Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Ketoharju

"Vihreiden ja vasemmistoliiton liepeillä ei näytetä ymmärtävän persujen kannatusbuumia lainkaan." ,Jokke kirjoittaa.
Ihan mututuntumalta epäilen, että kysymyksessä on arvoliberalismin mukaisen ajatustavan ongelma. Ei välttämättä tajuta mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu ja mitkä voimat määräävät politiikan suunnan ja miksi.

Sama sokeus on vienyt kokoomuksen johtamaan hallitukseen kovan uusliberalistisen politiikan takuumieheksi.

Kylläpä suomalaisen vasemmiston korpivaellus näyttää jatkuvan. Kunpahan ei uudesta kulttuuriministeristä tulisi hallituksen parasta propagandaministeriä. Merkit on jo aika hyvät.

Alkuperäinen kirjoittaja: jyrki laukkanen

Kun punaista ja vihreätä sekoitetaan samassa suhteessa niin tuloksena on tuote jota keskustapuoluelaiset ja perussuomalaiset isäntämiehet levittävät pelloilleen talvisaikaan sadon parantamiseksi. Samanväristä tavaraa syntyy kun vihreät pureskelevat luomuruokaa kasviravintolassa tai kommarit jauhavat juttujaan loputtomasti. Eli siis puhuvat puhdasta sontaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Järki käteen

Kyllä on syytäkin olla huolissaan tuosta persujen rasismista, ei sitä pidä vähätellä tai väittää sen vastustamista jotenkin pinnalliseksi. Halla-aho joukkoineen on vaarallisempi kuin uskotaan. Muutoinhan persut ovat hyvin lähellä Kokoomusta.

Alkuperäinen kirjoittaja: armas

Joskus liberalistinen talouspolitiikka voi olla hyvästäkin: esimerkiksi asuntolainojen lyhennyksien verovähennyksen poisto jarruttaa asumiskulujen kasvamista.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Ketoharju

Suomalaisessa yhteiskunnassa lisääntyvä eriarvoisuus toimii hyvänä kasvualustana rasismille.
Silloin ei oikein riitä pelkkä huolestuminen tai suvaitsevaisuuspuhe asian korjaamiseksi.
Pitää myös kysyä, kuka hyötyy rasismista taloudellisesti ja poliittisesti persujen lisäksi.
Suuntaako rasismi päähänpotkitut ihmiset haukkumaan väärää puuta, joku muu korjaa voitot tästä menosta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Juha Tapio

Hyvä kirjoitus. Mutta huolenaiheesi kiinnostuksesta aikapankkeihin, vertaistalouteen ja muihin uusiin ilmiöihin on aiheeton. Ja näitä juttuja pohtivat ihmiset eivät yleensä ole sulkeutuneet yhtään mihinkään. Kyllä ihmiset voivat olla kiinnostuneista monesta asiasta samanaikaisesti.

Poliittinen tilanne ja erityisesti Vasemmistoliiton meno oikeistohallitukseen huolestuttaa erittäin suurta osaa puolueen jäseniä, kannattajia ja muitakin vasemmistolaisia.

Olen omalta osaltani valmis tekemään yhteistyötä kaikkien sosialistien ja radikaalivasemmistolaisten toverien kanssa. Tähän rintamaan mahtuvat kaikki, jotka näkevät kapitalismin räikeyden olipa heidän sydäntään lähinnä taistelu työehdoista, julkisista palveluista, vaihtoehtoisesta solidaarisesta taloudesta, degrowthista, perustulosta tai vähemmistöjen oikeuksista.

Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Ketoharju

Oikeiston hegemonia perustuu Suomessa hyvin pitkään jatkuneelle konsensukselle. Sen vuoksi kaikki radikaalit vasemmistolaiset soraäänet ovat tervetulleita.
Vasemmiston haasteena on tosiaan tällä hetkellä laajemman rintaman kokoaminen, joka antaisi uskottavuutta vaihtoehtoiselle politiikalle.

Tätä taustaa vasten oikeiston onnistunut operaatio kytkeä vas.liitto leikkauspolitiikan takuumieheksi hallitukseen, merkitsee lisähaastetta perustason yhteisrintaman rakentamisessa. Vain sitäkautta saadaan voimaa ja syntyy vihdoin hyökkäävämpää vasemmistolaista politiikkaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Mikko Korhonen

Ei kai tuossa kirjoituksessa asetettukaan aikapankkia, degrowthia jne vastakkain muiden asioiden kanssa.
Minustakin tuntuu, että vasemmiston tarvitsee tehdä suoraa järjestelmän kritiikkiä, mitä on toki myös nämä Joken mainitsemat degrowthit yms, mutta joitain perinteisiä teemoja pitäisi pitää voimakkaasti esillä, kuten sitä kuinka suurpääomat pyörittää koko yhteiskuntaa ja kaikki yhteiskunnassa pyörii niiden pillin mukaan. Vasemmiston pitäisi kasvattaa ihmisten tietoisuutta nykykapitalismin luonteesta jotta ihmiset sitten osaisivat suunnata kiukkunsa oikeaan kohteeseen.
Mutta kyllä Vasemmistoliitolla vaalikampanjoissaan oli hyvää myös. Arhinmäki ja muut mielestäni onnistui antamaan vastusta myös persuille, mikä myös näkyi Arhinmäen kannatuksessa.
Harmi jos se hyvä nyt valuu hukkaan tämän fiaskon myötä.

Alkuperäinen kirjoittaja: jyrki laukkanen

SKP on saarnannut punavihreästä yhteistyöstä. Nyt kun se on toteutunut niin jää varsin vähän tilaa kommunisteille arvostella kapitalismia.
Ollaanko kommunisteja vai vain sitä harrastelevia.

Alkuperäinen kirjoittaja: Kirsti Era

Punavihreä yhteistyö on sisällön, ei muodon kysymys. Kun hallituksen avainpaikat ovat kokoomuksella ja SDP:llä, ei kyseessä ole punavihreä vaan pikemminkin sinivihreä yhteistyö. Eurokriisin hoitaminen kurittamalla veronmaksajia pankkien eduksi ja hallitussopimuksen sitoutuminen julkisen sektorin alasajoon etenkin kunnissa edustavat juuri tätä. Aika näyttää, älyääkö Vas lähteä litomaan moisesta kuviosta ja milloin.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Sanokaapas ihan konkreettisesti, miten te kaikesta mahdollisesta narisevat nassuttajat sitten järjestäisitte nykyistä paremmin
- neuvolat
- päivähoidon
- peruskoulun
- vanhustenhoidon
- perusterveydenhuollon
- erkoissairaanhoidon

Antakaa ainaisen ympäripyöreän kitinän ja valituksen sijaan analyyttinen selvitys, mikä näissä asioissa on vialla ja miten te kommunistit nämä asiat hoitaisitte paremmin:
Konkreettisin yhteiskunta-, investointi-, pääomahallinnointi- ja verotuspoliittisine ratkaisuineen.
Kertokaa myös, missä
- neuvolat
- päivähoito
- peruskoulun
- vanhustenhoito
- perusterveydenhuolto
- erkoissairaanhoito
on järjestetty tasa-arvoisemmin kuin pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa, joka perustuu länsimaiseen demokratiaan. Jos löydätte sosiaalisen hyvinvointiyhteiskunnan jostain muualta, ilmoittakaa toki, rakkaat kommunistit, se välittömästi meille muillekin :)

Alkuperäinen kirjoittaja: Tuula Palomäki

Voi tokkiisa;
Neuvoloissa on jo pitkään podettu pulaa henkilöresursseista, samoin päivähoidossa. Päivähoidon tilojakaan ei riitä kaikille halukkaille. Peruskoulussakin kaivataan lisää tarvikkeisiin ja henkilökuntaan väkeä.
Esim. eräs voimistelunopettaja esitti, miten resuisella potkupallolla pelataan. Kouluja uhataan vähentää ja ryhmäkokoja isontaa, vaikka valtion hallinnonkin tavoite on niitä pienentää.
Vanhustenhoito ollaan siirtämässä yhä enenevässä määrin vanhusten itsensä maksettavaksi näissä ympärivuorokautisissa hoidoissa, joihin ollaan pyrkimässä eli ollaan siirtämässä kaikki vanhainkotipalvelut juuri tähän ympärivuorokautiseen hoivaan eli tehostettuun palveluasumiseen. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa ovat työntekijät uupumassa työmäärän alle. Ennaltaehkäisevään ei ennätetä tarpeeksi paneutua. Oikeisto haluaa
käyttää rahat velan maksuun ja verohelpotuksiin näiden palvelujen sijasta. Eikä mulla ainakaan ole tarkoitus hakea muualta näitä kuin omasta kotikunnastani. Eli toivoisin, ettei haettaisi liian suuria kannattavuuslukuja kunnille, mikä puolestaan vaatii näitä kuntaliitoksia.

Alkuperäinen kirjoittaja: Sippo Kähmi

Pakko kommentoida herra Alexandersson, että oletko tosiaan niin pihalla ettet tiedä kuka tämän suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan on rakentanut 50-, 60- ja 70-luvuilla? Kyllä siinä oli taustalla muutoksiin systeemiä pakottava poliittinen työväenliike, jossa kommunisteilla oli avainasema. Heti kun kommunistit saatiin 80-luvun lopulla pois politiikan ytimestä, näiden järjestelmien _purkaminen_ on alkanut - ei suinkaan tasa-arvon, demokratiasn, hyvinvoinnin ja muun pohjoismaisen ihanuuden lisääntyminen.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on ollut maltillisen vasemmiston historiallinen hanke - siitähän minä juuri puhuin: missä muussa yhteiskuntajärjestelmässä julkispalvelut on järjestetty oikeudenmukaisemmin? Nyt oli siis kyse tosiasioiden vääristelystä: miksi te kommunistit kitisette ja narisette niin kuin mitään ei olisi koskaan saatu aikaan - siis valehtelette. Valhe ja kieroilu ovat alhaisiin vaistoihin vetoavan ideologianne merkittävin poliittinen olemus.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työläinen

J. Alexanderson.

"Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on ollut maltillisen vasemmiston historiallinen hanke - siitähän minä juuri puhuin: missä muussa yhteiskuntajärjestelmässä julkispalvelut on järjestetty oikeudenmukaisemmin?"

Suomessa on aiemmin pyritty rakentamaan hyvinvointivaltiota sekä maltillisin toimin neuvottelemalla että radikaaleimmin toimin painostamalla, ja kummatkin ovat olleet tarpeen tulosten aikaansaamiseksi.
Tänä päivänä tätä samaista hyvinvointivaltion ideaa ollaan purkamassa ja siirtämässä vastuuta hyväntekeväisyysjärjestöille ja muille vastaaville ns. kolmannen sektorin toimijoille.

Lopeta J. Alexandersson itse kitinäsi. Harjoitat tyypillistä auktoriteetin meuhaamista kommenteissasi ja yrität näin huutaa toiset hiljaiseksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Kommunistit tai oikeammin SKDL jossa ne piileskelivät on saanut suurimman saaliinsa kohta sotien jälkeen noin 24% äänistä. Ilman jopa oikeiston tukea ei noita uudistuksia olisi voitu viedä läpi joten tuo kehuskelu on kovin väärässä paikassa.

Yhdessäkään maassa jossa kommunistit ovat olleet vallassa ei yhteiskunta ole pystynyt luomaan todellista hyvinvointia. NL kaatui, P-Korea kituu, Kuubassa ei ole paljon vailla, Kiina joutui turvautumaan kapitalistien apuun jne. Kerro missä kommunistit ovat luoneet todellista hyvinvointia, olisi kivaa kuulla.

Taitaa ainoa vasemmistoenemmistöinen eduskunta olla ollut 1916 suoritetut jolloin sosialistit saivat 103 paikkaa 200:sta. 1917 vaaleissa tuo etu hävisi ja pojat alkoivat aseellisen kapinan tammikuussa 1918 joka taas on toinen juttu. Lähellä tosin on ollut silloin tällöin.

2011 vaaleissahan vasemmisto, jos SDP luetaan mukaan, sai alle 30% äänistä.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Työeläkeläinen.
Vasemmistoenemmistöinen eduskunta hallitsi 60-70-lukujen taitteessa. Ylipäätään hyvinvointirakenteemme terveyspalveluineen ja peruskouluineen rakennettiin vasemmiston ja keskustan eli ns. kansanrintamahallitusten voimin, oikeiston vstustaessa yhdenvertaisuutta kaikin voimin.

Työläinen.
Kolmas sektori tekee ansiokasta työtä mm. päihdeongelmaisten ja lasten ongelmien ennaltaehkäisyssä yhteistyössä sosiaali- ja teveystoimen ja diakonian kanssa. Tämä on hyväksytty paikallisella tasolla poliittisesti kauttaaltaan vasemmalta oikealle perheitä ja koko kansalaisyhteiskuntaa tukevana työnä. On naurettavaa verrata sitä hyväntekeväisyyteen, joka on jenkkimallisen groteski-kapitalistisen yhteiskunnan laillistettua veronkiertoa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Se oli J.A tuo 1966 vaali poikkeus koska sen jälkeen meillä oli vasemmistoenemmistöinen eduskunta 103 – 97 joka seuraavissa vaaleissa 1970 korjaantui ei sosialistiseksi 112 -88. Vasemmisto ei pystynyt pitämään saamaansa otetta ja se menetti kansan enemmistön luottamuksen. Oliko sen toiminta silloin kansaa kohtaan oikeaa ja oikeudenmukaista? Vai mikä oli tappion syynä?

Jos alat väittämään kaiken hyvän sataneen laariin tuon yhden 4 vuotiskauden aikana niin taidat olla aikamoinen haihattelija. Tuskinpa oikeisto mitään yhdenvertaisuutta on vastustanut vaan halunnut pitäytyä taloudellisten mahdollisuuksien sanelemalla linjalla josta komukoilla niin harvoin on reaalisia käsityksiä.

-60 luvun lopullahan meitä yritettiin ”sosialisoida” Reporadion ja opiskelijaliikkeiden avulla mutta nehän eivät olleet enemmistön mieleen ja Kokoomus sekä SMP saivat varsin komean ”Jytkyn” nykykielellä 1970 vaaleissa. TPSL hävisi silloin kokonaan listoilta.

1970 vaalit taisivat olla kommunistisen liikkeen alasajon alku Suomen maassa, tosin SKDL sai vielä 1987 vaaleissa 16 edustajaa mutta Vasurit -91 19. Vasurit eivät ole oikein verrattavissa komuihin koska mielestäni he ovat sanoutunet irti vallankumouksen tavoittelusta luottaen demokraattisen päätöksen tekoon.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Työeläkeläinen:
"Jos alat väittämään kaiken hyvän sataneen laariin tuon yhden 4 vuotiskauden aikana niin taidat olla aikamoinen haihattelija."

Ja siis minä omassa puheenvuorossani:
"Ylipäätään hyvinvointirakenteemme terveyspalveluineen ja peruskouluineen rakennettiin vasemmiston ja keskustan eli ns. kansanrintamahallitusten voimin."

Otapa siis nyt seuraavaksi selvää ns. kansanrintamahallitusten ajanjaksosta, jotta pysyttäisiin keskustelussa joten kuten asialinjalla, etkä esiintyisi aina tuommoisena dialogin rötösherrana.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Työeläkeläinen.
Yle Puhe lähetti keväällä, huhti-toukokuussa, kouluhallituksen entisen pääjohtajan, Erkki Ahon haastattelusarjan. Aho dokumentoi tarkasti mittavin esimerkein, kuinka raivokkaasti kokoomus ja elinkeinoelämä hyökkäsivät kilpailukykymme kannalta elintärkeää sivistyksellistä yhdenvertaisuusuudistusta, peruskouluhanketta vastaan 1970-luvun kansanrintamahallitusten aikaan.
Katson illalla paremmalla ajalla, löydänkö ohjelman Yle Areenasta, ja voit itsekin etsiä jos sinulla on aikaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Kansanrintamahallitukset sorsivat yhtä suurista puolueista ja syrjäyttämällä niin suuren osan kansaa se esti demokratiaa päästäen vain yhden suunnan näkemykset läpi virallisina. Ei ihan niin paha kuin neuvostojärjestelmä mutta siihen suuntaan menossa.

Kansanrintamahallituskäytäntö lienee ollut tarpeen itäisen rosvovaltion vuoksi mutta se oli syvältä kun varsin suurta kansanosaa syrjittiin. Minä en lähtisi moista epädemokraattista menettelyä ainakaan kehumaan.

Nykykäytännössähän komuillakin on mahdollisuutensa kunhan nostavat kannatustaan riittävän korkealle ja alle 100% riittää mikä lienee neuvostomuoti ollut heidän suhteensa. Koittakaa saada 10- 15% niin siitä se lähtee.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

"Kansanrintamahallitukset sorsivat yhtä suurista puolueista."
Neukkujen painostuksesta ja Kekkosen luoman demoralisaation ansiosta näin oli. Tämä liittyi ulkopolitiikkaan.

Yteiskuntamme mittavat uudistukset, jotka ovat osoittautuneet myöhemmin absoluuttisen tärkeiksi kilpailukykymme kivijalaksi, ovat kansanrintama-ajan kiistaton toinen puoli, isänmaamme hienoimpia saavutuksia.

Demokratian olemus on, että poliittinen todellisuus monipuoluejärjestelmineen ja laillisine valtataisteluineen on alati ristiriitainen ja tuloksiltaan usein paradoksaalinen, myöskin aina epätyydyttävä vapaasti eri etupiirien toiminnan hyväksymässä yhteiskunnassa.

Juuri tätä realismia totalitarismin kannattajat eivät kykene edelleenkään kommunismin ja fasismin luhistuttuakaan sietämään - kas kun emme elä koskaan ihanneoloissa, vaan ainaisessa ristiriitojen säätelyssä, dialektisessa prosessissa, joka vastoin absoluuttista kuvitelmaa ei päädykään koskaan synteesiin vaan synnyttää aina uutta dialektiikan evoluutiota. Itse luonnossakaan ei esiinny absoluutteja, kuten kolmiita tai ympyrää, jotka ovat ihmismielen kehittämiä teoreettisia abstraktioita todellisuuden jäsentämiseksi, kuten tietyt totaaliset yhteiskuntafilosofiset teoriatkin. Jos, Työeläkeläinen, et tätä ymmärrä, et ymmärrä demokratian syvintä olemusta. Jos tuo olemus jää sinulle vieraaksi, olet sisimmiltäsi antidemokraatti, antihumanisti, politiikan kielellä hieman, mutta vain hieman karrikoiden piilofasisti tai -kommunisti.

Luulen, että psykologisesti fasistien ja kommunistien totalitäärinen ihanne, jossa kaikki ongelmat on ratkaistu, vetoaa uskonnollisen mytologian tavoin ihmismielen itsekkäimpiin kerrostumiin, itsesuojeluvaistoon ja elonjäämispakkoon, myös tuonpuoleisen kaipuuseen, ja sen vuoksi demokratiaa kaikkine arkisine ongelmineen, kun se pyrkii huomioimaan kulttuurisen, sosiaalisen ja yksilöllisen erilaisuutemme, siis niin humaani järjestelmä kuin se onkin, on niin naurettavan yleistä pilkata ja halventaa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Alexandersson kirjoitti: "... raivokkaasti kokoomus ja elinkeinoelämä hyökkäsivät kilpailukykymme kannalta elintärkeää sivistyksellistä yhdenvertaisuusuudistusta, peruskouluhanketta vastaan 1970-luvun kansanrintamahallitusten aikaan. "

Tämän muistan itsekin. Meille on tapana selittää kuinka kirkko on tuonut meille luku- ja kirjoitustaidon ja sen jälkeen porvallinen yhteiskunta sivistystämme kehittänyt. Oikeasti kyse on kuitenkin siitä, että kirkko yritti aikanaan ulkoistaa meidän harhauttamisemme meille itsellemme, itseharhautukseksi vai pitäisikö sanoa itsesaastutukseksi. Onneksi mopo karkasi heidän käsistään ja ihmiset oppivat hartauskirjojen asemesta lukemaan muutakin ja vieläpä kirjoittamaan.

Sen jälkeen porvarit ja työnantajat ovat yrittäneet selittää kuinka rahvaan opettaminen on turhuutta ja saattaa meidät vain pahoille teille. Sitä oli myös peruskoulun vastustaminen. Ja nyt meidän lapsillemme tarjoillaan kaikenmaailman itseilmaisu- ja harrastusaineita käsitteellisen ja kriittisen ymmärtämisen asemesta.

Hannu Taanila oli taannoisessa Maanantaiklubin esityksessään ihan oikeassa. Meidän ja meidän lapsiemme tulee oppia käsitteellistä ajattelua. Vain sitä kautta pystytään haastamaan Ketoharjun mainitsema hegemonia ja näkemäään maailma ja yhteiskunta muunakin kuin visailukisailu-, huippu-urheiluhömppä- ja tositeeveesirkushuveina.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Käsitteellinen ajattelu on välttämätöntä, myös historian ja ideologioiden suhteellisuuksien ymmärtämisessä. Käsitteellisen ajattelun oppnentteja eivät ole ilmaisutaidolliset ja taideopinnot, vaan kaupallisen massakultuurin yhteiskunnalisesti alistava ja yksilöllisesti tuhoava kulttuuritotalitariteetti.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Olen Alexanderssonin kanssa samaa mieltä noista vastakkainasetteluista, sisällöllisesti. Sen sijaan näen, että kun ne pistetään kilpailemaan samoista niukoista resursseista, ne asettuvat vastakkain. Koulukkailla voi olla vain rajallinen määrä oppitunteja jotka jakaa eri oppiaineiden kesken ja opettajien kouluttamiseen ja palkkaamiseen on rajallinen määrä rahaa joka pitää jakaa eri kokonaisuuksien kesken. Silloin pitää tehdä valintoja ja kriittisen ajattelemisen valmiudet näyttävät jätettävän koko ajan vain vähemmälle. Silloin kyseiset ilmaisu- ja kulttuuriaineet eivät täydennä ihmisten sivistystä vaan jäävät sijaispuuhasteluksi ja ajantäytteeksi. Minä painottaisin erilaisten kyvykkyyksien opettamisia toisin.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Taide- ja kulttuuriaineet eivät elä tieteellisen tutkimuksen ja käsitteistön tuolla puolen, kuten ei mikään muukaan oppiaine teknisestä käsityöstä alkean tai ylipäätään mikään inhimillisen elämän alue. En ymmärrä tätä teorettisen abstrahoinnin pikkuporvarillista sekaannusta ja väärinkäsitystä nyt ollenkaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Ei kyse ole pikkuporvarillisesta sekoittamisesta vaan kyvystä hahmottaa ympärillämme olevaa maailmaa käsitteinä (substantiiveja) ja niiden välisinä suhteina (verbejä). Eli kyvystä nähdä mitä ympärillämme tapahtuu ja kuvata sitä. Se tarkoittaa äidinkieltä ja sen kielioppia, luonnontieteitä, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa mutta myös filosofiaa ja historiaa. Sitä ei saa jättää harrastelupuuhastelujen alle vaikka niitä nimitettäisikin taide- ja taitoaineiksi sillä juuri sieltä iskee Alexanderssoninkin mainitsema "kaupallisen massakultuurin yhteiskunnalisesti alistava ja yksilöllisesti tuhoava kulttuuritotalitariteetti" ellei käsitteelliset merkitykset ole selvillä. Vasta kunnollisen käsitteellisen ymmärtämisen kautta noille taide- ja kulttuuriaineiden sisällöille löytyy merkitys jonka niitä opiskeleva voi ymmärtää.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Mielenkiintoinen problematiikka. Mielestäni käsitteet syntyvät ja elävät suhteessa luontoon ja yhteiskuntaan (= todellisuuteen?) SEKÄ toisiinsa, ja tuo kokonaisuus lomittuu dynaamisena prosessina, ei staattisena substantiivi-verbi-kokoelmana, joka kuulostaa enemmän teologialta kuin jatkuvassa muutoksessa elävänä teoreettisena tutkimuksena; käsitteet itsessään ovat verbaalisia suhteita ja jatkuvan muutoksen alaisia, suhteellisia suhteessa informaation ja tieteenfilosofian muutokseen. Taide ei asetu tämän prosessin ulkopuolelle, vaan lomittuu omalla kielellään tuohon todellisuuteen, jota nimitämme kulttuurin kehitykseksi antropologioineen, tietoteorioineen, logiikkoineen, eri tieteenaloineen, ideologioineen ja yhteiskunnallis-poliittisine käytäntöineen.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Minusta maailma hahmottuu lauseenjäseninä subjekti-predikaatti-objekti. Siinä subjekti ja objekti ovat käsitteitä ja predikaatti niiden suhde. Staattisessa maailmassa suhteet pysyisivät muuttumattomina, samoinkuin kuin käsitteiden ominaisuudetkin. Oikeassa reaalimaailmassa suhteet eli predikaatit vaihtelevat enemmän kuin käsitteiden olemassaolo eli substantiiviset subjektit ja objektit. Ominaisuudet eli atribuutit vasta eläväisiä ovatkin.

Käsitteellisella ajattelulla luodaan kyky hahmottaa näitä asioita, niin staattisuuksia kuin dynamiikkaa. Erityisen tärkeää on kyetä hahmottamaan mikä on oikeasti muuttunut ja mikä vain näyttää muuttuneen kun kieli muuttuu ja sitä muutetaan sekä mikä ei ole muuttunut.

Olen samaa mieltä, että taide ei ole mitenkään ulkopuolinen tässä kuviossa vaan oleellinen osa. Mutta väitän, että taidetta ei voi ymmärtää jollei hahmota sen käyttämiä eikä kuvaamia käsitteitä ja niiden suhteita. Miten Alexandersson esimerkiksi hahmottaisi itse viimeisessä virkkeessään luettelemia asioita jollei hän hallitse käsitteellistä ajattelua?

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Näkökulmani on, että käsitteellinen ajattelu on kulttuurisidonnaista sekin, ei oma maailmansa an sich. Käsite ei ole itseriittoinen, vaan suhteessa kohteeseensa ja käsittäjäänsä. Näin taidekaan ei ole käsitteen an sich muuttumaton objekti, vaan nuo kaksi olemassaolon muotoa vaikuttavat toisiinsa ja muuntuvat havainnoivassa subjektissa, joka sekään ei ole olemassa an sich, vaan suhteessa käsitteeseen ja kohteeseen, joista käsitekin on siis muuttuva kohde, kuten myös subjekti itse. Subjkektilla en tarkoita yksilöä, vaan kulttuurisia välineitä, metodeja ja instansseja tutkimuskohteineen.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Ajattelu, käsitteellistäminen (havainnon muuntuminen tiedoksi) ei ole yksisuuntainen prosessi havainnoijan ja kohteen välilä, subjektista objektiin.

"Opimme käyttämään ilmaisuja 'näen...' 'hän näkee...' jne. ennen kuin opimme tekemään eron näkemisen ja sokeuden välillä." (Wittgenstein, Huomautuksia väreistä, s. 103.)

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

Pahoitteluni, kun tuppaudun tähän Myyryläisen ja J. Alexanderssonin mielenkiintoiseen väittelyyn. Kuitenkin näen Myyryläisen huolen ja mielipiteet käsittellisen opetuksen puutteesta taideaineiden parissa vähintään kärjistettyinä. Eikö taideaineiden kursseilla juuri opita niitä käsitteitä mitä niiden ymmärtäminen vaatii. Jos esimerkiksi jollakin itseilmaisun kurssilla harjoitellaan puhetaitoa, eikö tuo taito myös auta tunnistamaan tilanteet, joissa joku muu yrittää samoilla keinoilla vaikuttaa kuulijoihinsa samalla, kun se antaa oppilaalle paremmat edellytykset omien ajatustensa julkituomiseen. Lisäksi käytännön tekeminen on erinomainen tapa kehittää myös ajattelua, koska siinä yhdistyvät ongelmanratkaisutaidot motorisiin taitoihin. Olenkin sitä mieltä, että nykyisen ala-asteen tärkeintä antia on luku- ja kirjoitustaidon alkeiden lisäksi taito- ja taideaineet sekä liikunta.

Myyryläisen huoli varmaan liittyy myös koko ajan kasvavaan valinnaisaineiden lukumäärään. Siitä olen minäkin huolissani. Todennäköisesti se lisää alueellista eriarvoisuutta, kun joka aineeseen ei voi kaikilla alueilla saada pätevää opettajaa, enkä ole niin vakuuttunut kaikkien aineiden sisällöstä ylipäätään. Toisaalta noita valintoja tehdään helposti sen mukaan minne kaverit menevät ja mikä on kivaa sen sijaan, että valittaisiin oikeasti kehittäviä aineita. Onko tuo nyt sitten porvariston hyökkäys laajaa sivistystä vastaan vaiko vain huono ratkaisu koululaitoksen nykyaikastamiseksi.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

En näe kulttuurisidonnaisuuden tunnistamista mitenkään vastakkaisena käsitteellisen ajattelun tärkeydelle. Minusta se on vain yksi ulottuvuus lisää hallittavaksi.

Käsittääkseni valtaosa kohteista on itse asiassa kulttuuririippumattomia: ihminen, ravinto, suoja, j.n.e. Sen sijaan ominaisuuksien ja suhteiden tulkinnassa näen enemmän kulttuurisidonnaista. Toki ihmiset voivat priorisoida ja arvottaa eri kohteita eri tavoin eri kulttuureissa mutta kohteet valta osin säilyvät samoina.

Kulttuurisidonnaisuus ei siis ole mitenkään argumentti vähätellä käsitteiden ymmärtämisen merkitystä, päinvastoin.

Olen ymmärtänyt taide- ja ilmaisuaineiden opetuksen sisällöt pikemminkin puuhasteluksi jolla pidetään lapsia rauhallisina ja poissa pahanteosta, enemmän kuin ymmärryksen lisääjinä. En kiistä, etteikö esimerkiksi monet k.o. aineiden opettajat näkisi aineidensa mahdollisuuksia mutta koululaitoksen todellisuus näyttäisi menevän toiseen suuntaan.

Tämän suuntauksen ovat porvarilliset koulutus"asiantuntijat" myös itse tunnustaneet. Jotkut työnantajajohtajat ovat myös avoimesti puhuneet yleissivistävää opetusta vastaan. Taustalla olen nähnyt halun nähdä työläiset ikäänkuin hyötyeläiminä jotka tulee kouluttaa johonkin tuotantokoneiston tehtävään eikä muuhun (tämä viimeinen virke oli kärjistys kehityssuunnan korostamiseksi).

P.s. Ei kai tämä mikään yksityinen keskustelu ole joten turha arkailla tuppautumista, sekaan vaan.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

"Myyryläisen huoli varmaan liittyy myös koko ajan kasvavaan valinnaisaineiden lukumäärään. Siitä olen minäkin huolissani. Todennäköisesti se lisää alueellista eriarvoisuutta, kun joka aineeseen ei voi kaikilla alueilla saada pätevää opettajaa, enkä ole niin vakuuttunut kaikkien aineiden sisällöstä ylipäätään."
Ilman muuta tämä lienee totta, ja liittyy epäilemättä varmasti Myyryläisen alkuperäiseen, käytännönläheiseen argumentointiin. Minä innostuin johdattelemaan keskustelua tieteenfilosofiseen suuntaan, mikä harvemmin tuottaa vastakaikua muuten niin rakastamani :))) porvarillisen median parissa.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Kiitos johdattelusta, seurasin sitä mielelläni. Pystyimme keskustelemaan hetkisen ilman Stalinia ja ruumiskasoja, kiitos siitäkin.

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Olen ymmärtänyt taide- ja ilmaisuaineiden opetuksen sisällöt pikemminkin puuhasteluksi jolla pidetään lapsia rauhallisina ja poissa pahanteosta, enemmän kuin ymmärryksen lisääjinä."

Toki noilla aineilla pitää olla sisältöä. Jos oppilaat vain "improilevat" keskenään, ei se varmaan kehitä mitään muuta kuin yhteishenkeä. Jotenkin kuitenkin luulen, että ne pahimmat häiriköt ja pahantekijät eivät ole ne innokkaimmat näille kursseille osallistujat.

"Tämän suuntauksen ovat porvarilliset koulutus"asiantuntijat" myös itse tunnustaneet. Jotkut työnantajajohtajat ovat myös avoimesti puhuneet yleissivistävää opetusta vastaan."

Totta on, että ainakin tietyt tahot haluavat joka kouluasteelle lisää erikoistumista vain teollisuuden ja kaupan tarpeisiin, ja erityisesti kritisoidaan resurssien haaskaamista yliopistojen tiettyihin humanistisiin aineisiin. Eikö tuo puhe kuitenkin ole pääosin tullut koulutusjärjestelmän ulkopuolelta? Olen ehkä optimisti, mutta vaikuttaa siltä, että vielä on myös olemassa vahva vastarinta putkiaivojen invaasiolle. Vaikka yliopistotasolla yleissivistys kyllä koki tappion säätiömallin tulon myötä.

"Minä innostuin johdattelemaan keskustelua tieteenfilosofiseen suuntaan..."

Huomasin ja pidän sitä ihan mielenkiintoisena suuntana. Kuitenkin minulle jäi tunne, että tuo mainitsemani pointti jäi vähän uupumaan sen käsiteanalyysin seasta. Siksi päätin täältä maanpinnalta hieman huudella sinne teidän käsitepilveenne. ;)

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Käsittääkseni valtaosa kohteista on itse asiassa kulttuuririippumattomia: ihminen, ravinto, suoja, j.n.e."

Minusta taas tuntuu, että yksinkertaisimmat eloojäämiseen liittyvät käsitteet, kuten nuo mainitsemasi, ovat varsin universaaleja, mutta heti, kun siirrytään ajattelemaan vaikka vain omaa sijaintia, voivat käsitteet olla varsin erilaisia. Eräällä kielitieteen kurssilla, jonka harrastusmielessä aikanaan luin, puhuttiin alkuasukasheimosta, joka eli jossakin Tyynenmeren tuliperäisellä saarella, joka oli oikeastaan merestä nouseva vuori. Heidän suuntaa ilmaisevat käsitteensä ovat ylös ja mereen päin, eikä ollut mitään tarvetta meille tutummille ilmansuunnille. Oman ja toisten sijainnin ilmaisemista voitaneen pitää "Cogito, ergo sum"-lauseesta melkein seuraavana ajatuksena, kun alamme määrittää itseämme, joten eikö kulttuurisidonnaisuus ole varsin vahva tekijä, jos se määrää jopa käyttämämme koordinaatiston.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Opiskelija mainitsee yleistä sivistystä väheksyvien ja talouselämän tarpeita korostavien puheiden tulevan koulutusjärjestelmän ulkopuolelta. Totta, ne olen kuullut talouselämän johdosta, heidän etujärjestöistään ja poliittisesti heidän etujaan ajavilta. Se ei tee niitä kuitenkaan yhtään vaarattomammiksi. Koulu- ja koulutusmaailma ei ole eikä saa olla oma irrallinen saarekkeensa. Samat voimat jotka yleensä ohjailevat yhteiskunnan muutosta, ohjailevat myös koulutusta.

Opiskelija tuo esimerkin ihmisen tarpeesta nähdä suuntia ja esittää sen esimerkkinä kulttuurisidonnaisesta käsitteistöstä. Onko tässä kyse käsitteiden mallinnuksen abstraktiotasosta? Yleisellä, korkeamman abstraktion tasolla olisi käsite suunta ja konkreettisemmalla, alemman abstraktion tasolla suunnat ylös ja merelle tai etelään ja pohjoiseen, kulttuurisidonnaisesti. Tai yleisenä käsitteenä suunta ja sille ominaisuutena kulttuurisidonnaisesti merelle/pohjoiseen ja ylös/etelään tms. arvoja tai tiloja. Ja pohjimmaltaan taitaa olla kyse mallintajan kulttuurisesti sidonnaisista tavoitteista ja kyvyistä, mitä tasoja milloinkin käyttää, enemmän kuin peruskäsitteiden tunnistamisesta.

Tästä voisi lähteä sijoittamaan käsitteitä Maslowin tarvehierarkiaan jolloin epäilen kulttuurisidonnaisten sijoittuvan yläkerroksiin ja ja yleisten alempiin. Mutta olennaisena näen tarpeen hahmottaa yhteiset ja yleiset käsitteet niiden kulttuurisidonnaisten ja tarkoituksenmukaisuussyistä tietyllä tavalla priorisoitujen ominaisuuksien arvojen alta. Siten päästään keskittymään yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita ja jättämään vähemmän merkitykselliset vähemmälle. Siihen ei päästä jos haetaan vain koulukkaille mukavaa ennenkuin lössähtävät töllöttämään urheilugladiaattoreiden väkivaltaleikkejä tai hupailuvisailukisailuja suttaputken ääreen.

*) en tarkoita tässä arvolla jonkin ominaisuuden suhdetta tavoiteltavaan tai hyvään (so. arvottamisen tulosta) vaan ominaisuuden tilaa jollakin hetkellä (esim. väri=keltainen).

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

"Pystyimme keskustelemaan hetkisen ilman Stalinia ja ruumiskasoja, kiitos siitäkin."
Kommunismin historiasta on yhtä hankala keskustella ilman ruumiskasoja kuin länsidemokratian historiasta ilman kapitalismin ahneutta ja imperialistien sotia.
Tärkeintä on tietenkin, ettei mistään teemasta synny keskustelua sabotoivaa pyhäinjäännöstä. Minulle nuo ruumiskasat olivat tärkeitä huomautuksia siinä vaiheessa, kun vahingossa pölähdin näille sivuille ja otaksuin että jotkut saattavat suhtautua tiettyihin asioihin yliolkaisesti. Sanottavani sanottuani asia ei minua sen enempää itseisarvoissti polttele.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

"Ja pohjimmaltaan taitaa olla kyse mallintajan kulttuurisesti sidonnaisista tavoitteista ja kyvyistä, mitä tasoja milloinkin käyttää, enemmän kuin peruskäsitteiden tunnistamisesta."
Mielenkiintoinen kysymys on, voimmeko olettaa "peruskäsitteen" olemassaolon, muuten kuin Platonin tai teologisen ontologian kautta.
Marxkin on sellaisen muotoillut, progression käsitteenä, se suomentuu kai edistykseksi?

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Koulu- ja koulutusmaailma ei ole eikä saa olla oma irrallinen saarekkeensa."

Ei tietenkään ja, kuten mainitsin, yliopistolaki oli erävoitto putkiaivoille. Kuitenkin luulisin, ettei perus- ja lukioopetusta vielä vähään aikaan olla tuohon suuntaan viemässä. Niiden yleissivistävällä luonteella on kuitenkin laaja kannatus. Yhtenä huolenaiheena tosin tuli mieleen erilaiset tasoryhmät. Nykyinen peruskoulu on luonteeltaan tasapäistävä eli samalla, kun se suo mahdollisuuksia heikommille, se ei päästä parhaita nousemaan esiin. Nähdäkseni tämä on vain hyvä asia ja lisää tasa-arvoa ehkäisemällä "eliittiryhmien" synnyn varhaisessa vaiheessa. Huiput voivat kyllä sitten menestyä yliopistossa, missä sillä on enemmän merkitystä.

"Opiskelija tuo esimerkin ihmisen tarpeesta nähdä suuntia ja esittää sen esimerkkinä kulttuurisidonnaisesta käsitteistöstä. Onko tässä kyse käsitteiden mallinnuksen abstraktiotasosta?"

Koordinaatisto on kai sinänsä abstrakti, mutta sen valinta liittyy käytännön tarpeeseen.

"Ja pohjimmaltaan taitaa olla kyse mallintajan kulttuurisesti sidonnaisista tavoitteista ja kyvyistä, mitä tasoja milloinkin käyttää, enemmän kuin peruskäsitteiden tunnistamisesta."

Käsitteet ylös ja merelle eivät ole kuitenkaan yhteneviä meidän ilmansuuntiemme kanssa. En epäile ollenkaan, etteikö noille alkuasukkaille voisi opettaa ilmansuuntia ja toisaalta, jos itse menemme sinne, ovat käsitteet ylös ja merelle varmasti ihan luontevia meidänkin käyttöön. Niitä ei kuitenkaan voi korvata toisillaan. Ylös ja merelle sisältävät myös vertikaallisen siirtymän, kun taas ilmansuunnat pitävät pintaa litteänä ja kattavat laajemman alueen kuin sen yhden rinteen. Konteksti siis määrää hahmottamiseen käytettävän työkalun.

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Tästä voisi lähteä sijoittamaan käsitteitä Maslowin tarvehierarkiaan jolloin epäilen kulttuurisidonnaisten sijoittuvan yläkerroksiin ja ja yleisten alempiin."

En tiedä oliko tämä suunta-esimerkki paras mahdollinen, mutta sehän kyllä tietyssä mielessä kuuluu sekä ylimpään että alimpaan kerrrokseen. Alimpaan tietysti siinä mielessä, että se mahdollistaa perus toimeentulon. Ylimpää taas sen metatasolla. Pohdinta suuntien olemuksesta ja siitä mihin kaikkeen niitä voisi käyttää ei varmaan ensimmäisenä juolahda mieleen, jos kaikki aika kuluu ravinnonhankintaan.

"Siihen ei päästä jos haetaan vain koulukkaille mukavaa ennenkuin lössähtävät töllöttämään urheilugladiaattoreiden väkivaltaleikkejä tai hupailuvisailukisailuja suttaputken ääreen."

Totta, kehittyminen tapahtuu aina tavallaan epämukavuudesta. Tästä päästään taas siihen, että aineissa pitää olla kunnon sisällöt, mutta ei se tarkoita etteikö taideaineissa voisi näin olla.

Alkuperäinen kirjoittaja: Työeläkeläinen

Kun kyseessä on valtakunnan pitäminen pinnalla taloudellisesti niin arvelen insinöörien pärjäävän siinä paremmin kuin vaikkapa historiantutkijoiden. Talouselämän ja jakovaran kannalta matemaattistekniset aineet ovat etusijalla joskin ekonomien varmuuskertoimet eivät ole kohdallaan. Siinä koulutus on epäonnistunut.

Juuri tällä hetkellä me tarvitsemme näkijöitä ja tekijöitä, uusia Steve Jobseja muillekin kuin tietokone alalle. Paljoin hyviä ideoita on vielä keksimättä monella alalla, ideoita joiden varaan voidaan rakentaa tuotantoa tai palvelua korvaamaan ulos lähtenyttä massatyötä.

Se määrä joka tarvitaan humanistisia tieteilijöitä on pieni noihin edellisiin verrattuna. Heidän työtään on selvästi vaikeampaa myydä vientiin kuin tekniikkaa.

Elinympäristönsä tunteminen on kulttuuria joka tippuu jokaiselle vähitellen elämän mukana, siihen ei yliopistoa tai taidekorkeakoulua tarvita.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

"Siihen ei yliopistoa tai taidekorkeakoulua tarvita."
:)
Niin että jos maailmassa esiintyy lukutaidottomuutta, poltetaan kaikki kirjat että kaikki voivat olla lukematta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Miksi Alexanderssonin on rajoitettava ontologia eli "oppi olevaisesta" teologiaan tai teologisuuteen jolla hän ilmeisesti hakee joko dogmeihin pitäytymistä tai vain uskonnollista käsitystä olevaisuudesta. Minusta se kaipaa ihan samanlaista kriittistä ja laaja-alaista lähestymistä kuin mitkä muut tieteenalat tahansa.

Alexandesson haluaisi "olettaa" peruskäsitteitä. Minusta ne pitää pystyä havaitsemaan, todentamaan ja perustelemaan ihan kriittisen tieteen metodein. Se, että joitakin käsitteitä sitten voisi pitää n.s. peruskäsitteinä on kysymys niiden yleismaailmallisuudesta. Jos pystymme "riisumaan" saman käsitteen erilaisilta näyttävistä lokaaleista ja kulttuurisidonnaisilta näyttävistä tulkinnoista useissa eri kulttuureissa niin lienemme peruskäsitteen äärellä. Pitäisin myös Maslowin hierarkian alimmilla tasoilla käsiteltäviä käsitteitä peruskäsitteinä.

Sivujuonteeseen: kommunismilla ei, vielä, ole merkittävää historiaa koska sitä ei missään ole vielä sovellettu. Kyse on aatteen ja teorian kehittämisen historiasta. Se(kin) voisi selvitä jos pähkäilisi kommunistisen teorian käsitteitä ja niiden ominaisuuksia kera käsitteiden välisten suhteiden. Silloin havaitsisi, ettei sellaisia ole vielä missään toteutunut eikä toteutettu. Ja sen jälkeen juohtuisi analysoimaan mistä esimerkiksi Stalinin ajassa oli oikeasti kyse.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Olen Opiskelijan kanssa samaa mieltä yliopistojen surkeasta kohtalosta. Peruskoulut ja lukiot ovat hyvää vauhtia menossa perässä ja ammattioppilaitosten yleissivistävää opetusta ollaan ajettu alas jo pidemmän aikaa.

Opiskelija viittaa käytännön vaatimuksiin käsitteiden hyödyntämisessä. Olen samaa mieltä, se on käsittääkseni juuri mekanismi joka luo kulttuurisidonnaisia merkityksiä ja lokalisointeja. Suunnat ovat tässä mielessä hyvä esimerkki. Olemassa olevissa olosuhteissa niiden piirteitä sovelletaan objektiiviseen tarpeeseen ilmaista suuntia. Silloin syntyy abstraktille käsitteelle "suunta" kulttuurisidonnainen ja lokaali konkretia "ylös"/"merelle" joka voidaan abstrahoida yleiseen "suunta" käsitteeseen. Toisenlaisissa olosuhteissa on syntynyt tarve konkretisoida suuntia toisella tavalla ja on syntynyt ilmansuunnat ja sen jälkeen on todella mahdollista vaihtaa peruskäsitteen ominaisuuksien nimet ikäänkuin toiselle "kielelle" ilmansuunniksi vaikka peruskäsite "suunta" pysyy samana.

Olen Opiskelijan kanssa samaa mieltä oppimisen epämukavuudesta ja, että taideaineillakin voi ja pitää olla järkeviä ja hyödyllisiä sisältöjä. Kritiikkini kohdistuu lähinnä siihen, miten niitä pyritään käyttämään ikäänkuin mielihyvän ylläpitäjinä oppimisen asemesta. Tässä yhteydessä pitää katalien porvareiden lisäksi syyttää myös pikku nassikoiden vanhempia jotka ovat enemmän huolissaan lapsostensa viihtyvyydestä kuin oppimisesta.

Alkuperäinen kirjoittaja: Myyryläinen

Ibid
Työeläkeläinen tuntuu olevan harhapoluilla tässäkin asiassa.

Insinöörit ovat todella tarpeellisia ja hyödyllisiä ihmisiä. Mutta he eivät kehitä yhteiskuntaa eivätkä tunnista yhteiskunnan kehityksen lainalaisuuksia ja siten heiltä jää usein huomaamatta tarpeet joihin erilaisia (sosiaalisia, teknisiä, taloudellisia j.n.e.) innovaatioita tarvitaan vaikka he niiden konkreettisia sovelluksia kehittävätkin. Kehitys on insinöörivetoisena sattumanvaraista kuten esimerkiksi kävi tekstiviesteille. Tekniikkaa ei kehitetty ihmisten viestintätarpeisiin ratkaisemaan sosiaalisten ihmisten ongelmia vaan palvelu syntyi onnekkaiden yhteensattumien summana. Lähtemällä vain insinöörien teknisistä oivalluksista, viilataan vain fyysisen tason konkreettisia yksityiskohtia miettimättä niiden suurempia yhteyksiä, noinniinkuin hyvin kärjistetysti sanoen.

Toisaalta Työeläkeläisen mainostama Jobs ei ole insinööri vaan opintojensa keskeyttäjä joka laajensi tajuntaansa LSD:llä. Hänen mukaansa esimerkiksi tietokoneiden käyttöliittymien nykyisiä monimuotoisia kirjasinlajeja emme saa kiittää insinöörin oivalluksesta vaan siitä, että hän vahingossa eksyi yksittäiselle galligrafian luennolle gollegessa vielä ollessaan.

Elinympäristön tunteminen jää kovin kapoiseksi ja sen ymmärtäminen vielä kapoisemmaksi ilman kykyä hahmottaa sitä soveltamalla opittavissa olevia malleja ja menetelmiä. Ne voi toki saada haltuunsa ilman koulutustakin mutta se on suunnattomasti nopeampaa kuin keksimällä pyörät ja akselit uudelleen kantapään kautta. Tässä suhteessa olenkin siis Alexanderssonin viimeisimmän kanssa ihan samaa mieltä.

Alkuperäinen kirjoittaja: J. Alexandersson

Peruskäsitteen ongelma on, että sen joutuu aina kuvaamaan profaanin avulla, eli se on käsitteellisesti lopultakin olettamus.

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Alexandesson haluaisi "olettaa" peruskäsitteitä. Minusta ne pitää pystyä havaitsemaan, todentamaan ja perustelemaan ihan kriittisen tieteen metodein."

Tiettyjen aksioomien kohdalla on kuitenkin pakko sopia niiden olemassaolosta ja paikkansapitävyydestä. Muuten on aika vaikea päästä minnekään siitä "Cogito, ergo sum"-alusta. Suunta on esimerkki peruskäsitteestä, joka saa havaittavan merkityksen vain koordinaatistoon kiinnitettynä. Voimme toki tunnistaa yhteneviä käsitteitä eri koordinaatistoista ja siten sopia yhdestä perustason käsitteestä, joka on suunta. Muuten joutuisimme tyytymään loputtomaan joukkoon koordinaatistoon kiinnitettyjä käsitteityä "kohti tuota kiveä" jne.

"Jos pystymme "riisumaan" saman käsitteen erilaisilta näyttävistä lokaaleista ja kulttuurisidonnaisilta näyttävistä tulkinnoista useissa eri kulttuureissa niin lienemme peruskäsitteen äärellä. Pitäisin myös Maslowin hierarkian alimmilla tasoilla käsiteltäviä käsitteitä peruskäsitteinä."

Olen samaa mieltä, mutta kuinka pitkälle pääsemme pelkillä peruskäsitteillä. Peruskäsitteen ymmärtäminen on toki sinänsä tärkeää, mutta maailman käsitteleminen vaatii paljon kulttuurisidonnaisia käsitteitä, joita voi pitää tuon käsittelyn työkaluina. Vaatii paljon enemmän kuin peruskoulun ja lukion oppimäärän, että voi siityä tarkastelemaan maailmaa peruskäsitteiden varassa ja silloinkin se tuntuisi tapahtuvan useiden kulttuurisidonnaisten käsitteiden kautta. Kuten voidaan todeta tuosta sinun peruskäsitteen etsimiseksi ehdottamastasi metodista.

Alkuperäinen kirjoittaja: Opiskelija

"Olen Opiskelijan kanssa samaa mieltä yliopistojen surkeasta kohtalosta. Peruskoulut ja lukiot ovat hyvää vauhtia menossa perässä ja ammattioppilaitosten yleissivistävää opetusta ollaan ajettu alas jo pidemmän aikaa."

Totesin sen lain olleen erävoitto. En olisi vielä valmis puhumaan surkeasta kohtalosta. Peruskoulun ja lukion näkisin edelleen olevan ihan hyvällä linjalla ja yleissivistävälle koulutukselle on vahva tuki. Ammattikoulut ovat minulle täysin tuntemattomia.

"...taideaineillakin voi ja pitää olla järkeviä ja hyödyllisiä sisältöjä. Kritiikkini kohdistuu lähinnä siihen, miten niitä pyritään käyttämään ikäänkuin mielihyvän ylläpitäjinä oppimisen asemesta."

Kouluajoistani alkaa olla jo aikaa, joten en ole ihan perillä kaikesta mitä siellä tapahtuu. Epäilen kuitenkin tuota asennettasi noita valinnaisia taideaineita kohtaan. Minäkin jaan huolen siitä, että onko kaikilla noilla sisältöä, mutta en lähtisi niitä yksioikoisesti tuomitsemaan pelkäksi viihteeksi. Oppiminen tapahtuu aina tietyn epämukavuuden kautta, mutta toisaalta kai sen ympäristön pitää olla sellainen, että mielellään asettaa itsensä siihen epämukavaan paikkaan (esim. teatterikurssin lavalle). Pelkkä epämukavuus ei kuitenkaan nähdäkseni välttämättä opeta kuin pahimmillaan pelkoa.