Hallitus siirsi uudet veronalennukset syksyn tupotäyiksi

Alkuperäinen kirjoittaja: Thomas Micklin

Hallitus ei keskiviikkon budjettikehysneuvotteluissaan luopunut paljon
puhutuista aikeistaan yhä uusiin veronalennuksiin etenkin ”työllisyyden
parantamiseksi”, vaan vain siirsi konkreettiset päätökset
niistä ensi syksyyn. Tuolloin lupauksia tuloveronalennuksista aiotaan
käyttää myös täkyinä tuposopimuksen synnyttämisessä,
mikäli palkansaajajärjestöt tyytyvät tarpeeksi ”maltillisiin”
palkankorotuksiin.

Käytännössä näin työnantajilta säästyvät
palkankorotusvarat tulisivat taas kerran valtion rahakirstusta maksettaviksi.
Veronalennusten pääperusteluna esitetty työllisyyden parantuminen
ei silti toteutuisi.

Veroalennusten dynaamisten vaikutusten on pitkään uskoteltu tuovan
uusia työpaikkoja ja näin vähentävän työttömyyttä.

Teollisuuden ja työnantajien

TT

sekä kokoomusvireinen

Veronmaksajat ry

lupaavat taas, että verohelpotusten tuomilla
talouden ”dynaamisilla vaikutuksilla” elvytetään talous
ja näillä ”dynaamisilla vaikutuksilla” verotulot kasvavat
ja siten uskotaan hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän ja jopa
paranevan.

Uskomusta levitetään tehokkaasti, vaikka meillä on jo
90-luvulta empiiristä kokemusta moisesta hölynpölystä.
Mediat, uusliberalistiset taloustieteilijät sekä TT ja yrittäjäjärjestöt
toistavat vieläkin tätä dynaamisten vaikutusten pajunköyttä.

80-luvun lopussa

Harri Holkerin

hallitus julkaisi kirjasen ”Verotus
kevenee” ja kokoomusvetoinen hallitus alensi verotusta. Veronkevennyksistä
huolimatta ja talousoppien vastaisesti työpaikat eivät lisääntyneet
vaan Suomi ajautui lamaan ja kokoomuksen

Iiro Viinanen

joutui kiristämään
kokonaisveroastetta n. kolme prosenttiyksikköä.

90-luvun loppuun mennessä

Paavo Lipposen

hallitukset ovat
sitten elvyttäneet taloutta ja keventäneet kolme prosenttia kokonaisveroastetta,
työttömyyden piti puolittua kahdesti, mutta verokevennysten ja
kasvun ”dynaamiset vaikutukset” eivät vain näy vieläkään
kansalaisten hyvinvoinnin ja työtuntien kasvuna. Vaikka verotus keveni,
kaikkien valtakunnassa tehtyjen työtuntien määrä jäi
silti alle lähtötason.

2000-luvulla verotuksen keventämislinjaa on jatkettu ja

Matti Vanhasenkin

hallitus jatkaa vielä samaa linjaa. Vanhasen 100 000 uuden työpaikan
tavoite karkasi kuitenkin jo alkumetreillä työllisyysasteen laskettua
68 prosentista 66 prosenttiin vuoden 2000 jälkeen tehdyistä uusista
veronkevennyksistä huolimatta.

Kaikille tasaisesti kohdistetuilla veronalennuksilla ei välttämättä
luoda uusia työpaikkoja. Köyhät ostavat halpaa hikipajoissa
tuotettua tuontitavaraa ja rikkaat sijoittavat ylimääräiset
rahat osakekeinottelun uhkapeliin.

Medioiden hellimää veronalennusten pajunköyttä ylläpidetään,
vaikka moisen hölynpölyn pätemättömyydestä
on jopa tieteellistä näyttöä. Uusliberalistiset taloustieteilijät
ovat uskotelleet veronalennusten dynaamisten vaikutusten maksavan itse itsensä
joko kokonaan, puoleksi tai ainakin kolmasosan tuotannon toimeliaisuuden
ja uusien verotulojen muodossa.

Kuitenkin esimerkiksi professori

Jukka Pekkarinen

on horjuttanut
yleistä käsitystä, että työn korkea verotus on
rakenteellisen työttömyyden keskeisin syy.

Asian teoreettisesta puolesta on kansantaloustieteen oppikirjoista vanhastaan
todettu, että palkkaverotuksen keventämisellä on eri suuntaan
meneviä vaikutuksia työn tarjontaan.

Käteen jäävän palkan kohottua työn tekeminen
houkuttelee toisaalta aiempaa enemmän. Sama asia voi toisaalta merkitä
myös sitä, että joku tyytyy samaan tulotasoon ja työskentelee
nyt entistä vähemmän. Näiden kahden eri suuntaan käyvän
vaikutuksen summa voi olla joko työttömyyttä vähentävä
tai sitä lisäävä. Asia on siis ratkaistava empiirisesti.

Kansainvälisten tutkimuslaitosten tiivistelmästä käynevät
arvovaltaisen

Economic Policy

-lehdessä keväällä
2000 useat asiaa käsitelleet numerot. Työn verotuksen keventäminen
näyttäisi kyllä alentavan rakenteellista työttömyyttä.
Riippuvuus ei kuitenkaan ole tilastollisesti kovin vakaa eikä missään
tapauksessa erityisen voimakas.

Empiiristen tutkimusten tulokset ovat keskimäärin sitä luokkaa,
että rakenteellisen työttömyyden aleneminen yhdellä
prosenttiyksiköllä edellyttäisi työhön kohdistuvan
kokonaisveroasteen – palkkaverotuksen, välillisten työvoimakustannusten
tai arvonlisäveron – keventämistä yhteensä noin kymmenellä
prosenttiyksiköllä.

Tällainen veronkevennysten keskimääräinen hyötysuhde
merkitsisi Suomeen sovellettuna sitä, että rakenteellisen työttömyyden
alentaminen yhdellä prosenttiyksiköllä – noin 25 000 henkilöllä
– edellyttäisi vuositasolla noin 20 miljardiin markkaan kohoavia veronkevennyksiä,
siis lähes miljoonan markan verotulojen tuhlausta ja tästä
aiheutuvaa julkisten menojen supistustarvetta työllistyvää
kohden.

Suomessa saadut tutkimustulokset ovat saman suuntaisia.

Seppo Honkapohja

,

Erkki Koskela

ja

Roope Uusitalo

ovat raportoineet

Kansantalouden
Aikakauskirjan

numerossa 1999:1 tutkimuksestaan, jossa on selvitetty
veronkevennysten vaikutuksia työllisyyteen. Heidän tutkimuksessaan
vaikutukset tosin välittyvät työn kysynnän kautta, kun
taas kansainvälisissä tutkimuksissa yleensä verotuksen vaikutuksia
välittävänä tekijänä on käsitelty työn
tarjontaa.

Voi panna merkille, että myös Honkapohjan ja kumppaneiden laskelmien
mukaan tuloverokevennyksin tavoitellun lisätyöpaikan hinta kohoaa
menetettyinä vuotuisina verotuloina 0,3-1 miljoonaa markkaa riippuen
lähinnä siitä, miten paljon nimellispalkat verotuksen keventymisen
seurauksena alenevat. Veronkevennykset ovat siis erittäin kallis työllistämismenetelmä
ja totaalinen uhka hyvinvointipalveluiden ylläpitämiselle.

Empiiriset kokemukset eivät ole kovin rohkaisevia edes Yhdysvalloissa.
Veronalennukset eivät toimi sielläkään. Presidentti

George W. Bush

lupasi virkaan astuessaan, että mittava veronalennusohjelma
tuo maahan vuoden 2004 loppuun mennessä 5,5 miljoonaa uutta työpaikkaa
eli 306 000 työpaikkaa kuukaudessa.

Teollisuudesta on kuitenkin kadonnut 2,7 miljoonaa työpaikkaa. ”Meillä
on menossa työpaikaton elpyminen”, sanoo

Jerry Zellhoefer

,
joka on Yhdysvaltain keskusammattijärjestön

AFL-CIO

:n Euroopan
johtaja.

Työllistämisen uuden selvitystyöryhmän vetäjä

Olli Rehn

on jo ennen työryhmän työn valmistumista
liputtanut julkisuudessa veronalennusten puolesta. Työryhmältä
toivoisi myös konkreettisia näyttöjä veronalennusten
työllisyyttä lisäävistä vaikutuksista.