea kuvitella. Se on kuitenkin varmaa, että poliittisen vararikon kärsineet johtajat tarrautuvat valtaan joitakin "hyviä veljiään" uhraten ja aikovat jatkaa entisellä linjalla. Kansanäänestysten tulosten valheellinen tulkitseminen jo osoittaa, että he ovat päättäneet olla ymmärtämättä mitä on tapahtunut.
Näin yrittävät toimia myös Suomen johtajat. Siksi vaatimusliikettä kansanäänestyksen järjestämiseksi sekä "kriisinhallintalain" ja taistelujoukkojen torjumiseksi on voimistettava.