Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Tää keskustelupalsta on saanut minut huolestumaan oikeastaan kaikkien keskusteluun osallistuvien (luen itsenikin tähän ryhmään) viestintätaidoista ja keskustelukulttuurista ylipäänsä. Ehdotan, että piireissä panostettaisiin tulevissa koulutuksissa erityisesti viestintään (keskinäiseen kommunikointiin, ulkoiseen tiedottamiseen jne.) ja pohdittaisiin tapoja, joilla luoda parempaa viestintäkulttuuria.
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Tää keskustelupalsta on saanut minut huolestumaan oikeastaan kaikkien keskusteluun osallistuvien (luen itsenikin tähän ryhmään) viestintätaidoista ja keskustelukulttuurista ylipäänsä. Ehdotan, että piireissä panostettaisiin tulevissa koulutuksissa erityisesti viestintään (keskinäiseen kommunikointiin, ulkoiseen tiedottamiseen jne.) ja pohdittaisiin tapoja, joilla luoda parempaa viestintäkulttuuria.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto
On varmaankin hyväksi panostaa tähän asiaan myös järjestöissä, mutta voimme kyllä harjoitella tälläkin palstalla.
Erityisen tärkeää on opetella välttämään tapaa jossa luodaan todellisuutta vastaamaton mielikuva toisista ihmisistä tai heidän näkemyksistään.
Minulle on muodostunut sellainen käsitys että Stalinista tai stalinismista harvemmin puhutaan pohtien tämän edesmenneen henkilön persoonallisuutta tai roolia taikka sitä mitä stalinismilla tarkoitetaan.
Yleensä kysymys on siitä että joku tai jotkut henkilöt halutaan leimata epäkelvoiksi, useimmiten tyystin riippumatta siitä minkä vuoksi heidät halutaan leimata epäkelvoiksi.
Useimmiten leimaamisen kohteena ovat kommunistit, mutta varsin usein myös muut vasemmistolaiset. Ilmiötä voi tarkastella mm. Kansan Uutisten verkkolehdessä, jossa nimimerkki Kaarina2 / Kiusaus esittää tyylinäytteitä lajissa jonka hän todella hallitsee.
Toisaalta samanlaista leimaamista ilmenee valtiollisen politiikan tasolla tarkoituksena kääntää yleistä mielipidettä suosiolliseksi erilaisille pakotteille, viime kädessä myös sotilaallisille toimenpiteille esimerkiksi Kuubaa ja Koreaa vastaan.
Joihinkin maihin on tehokkaampaa käyttää käsitteitä pahan akseli tai äärimuslimit mutta yhtä kaikki, tarkoituksena on muodostaa käsitys niin läpeensä pahoista ihmisistä että väkivalta heitä kohtaan - maailman pelastamiseksi - olisi oikeutettua.
Minun puolestani jokainen saa arvostella tai olla arvostelematta Stalinia ihan niin paljon kuin haluaa, mutta minun mielestäni Stalinia tai oikeammin sanottuna hänen haamuaan ei pitäisi nähdä siellä missä sitä ei ole.
Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Virtanen
Kortelaisen Satu on huolissaan keskustelufoorumimme tasosta ja kaipaa koulutusta viestintätaitojemme ja keskustelukulttuurimme parantamiseksi.
Kyllä TA:n keskustelupalsta mielestäni on lähtenyt hyvin käyntiin ja asiattomuuksia ei ole näkynyt.Jokainen
osallistuja tuo omia ajatuksiaan esille ja painottaa asioita ,jotka tuntee itselleen tärkeiksi ja muille välitettäväksi. Mielellään näkisi ajankohtaista tietoa ja vinkkejä mistä lisätietoa voisi ammentaa. Kykymme muuttaa historiaa ovat rajalliset. Ovathan tavoitteemme tulevaisuudessa.Satu kaipaa piirien koulutusta ,jotta saataisiin parannusta keskinäiseen kommunikointiin ja ulkoiseen tiedottamiseen. Ehkäpä Satu voisi tarkentaa huomioitaan keskustelupalstan laatuvirheistä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Mä kyllä tarkoitin ihan näitä nykypäivän asioita eli sitä, miten me nykyiset kommarit keskenämme keskustellaan. Olen sitä mieltä, että meillä ei ole yhteistä ymmärrystä siitä, miten keskustelua tulisi käydä. Siksi pitäs pohtia sitä, miten yhteisymmärrystä rakennetaan.
Stalinin persoonaan ei minusta kannata hukata keskustelussa aikaa (itse en halua osallistua keskusteluun aiheesta). Jos Stalinin aikaansaannokset kiinnostavat, kannattaa lukea esim. Klas-Göran Karlssonin Vaino ja vaikeneminen.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Saarinen
Aika tärkeätä olisi aina kirjoittaa otsikon aiheesta. Eli viestintä tehostuisi, jos tekstit pysyisivät otsikon raameissa. Nasevien otsikoiden valintaan joku toinen voisi antaa neuvoja.
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Tarkoitin nyt ihan yksinkertaisesti sitä, että kommareilla on tämä demokraattisen sentralismin idea, joka tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että keskustella saa ja pitää ennen päätöksentekoa suu vaahdossa, mutta sitten kun päätökset on tehty, ne ovat sitovia ja kaikki on velvollisia niitä noudattamaan. Minusta moni kollotus tällä palstalla johtuu siitä, ettei ole sanottu asioita silloin kuin olisi ollut sanomisen aika. Ja siksi jälkeen päin harmittaa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Hannu Tiainen
Satu
Totta kai demokraattinen sentralismi tarkoittaa sitä, että kun päätökset on tehty niin ne ovat sitovia, mutta ei se sitä tarkoita tai ei ainakaan saisi tarkoittaa, että nyt suut tukkoon ja erilaisten mielipiteiden julkituominen kielletään.
Alkuperäinen kirjoittaja: Pekka Virtanen
Keskustelua käydään jos ollaan eri mieltä asioista. Näin aikaansaadaan vaikkapa väittelyä ja parhaita argumentteja kehään heittävä nostattaa itsetuntoaan.
Viestittäminen on mielestäni sitä , että ongitaan uutta tietoa ja uusia visioita asioista ja sitten pannaan ne jakoon.
Meillä kaikilla on oma tapamme painottaa itsellemme tärkeitä näkökohtia. Fakki-idiootteja ei koskaan puutu joukosta ja toistaminen on hajamielisten kuolemansynti.
Ehkäpä puhdasoppisuuden vaatimus kaventaa keskustelumahdollisuutta ,kun keskustelupalstamme ylläpito on ideologisen toimijan käsissä.
Yksimielisyys on tylsää ja tappavaa ja
hokeminen ja hymistely jätettäköön uskonnollisille huuhaa-liikkeille.
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Tottahan erilaiset mielipiteet sallitaan, mutta kenenkään ei pitäs hirttäytyä mielipiteeseensä tyyliin "kun minä olen tän asian keksinyt, niin kaikkien muidenkin pitäs nyt ymmärtää olla tätä mieltä". Sellaista painotusta olen ollut havaitsevinani joidenkin mielipiteissä ja argumentointitavassa yleisemminkin. (Vai oisko kyse siitä kuuluisasta sukupuolten ja sukupolvien välisestä kuilusta?)
Ehkä olen perin yksinkertainen sielu, mutta kyllä minä olen kokenut, että saan puolueessa sanoa, mitä ajattelen (vaikken kannatusta kaikille näkemyksilleni ole todellakaan saanut). Olen tietoisesti pyrkinyt myös jakamaan kiitosta mielestäni hyvin tehdystä työstä - ei se ole minusta hymistelyä eikä huuhaata.
Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era
Hei vaan kaikille!
Sisäinen viestintä on organisaation tärkeintä viestintää. Se määrittää ja muokkaa organisaation rakennetta, helpottaa ja nopeuttaa (tai pahimmillaan vaikeuttaa ja hidastaa) organisaation toimintaa ja ennen kaikkea tehostaa tuloshakuista työtä.
Kommunisteina emme puhu vain puhumisen ilosta tai yritä todistaa omaa paremmuuttamme - yritämme puheessamme etsiä ja määritellä toimintaamme ja linjaamme erilaisiin asioihin. Siksi puhe on äärimmäisen tärkeää.
Itse kiusaannun siitä, jos asioita ja ideoita henkilöidään. Tämä on sen tai tuon ajatus - asiaan suhtautumisen ei koskaan pitäisi olla aloitteen tekijästä tai hänen vaikuttavuudestaan kiinni, vaan lähinnä itse asiasta. Ihmisinä olemme tietysti alttiita innostumaan ja lannistumaan yhtä paljon puhetavasta kuin sisällöstäkin - jopa me kommunistit. (Saan ansiotonta arvonnosua aika usein, koska innostaminen on leipätyöni - monella muulla on usein parempia ja fiksumpia ajatuksia...)
Yhteisen linjan syntyminen vaatii tilaisuuksia keskusteluun - ihan fyysisiä, tarvittaessa kahvilla ja tupakilla ryyditettyjä keskusteluita, joissa istutaan saman pöydän ääressä ja mietitään niitä yhteisiä asioita. Minua pelottaa, että internet-aika on meille yhteisönä tuhoisampaa, kuin maan alla vietetyt vuodet - voimme käyttää verkkoa joko taitavasti tai repivästi. Kyse on taidostamme ja tahdostamme tehdä, huomata ja tiedostaa asioita.
(jatkuu...)
Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era
Toivoisin, että
a) toivottaisimme kaikenlaiset ideat ja ajatukset tervetulleiksi keskusteluissamme. Niihin ensimmäinen reaktio ei saa olla tyrmääminen, vaan rohkaisu. "Hyvä, että uskalsit ottaa esille tämän vaikean asian" on hyvä aloitus, vaikka olisi itse asiasta mitä mieltä tahansa.
b) emme keskustelisi toinen toistemme selkien takana. Eniten ahdistun kahdenkeskisistä "tiedäthän sinäkin, että" -tyyppisistä keskustelun avauksista sekä julkisten linjojen takaa ilmestyvistä sähköposteista. Puhutaan reilusti omilla nimillämme ja toinen toistemme nähden ja kuullen - pysymme silloin rehellisinä, faktoissa, emmekä jaa jo ennestään vähälukuista joukkoamme yhä kapeneviin klikkeihin.
c) opettelisimme käyttämään uusia ryhmätyöskentelyn metodeita. Olisi aika siirtyä usein tuottamattomasta kokoustus- ja keskustelutavasta kohti luovempia ja tuottavampia tapoja olla yhdessä ja vuorovaikutuksessa. Markkinavoimat ovat kaapanneet ennen vahvasti vasemmistosta nousseet uudet yhteisen elämän ja vuorovaikutuksen keinot, kuten think tankit, kriittisen itsetarkastelun, "brain stormingin" jne. Meidän on ryhdyttävä toden teolla opettelemaan näitä ja tekemään niistä omia versioitamme, jotta saamme valjastettua maksimaalisen määrän luovuutta ja innokkuutta jäsenistöstämme yhteiseen käyttöön.
(jatkuu...)
Alkuperäinen kirjoittaja: Hanna Era
d) emme pelkäisi myöntää virheitämme. Tekevälle aina sattuu - se, että uskaltaa esittää jonkin uuden asian muille kommareille sisältää aina vaaran, ettei tulekaan ymmärretyksi tai ei olekaan ajatellut ihan loppuun saakka. On tärkeää, että yrittäminen ja erehtyminen on luvallista. Kun tulee kuulluksi, on helpompi hyväksyä, ettei kenties tällä kertaa aika olekaan oikea jollekin ajatukselle. Meillä täytyy olla sisäinen lupa myös erehtyä ja rohkeutta myöntää se niin tehtyämme. Kaikessa luovuudessa määrä joka tapauksessa poikii lopulta laatua - tarvitaan kymmeniä ja satoja ideoita, jotta löydetään edes yksi käyttökelpoinen, todellinen oivallus. Siksi myös "hullujen", "epätodennäköisten", ja "idioottimaisten" ajatusten ilmoille heitteleminen on hyvä asia - ne voivat poikia hyvin syviä oivalluksia tai ihan uusia, toimivia ideoita. Ei jokaisen ajatuksensa kanssa tarvitse naimisiin mennä ja puolustaa sitä henkeen ja vereen - tärkeämpää on, että siitä on puhuttu ja opittu.
Tämän keskustelukulttuurin opettelun tärkein vastuullinen ovat minusta sekä piirit, että osastot. Sentralistisen rakenteen katto-osia muokataan alhaalta ylöspäin. Kun osasto on omaksunut hyvän tavan keskustella ja pohtia yhdessä, se voi opettaa sen piirinsä muille osastoille. Kun jokin piiri osaa toimia hyvin yhdessä, tätä tietoa ja taitoa voidaan jakaa eteenpäin muille piireille ja koko puolueelle.
Vuorovaikutustaidot ovat nykyelämän tärkeimpiä taitoja!
Terveisin yhteisöviestinnän pääsykokeeseen opiskeleva Hanna-mummu
(Viimeinkin se loppui!)
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Kiitokset Hannalle rakentavasta alustuksesta viestintään liittyen. Itse olen väliin ollut tällä palstalla totaalisen tympääntynyt siihen, että argumentointi menee niin helposti sivupoluille, henkilökohtaisuuksiin ja perustelemattomaan leimaamiseen sen sijaan, että puhuttaisiin asioista asioina. En ole itsekään tähän ihan syytön, vaan tiedostan oman (ajoin liiallisen) suorapuheisuuteni ja kärkkäyteni.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto
Hannalla oikein hyvä kirjoitus avoimuuden, toverillisuuden, rehellisyyden ja suvaitsevaisuuden puolesta.
Jotakin mulla kuitenkin jäi ymmärtämättä.
"
b) ... Eniten ahdistun kahdenkeskisistä "tiedäthän sinäkin, että" -tyyppisistä keskustelun avauksista
"
Tästä en ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan.
Selän takana puhumista?
Kahden keskistä politiikan sisällöstä keskustelua?
Kahden keskiset keskustelut ovat kuitenkin erittäin hyviä, silloin on parempi mahdollisuus ymmärtää keskustelukumppania ja usein keskeneräisiä ja puoleksi mietittyjä asioitakin uskalletaan paremmin ottaa esille.
"
sekä julkisten linjojen takaa ilmestyvistä sähköposteista.
"
Tätäkin vähän ihmettelen kun en tiedä mitä ovat ne julkiset linjat joista sähköpostien pitäisi ilmestyä.
Pitäisi kai kaikilla kuitenkin olla oikeus keskustella ihan vapaasti.
Oma aiheensa olisi vielä avoimuus puolueen sisällä muutenkin, mitään järjestelmällisiä salaisuuksia ei pitäisi olla ollenkaan, satunnaisiakin vain hienotunteisuus syistä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
No, minä taas suomennan...
Kahdenkeskisiä keskusteluja päätösesityksistä ei ole suotavaa käydä juuri ennen päätöksentekoa. Sen sijaan olisi puhuttava julkisesti ja yhtä aikaa asiastaan koko kokousporukalle, jotta ei tule kenellekään sellaista tunnetta, että on väkisin tuputettu jotain asiaa ja /tai tietoisesti salattu asioita osalta porukkaa (joiden on ehkä tulkittu olevan omaa asiaa vastaan).
Jos tehdään sähköpostitse aloitteita, ne yleensä postitetaan puolueen puheenjohtajalle ja sihteerille. Kun postitus on "kohdistettu" umpimähkäisesti useille henkilöille, siitä voi syntyä salakähmäinen vaikutelma. Vastaanottajalle voi tulla jopa sellainen tunne, että häntä yritetään saada mukaan puolueen virallisen linjan vastaiseen toimintaan.
Kahdenkeskisiä keskusteluja on tietysti käytävä ja viestejä vaihdettava. Tätä kukaan tuskin on kieltämässä. Mutta jonkinlaista tilannetajua on lupa itse kunkin viestinnässään kehittää.
Toivon, että tämä oli nyt kyllin selvästi sanottu.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto
Olen usein sanonut että kommunistiselle puolueelle mikään inhimillinen ei saa olla vierasta. Valitettavasti se on totta myös inhimillisen toiminnan kielteisten piirteiden osalta. Pitää ymmärtää etteivät ne kielteiset piirteet ole kuitenkaan millään tavoin ominaisia kommunistiselle puolueelle vaan samat ilmiöt toistuvat samanlaisina rakennusliikkeissä, ammattiosastoissa, purjelentokerhoissa, kouluissa, uskonnollisissa yhteisöissä ja sairaaloissa, missä vain jokin organisoitumisen muoto ilmenee.
Reilut kaksikymmentä vuotta sitten juttelin tunti kausia nuoren naisen kanssa, joka OLI OLLUT tässä nimeltä mainitsemattoman uskonnollisen yhteisön palkkalistoilla Afrikassa. Tarina oli pikä ja mielenkiintoinen, kirjasin jopa paperille yksityiskohtaisia huomioita. Hänelle oli kuulunut sekä hengellisiä että maallisia tehtäviä.
Alkuvaiheessa hän oli hyvin innostunut työstään, löysi jatkuvasti uusia mahdollisuuksia parantaa työtään, mm. pitkiä, jopa kymmenien kilometrien kävelymatkoja saattoi säästää kun järjesti työnsä oikein.
Työt menivätkin hyvin ja kiitostakin tuli mutta hänelle alkoi hiljalleen muotoutua käsitys siitä että yhdistys koostuu A-luokan ja B-luokan ihmisistä. A-luokan ihmiset päättävät mikä on oikein ja mikä väärin ja B-luokan ihmiset toimivat sitten sen mukaan. Ajatus tuntui hämmentävältä mutta pitkään hän luotti siihen että paremmin Jumalan tahtoon perehtyneet kuitenkin osaavat päättää paremmin. Hiljalleen hänen mielessään alkoi kyteä epäilys siitä että hän itse kuuluu tuohon B-luokkaan.
(jatkuu)
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto
Noihin pitkiin kävelymatkoihin liittyi myös viestin viemistä, hänelle tehtiin selväksi että kirjeet ja viestit on vietävä nimenomaan siinä järjestyksessä kuin on määrätty. Pitkillä taipaleilla oli aikaa miettiä miksi B-luokan papille menevä kirje viedään ensin A-luokan papille "kirjattavaksi" ja miksi rakennusprojektin tilitietoja ei viedä suoraan B-luokan tilintarkastajalle vaan organisatorisesti täysin asiaan kuulumattomalle A-luokan henkilölle jonka pitää ensin "tarkistaa" mitä tilintarkastajalle viedään.
Tyttöpä ei lannistunut inhimillisistä oikuista vaan pyysi Jumalaa antamaan anteeksi ainakin ne inhimilliset taloudelliset "lipsahdukset" ja teki sosiaalista ja hengellistä työtään mustien matalissa majoissa. Siellä syntyi myös yhdessä sanoilla leikkien runo joka kirjoittajansa pahaksi onneksi näki jotain hyvää niissä pakanoissa ja heidän sosiaalisissa perinteissään. Yhdistyksen juhlassa sitä ei kuitenkaan saanut esittää koska sen hengellistä sisältöä ei ollut vielä arvioitu. Sittemmin se arvio tehtiinkin, eikä siinä runossa siis mitään vikaa olekkaan, mutta seuraavaksi julkaistavaan vihkoseen sitä ei kuitenkaan laiteta koska nyt ei ole oikea aika julkaista sitä. Kun hän kysyi milloin se sopiva aika sitten olisi hänet lähetettiin sinetöity kirje kourassaan 30 kilometrin päähän kuulemaan vastaus. Siellä hänelle kerrottiin että kaikkein parhaiten hän voi palvella Jumalaa seuraavassa projektissa joka alkaa ehkä noin vuoden kuluttua ja että häneen otetaan yhteyttä sitten kun se tulee ajankohtaiseksi. Häneen ei koskaan otettu yhteyttä.
Tässä vaiheessa huomautin että ihan samanlaista se on purjelentokerhossakin ja kovin on tuttua SKP:ssäkin.
Tyttö katsoi silmät pyöreänä ja sanoi: "Eihän se ole mahdollista SKP:ssä tai SDP:ssä kun ne on ihan varta vasten demokraattisia ja maallisia, eihän siellä voi olla niin että vain yhdet saa päättää siitä ketkä saa päättää siitä mistä ei saa puhua. Eihän siellä piispat valitse pappeja."
(jatkuu)
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto
En sanonut mitään, odotin pitkän tovin.
Seuraavaksi tyttö sanoi: "Herra jumala, tämä samahan on kaikkialla missä ihmisiä on!"
Tupakkatauon jälkeen pohdimme pitkään ilmiön syitä, olemusta ja miten sitä voisi torjua.
Olin positiivisesti yllättynyt kun uskonnollinen tyttölapsi heti alkuun esitti ilmiön perimmäiseksi taustaksi luokkayhteiskunnan henkisen perinnön. Yhtä radikaalia oli hänen luonnehdintansa siitä miten mustat ovat vuosisatojen siirtomaahallinnon aikana, kuka hyvällä, kuka pahalla oppinut sen että mustat eivät voi kuulua parempaan A-luokkaan.
Kommunististen puolueiden osalta pohdimme sitä missä määrin valkoinen työväenluokka (mm. Suomessa) tosiasiassa vain odottaa hyvän kuninkaan ilmestymistä, vaikkapa Tasin tai Arskan hahmossa, eivätkä ihmiset yksilötasolla yritä nousta itse oman mielensä hallitsijaksi.
Oma johtopäätökseni on että menestyksellinen vallankumouksellinen puolue voi rakentua vain ihmisistä joilla on vallankumouksellinen mieli. Totta kai sellainen ajatus kohtaa vastarintaa myös puolueen sisällä. Siihen ei kuitenkaan kannata kiinnittää liikaa huomiota eikä varsinaisesti taistella ilmiötä vastaan. Eräs Rakennusliiton aktiivi lausui aikanaan samasta aiheesta: "Itse kukin voi nostaa vain oman häntänsä."
Alkuperäinen kirjoittaja: Satu Kortelainen
Menettelytavat eivät voi olla kirveellä kiveen lyötyjä, mutta jos tapoja muutetaan, niin muutoksistakin on mun mielestä yhteisesti sovittava. Siten vältetään anarkia.
Minusta sellaista muutosta vois ihan hyvin ehdottaa, että edustajakokousaloitteet toimitettas kokonaisina kaikille osallistujille etukäteen, jotta niihin voisi paremmin orientoitua. Aion tän mielipiteenäni sanoa ihan ääneenkin.
Alkuperäinen kirjoittaja: Matti Aalto
"
Minusta sellaista muutosta vois ihan hyvin ehdottaa, että edustajakokousaloitteet toimitettas kokonaisina kaikille osallistujille etukäteen, jotta niihin voisi paremmin orientoitua. Aion tän mielipiteenäni sanoa ihan ääneenkin.
"
Tuo on oikein hyvä kannanotto ihan yleisestikin ajatellen.
Se on myös yhdensuuntainen puolueen järjestöperiaatteen, demokraattisen sentralismin kanssa.
Tuota anarkia näkökohtaa en näkisi juurikaan ongelmaksi puolueen nykyisessä tilanteessa sillä puolueella on aatteelliseti ja teoreettisesti hyvinkin vahva jäsenistö eikä ole pelkoa siitä että kehitys ryöpsähtelisi satunnaisten ajatusten mukaan sinne tänne.
Oulussa järjestetään Valtalain hyväksymisen vuosipäivänä 18/7 juhla- ja keskustelutilaisuus Hietasaaressa työttömien talolla. Tilaisuus alkaa klo 13 tai 14, ruokailu on ja saunakin lämmitetään.
Esillä tulee olemaan monenlaisia kansan vallan kannalta keskeisiä kysymyksiä, mm. valta globaalilla tasolla, demokratian toteutumisen ongelmat jne. Sana on vapaa ja esille saattaa tulla myös demokratian ongelmat puolueiden sisällä noin yleisellä tasolla.