Laitetaanko työmies polvilleen?

Sekahedelmähallituksen synnyttyä kehuskeli valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sillä, että hänen ensimmäinen budjettinsa tulee kohentamaan tuntuvasti työttömyysturvaa.

Työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan tehtiinkin sadan euron tasokorotus. Pian tuo korotus kuitenkin paljastui bluffiksi. Ensimmäisenä lehtenä Tiedonantaja kertoi heti tuoreeltaan, että suurin osa työttömyysturvan saajista menettää korotuksen toimeentulotuen alennuksena.

Nyt Urpilainen kehuskelee kolmanteen budjettiinsa sisältyvillä rakenneuudistuksilla. On ministeri keksinyt hienon nimen sosiaaliturvan leikkauksille.

Toimeentulotuen valtionosuutta alennetaan, vaikka toimeentulotuen tarvitsijoiden määrä näyttää olevan nousussa. Pian nähdään merkitseekö valtionosuuden alennus sitä, että toimeentulotukea tullaan supistamaan, juuri nyt kun siihen tarvittaisiin tuntuva korotus.

Sellaista korotusta esitti SKP:n puoluekokous. Mutta huutavan ääni korvessa ei kuulu valtiovarainministeriöön eikä sosiaali- ja terveysministeriöön.

Toimeentulotuen heikennyksen sumuverhoksi on heitetty tieto, jonka mukaan täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen käyttöosuutta nostetaan nykyisestä 11 prosentista 15 prosenttiin toimeentulotuen kokonaismenoista. Paljastan jo ennakkoon, että nuo sinänsä oikeutetut korotukset viipaloidaan varsinaisesta toimeentulotuesta. Onhan Urpilainen kuuluttanut, että tämä budjetti kirpaisee kaikkia.

Se on rakenneuudistusta.

Työttömyysturva heikkenee

Yrjö Hakanen on blogissaan kertonut, että työttömyysturvaa leikataan 92 miljoonalla.

Urpilainen-Kataisen sekahedelmähallitus tekee sen mitä muut eivät ole uskaltaneet. Se kajoaa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. 

Ansiopäivärahakauden enimmäiskestoaika lyhenee 500 päivästä 400 päivään niiltä, joiden työhistoria on alle kolme vuotta. Tätä, lähinnä nuoriin kohdistuvaa temppua, kutsutaan työllisyyden edistämiseksi. Onpa järki jäässä, sillä joka tuon uskoo. Mutta se on selvää, että ensi vuonna tuo työllisyyden edistäminen ulotetaan niihin, joiden työhistoria on alle kuusi vuotta. Nyt tehdään päänavaus.

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteessa on salaperäinen lausuma: ”Ansiopäivärahan korvaustasoja vähennetään.” Jostakin tuo 92 miljoonaa kertyy.

Saamme nyt nähdä, onko ammattiyhdistysliikkeellä enää mitään ryhtiä puolustaa työväen, myös työttömän työväen, etuja. Siihen olisi hyvät perusteet jo siltä pohjalta, että kaavaillut työttömyysturvan heikennykset ovat laittomia.

Suomi on eduskunnan vahvistamalla lailla sitoutunut noudattamaan Euroopan sosiaalista peruskirjaa. Tuo kansainvälinen sopimus kieltää heikentämästä syyperusteisen sosiaaliturvan tasoa. Työttömyysturva on syyperusteista.

Valtiosääntöoikeuden asiantuntijat katsovat, että kansainväliset sopimukset ovat yhtä määrääviä kuin perustuslaki.

Suomeen tarvittaisiin kiireisesti sivistysvaltioille ominainen perustuslakituomioistuin. Nykyisin sen korvaa hallitusenemmistöön nojautuva eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka ei yleensä näe hallituksen tekosissa mitään paheksuttavaa.

Köyhät ajetaan orjuuteen

Urpilaisen mainitsemat rakenneuudistukset ovat kylmää todellisuutta. Ensi vuoden budjetti on vain sen alkusoittoa. Muutamat kovat nimet ovat jo kuuluttaneet jatkotoimia.

Yrjö Hakanen kertoo blogissaan, että yritysten yhteisöveroa alennetaan peräti 870 miljoonalla eurolla. Ja samaan aikaan ihmisten kulutusveroja nostetaan 400 miljoonalla.

Jotain otetaan köyhän selkänahasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on käynyt sanomalehti Ilkan mukaan Ylihärmässä oikein kansallispukuun somistautuneena kertomassa, että hän haluaa muuttaa sosiaaliturvan osallistavaksi.

Risikon mukaan etuuksia voisi saada lisää osallistumalla yhteiskunnalliseen toimintaan.

Ministeri katsoo, että kunnat, yritykset ja työpajat voisivat olla mahdollisia paikkoja, joissa työikäinen, sosiaaliturvaa saava henkilö pystyisi antamaan työpanoksensa. Se on köyhän yhteiskunnallista toimintaa!

Ajatella. Palkaton työ yrityksille on osallistavaa sosiaaliturvaa. Tuo osallistava on oikea uudissana, niin kaunis termi, että kuultuaan tai luettuaan sen jokainen porvari saa kyyneleet silmiinsä ja huokaisee, että eikö tarvittukin samaan hallitukseen kokoomuksen Risikko ja vasemmistoliiton Arhinmäki, jotta köyhät saisivat tilaisuuden antaa panoksensa yhteiskunnalle. 

– Vastikkeettomasta sosiaaliturvasta pitäisi päästä eroon, kerrotaan Risikon julistaneen.

Tuossa ei kyllä ole mitään uutta. Jo Esko Ahon hallituksen aikana alettiin luoda nuorille vastikkeellista sosiaaliturvaa, eli palkatonta työtä.

Matti Vanhanen sanoi pääministerikaudellaan, että on kysymys vain siitä kuinka paljon vastikkeettomuutta siedetään. Risikko vetää nyt tuon rajan. Hän sanoi Yleisradiolle, että työkyvyttömien ei tarvitse korvata työllä sosiaaliturvaansa. 

Joskus ennen muinoin puhuttiin avoimesti orjuudesta. Nyt keksitään kauniita uudissanoja, kuten ”osallistava sosiaaliturva”.

Perustuslakituomioistuinta tarvittaisiin tässäkin, sillä viimesijainen sosiaaliturva on subjektiivinen oikeus, jonka saamiselle ei voi asettaa velvoitteita.

Alkaako kansannousu?

Meillä on semmoinen suuri yhteiskunnallinen vaikuttaja, Etelärannan rakkikoira, kuin Sampo-konserni.

Sen mitä Eteläranta kuiskuttelee kabineteissa, pamauttaa Björn Wahlroos, Sammon suurin ja kaunein, täyteen ääneen.

Erityisesti koko kansan pehmonallea ärsyttää se, että Suomessa ruokitaan köyhiä.

Nyt Wahlroos on lomalla ja antaa assistenttinsa, Sammon konsernijohtajan Kari Stadighin lausua suuria ”totuuksia”.

Ensinnäkin hän sanoo, että poliittiset päättäjät ovat pelkureita, jotka eivät uskalla kertoa ihmisille totuutta.

Tuo on sekä väärin että oikein. Kyllä hallituksen poliitikot puhuvat totuuksia. Mutta he peittelevät ne komeilla uudissanoilla, koska puhuvat omista rosvouksistaan.

Mikä sitten on se totuus, jota konsernijohtaja Stadigh peräänkuuluttaa. Hän sanoo olevan puppua, että voisimme pitää elintasomme ennallaan. 

– Ihan ensiksi pitää hyväksyä, että me köyhdymme, sanoo Stadigh.

Eikö olekin kaunista miten veljellisesti hän sanoo me, aivan kuin tarkoittaisi, että Björn Wahlrooskin menettäisi osan täytekakustaan.

Kun väistämätön köyhtyminen on hyväksytty, alkavat Stadighin mukaan kilpailukyvyn palautustalkoot.

Onko siis Sammon Stadigh parempi kuin poliitikot, joita löylyttää. Sanooko hän suoraan, että sosiaaliturva on ajettava alas, jotta köyhät suostuisivat tekemään yrityksille ilmaista työtä, saadakseen osallistavaa toimeentulotukea?

Ja sanooko hän ääneen, että työsuhteessa olevien työläisten palkkoja on alennettava? Ja että työttömyysturvaa on kiristettävä?

Kyllä Jutta Urpilainen ja Paula Risikko ovat kaunosanoineen aivan yhtä avoimia. Ei heilläkään mitään muuta häpyä ole kuin se minkä Jumala loi.

Köyhät tuntevat totuuden nahoissaan.

Urpilaisen peräänkuuluttama rakenneuudistus alkoi jo runsaat kaksikymmentä vuotta sitten. Se alkoi silloin kun Suomea ryhdyttiin laittamaan eurokuntoon.

Kilpailukyvyn palautustalkoot alkavat pistämällä työmies polvilleen ja ajamalla köyhät kerjuuseen.

Tätä ei enää estä mikään muu kuin kansannousu.