YK-lauselma pohjustaa sodan laajentamista

Alkuperäinen kirjoittaja: Tiedonantaja nro 28/2006.

YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn saatettu Libanon-päätöslauselman luonnos on yksipuolinen ja valheellinen. Ja kuinka muuten voisi ollakaan, ovathan sen laatineet yhdessä Libanon-hyökkäyksen takapiru Yhdysvallat ja itse hyökkääjä Israel. Virallisesti luonnoksen toiseksi laatijaksi oli höynäytetty Ranska.

Itse pääsisällön pohjustamiseksi luonnoksessa käännetään ensin tosiasiat nurin niskoin. Siinä esitetään Hizbollah hyökkääjänä, joka on vastuussa sodan laajentumisesta ja siviiliuhreista, ja korostetaan Israelin laillista oikeutta itsepuolustukseen.

Luonnos keskittää huomion siepattuihin israelilaisiin sotilaisiin, vaikka on tunnettua ja dokumentoitua, että sotilaita ei siepattu, vaan heidät pidätettiin Libanonin maaperällä. Luonnoksessa otetaan todesta Israelin esittämä sodan syy, nimittäin että näiden sotilaiden sieppaus oli ainoa syy, vaikka on tunnettua ja sotilasanalyytikoiden dokumentoimaa, että tämän suuruusluokan sota vaatii kuukausien ellei yli vuoden valmistelua.

Näiden valheiden pohjalta onkin "ymmärrettävää", ettei luonnos millään tavoin tuomitse Israelin Libanoniin tekemää hyökkäystä, yli tuhannen siviilin tappamista, tuhansien haavoittamista, miljoonan ihmisen karkottamista kodeistaan ja maan infrastruktuurin hävittämistä.

Luonnos ei nosta kysymystä Libanonin laittomasta miehittämisestä eikä israelilaisten joukkojen vetämisestä pois eteläisestä Libanonista. Se ei edes vaadi Israelia vetäytymään ns. Shaban farmeilta, vaikka niiden miehittäminen antaa kansainvälisen oikeuden mukaan Hizbollahille laillisen oikeuden aseelliseen vastarintaan. Päinvastoin, siinä sallitaan Israelin armeijan jatkaa määräämättömän ajan Libanonin miehittämistä ja hävittämistä.

Sen sijaan omaa maataan puolustavaa Hizbollahia vaaditaan lopettamaan taistelu ja aloittamaan aseistariisuntaprosessi odottamatta kansainvälistä rauhanturvajoukkoa, jonka luonnos kehottaa sijoittamaan Libanoniin. Israelin joukkojen korvaamiseen kansainvälisillä rauhanturvaajilla saattaa kuitenkin kulua pitkä aika, jos niitä ylipäänsä tulee. Tänä aikana Israelin armeijalla on päätöslauselmaluonnoksen mukaan oikeus jatkaa "puolustuksellisia" aseellisia operaatioita. Tarvitsee vain katsella Gazaa tai Länsirantaa oivaltaakseen mitä Israel todennäköisesti laskee otsikon "puolustautuminen" alle.

Kokonaan oma ongelmansa on, mitkä maat tulevat lähettämään Libanoniin sotilaita? Nato-maiden sotilaat eivät voi missään olosuhteissa näytellä "puolueetonta vakauttavaa" roolia Libanonissa. Naton osallistumista määräisivät helmikuussa 2005 solmitun Naton ja Israelin kumppanuussopimuksen täsmälliset ehdot. Kumppanuus määrittelee Naton "velvoitteet" suhteessa sen liittolaiseen Israeliin. Naton "vakauttamisjoukko" olisikin Israelin rinnalla Libanonia vastaan.

* * *

Kaiken kaikkiaan päätöslauselmaluonnos merkitsee jonkinlaista "voittajan rauhaa", joka perinteisesti sanellaan sodassa hävinneelle maalle. Näin siitä huolimatta, että Israel ei ole Libanonissa onnistunut saavuttamaan sotilaallisia tavoitteitaan.

Hizbollahille ja myös yleensä libanonilaisille ja Libanonin hallitukselle luonnoksen vaatimukset ovat täysin mahdottomia hyväksyä. Niin luonnoksen laatijat kai ovat kai laskelmoineetkin. Jos päätöslauselma turvallisuusneuvossa ei mene läpi, tarkoitus on käynnistää Hizbollahia vastaan kansainvälinen diplomaattinen ja propagandahyökkäys. Tarkoitus on oikeuttaa Etelä-Libanonin uudelleen miehittäminen, maan etnisen puhdistamisen jatkaminen ja sodan laajentaminen koskemaan Irania ja mahdollisesti Syyriaa. Ja tarkoitus on panna syy Israelin ja USA:n harjoittamasta politiikasta Hizbollahin ja sen taustavoimien niskoille.

Estettyään ensin kaikki pyrkimykset saada aikaan välitön tulitauko ja annettuaan israelilaisen liittolaisensa jatkaa hyökkäystään USA sivuuttaa nyt kaikki libanonilaisten vastaväitteet – "rauhan" nimissä. Eli kuten George W. Bush äskeisessä lehdistötilaisuudessaan tekopyhästi julisti: "Jokainen haluaa väkivallan lopettamista."

Tämä on valhe. Washington ei halua loppua väkivallalle nyt yhtään sen enempää kuin kuukausi sittenkään. Libanonin parlamentin puhemies Nabih Berri luonnehti YK:n päätöslauselmaluonnosta aivan oikein todetessaan, että laillistamalla Israelin miehityksen se "avaisi oven koskaan päättymättömälle sodalle". Kaikki merkit viittaavatkin siihen, että "koskaan päättymätön sota" on täsmälleen Bushin hallinnon strategia Lähi-idässä.

Bush selitti antamassaan lausunnossa, että YK:n päätöslauselma oli suunniteltu pääsemiseksi käsiksi "konfliktin perimmäisiin syihin". Tällä hän ei tarkoittanut puuttumista Palestiinan kansan lähes kuusi vuosikymmentä kokemiin epäoikeudenmukaisuuksiin, heidän karkottamiseensa kodeistaan ja sitten heidän alistamiseensa lähes neljäksi vuosikymmeneksi laittomaan ja raakaan miehitykseen. Eivätkä ne "perimmäiset syyt", jotka Bushilla on mielessä, tarkoita läntisen imperialismin vuosisataista alueen hallintaa.

Bushille ja kumppaneille "perimmäinen" ongelma on kansan vastarinta Israelin maanryöväystä ja USA:n herruuspyrkimyksiä vastaan.

Bush kytki lehdistötilaisuudessaan tapahtumat Libanonissa hallintonsa laajempaan politiikkaan Lähi-idässä ja ns. "maailmanlaajuiseen sotaan terrorismia vastaan". Hän julisti: "Se mitä Amerikan kansan tarvitsee tietää on että meillä on strategia – strategia vapaudesta Lähi-idässä mikä suojelee amerikkalaisia pitkällä aikavälillä. Ja meillä on strategia hoitaa tilanteita, jotka nousevat Lähi-idässä – ensin Libanon ja tietysti Iranin ydinasekysymys."

Jos YK-päätöslauselma kaatuu, Bushin hallinto ja Israelin hallitus tullevat ottamaan kiihtyvän demonisointikampanjan kohteeksi erityisesti Iranin. Israelin pääministeri Ehud Olmert muistutti viime maanantaina puhuessaan 50:lle hallituksen tiedottajalle: "Vihollisemme ei ole Hizbollah, vaan Iran, joka käyttää Hizbollahia agenttinaan." Ja lähiviikkoina tullaan todennäköisesti kuulemaan paljon roskaa Iranin roolista tämän sodan aloitteentekijänä ja laajentajana, sen halusta "pyyhkäistä Israel pois kartalta" ja sen kehittämistä ydinaseista, joiden avulla se voisi saavuttaa tavoitteensa.

Vihollisuuksien todelliset syyt tullaan todennäköisesti jättämään yhä vähemmälle huomiolle, kun lisää libanonilaisia siviilejä kuolee ja Israel ja USA laajentavat sotanäyttämöä. Sen sijaan tultaneen kuulemaan paljon Iranin toimittamista raketeista, jotka putoilevat edelleen Pohjois-Israeliin. Se tosiasia, että Hizbollahin hyökkäykset seurasivat Israelin massiivisia Libanonin-pommituksia, tultaneen painamaan taka-alalle. Raketeista, joita Hizbollah ampui pysäyttääkseen Israelin hyökkäyksen Libanonia vastaan, tultaneen kertomaan Iranin inspiroimana sotana juutalaisvaltion tuhoamiseksi. Ydinaseistettu Goljat-Israel tulee, taas kerran, muuntumaan pikku-Davidiksi. Tai ainakin sellainen on Israelin ja USA:n käsikirjoitus.

Bushin "strategia" on laajentaa sotia "hallintojen vaihtamiseksi" Lähi-idässä. Ja pääkohde on Iran. Kun USA:n presidentti, jonka lähimmät liittolaiset alueella ovat poliisivaltiohallintoja ja absoluuttisia monarkioita, käyttää sanaa "vapaus", hän puhuu yhdysvaltalaisten pankkien ja yhtiöiden vapaudesta hallita yksinoikeudella Lähi-itää ja sen öljyrikkauksia.

Koettuaan katastrofin Irakin miehittämisessä Bushin hallinto on ilmeisesti päättänyt, että ratkaisuna ei ole vetäytyminen vaan pikemminkin uusien sotien aloittaminen.

YK:n turvallisuusneuvostolle tyrkytetty päätöslauselmaluonnos palvelee tätä. Se on kaukana rauhansopimuksesta ja pohjustaa uutta askelta sen sodan laajentamisessa, jonka Bushin hallinto aloitti vuonna 2003 hyökkäämällä Irakiin.

(ES)