Mitä vain puutullien varjolla
Venäjän kaavailema puun tullimaksujen korotus on näköjään pienemmässä mittakaavassa vähän niin kuin ilmastonmuutos – sen varjolla voidaan esittää ja tehdä lähes mitä tahansa.
Takavuosina Suomen puunjalostuskapitalistit tekivät strategisen päätöksen, ettei koivun kasvattaminen maassamme kannata, vaan siitä voidaan luopua. Nyt sitten luodaan paniikkitunnelmaa, että tullimaksujen korottaminen tyrehdyttää koivun ja muun puun tuonnin Venäjältä ja ajaa maamme metsäteollisuuden vakavaan kriisiin. Metsäyhtiöt huutavat valtiota apuun. Puutulleista on tehty metsäteollisuuden elämän ja kuoleman kysymys.
Venäjä ei kuitenkaan ole säätänyt puutulleja Suomen kiusaksi vaan rajoittaakseen käytännössä kontrolloimatonta puunvientiä Kiinaan, kehittääkseen omaa metsäteollisuutta ja houkutellakseen ulkomaisia yrityksiä sijoittamaan siihen.
Tutkija Alpo Juntusen mukaan ongelma eivät ole puutullit vaan puutteellinen investointisuoja. Venäläisen puun tuomisessa Suomeen jalostettavaksi ei ole Juntusen mukaan mitään järkeä. On paljon viisaampaa jalostaa metsäntuotteita paikan päällä. Ongelmana on vain omistamisen vakaus ja investointisuoja. Venäjän lainsäädännön olisi taattava ne saadakseen ulkomaisia, muun muassa suomalaisia investointeja.
Kun Vanhasen–Kataisen porvarihallitus ei kyennyt ratkaisemaan puutullikysymystä, se turvautui kotimaisen puukaupan vauhdittamiseksi ja metsäyhtiöiden lepyttämiseksi luonteensa mukaiseen ratkaisuun, esittämään puunmyynnin osittaista verovapautta Hallitus lahjoittaa metsänomistajille muutamassa vuodessa yli 300 miljoonan euron potin. Metsänomistajat maksavat puun myyntiverosta vuoden 2009 loppuun asti vain puolet ja vuonna 2010 neljänneksen. Kyse on muhkeasta tulonsiirrosta metsänomistajille. Edes varallisuusveron poistaminen ei ollut näin suuri verolahja.
Todellisuudessa Suomesta saa puuta halvemmalla kuin Venäjältä. Mutta kun metsäyhtiöt eivät halua sitäkään maksaa, turvauduttiin tähän ratkaisuun. Verovapauspäätöksen takana lienee myös pyrkimys vauhdittaa sukupolvenvaihdosta ja metsänomistuksen keskittymistä.
Metsäyhtiöt kiittelivät hallituksen päätöstä, mutta uhkasivat saman tien suunnittelevansa suuria saneerauksia ja supistavansa tuotantoaan merkittävästi Suomessa – keppihevosena tietenkin Venäjän puutullimaksujen korotus. Yhtiöiden mukaan niiden suomalaisten yksiköiden toimintaa voidaan jatkaa vain, jos kotimaista puuta saadaan edullisesti.
Suomessa kasvaa vuodessa puuta sata miljoonaa kuutiota. Tehtaat Suomessa ovat kilpailijamaihin verrattuna hyvässä kunnossa ja suomalaisten yhtiöiden kotimaisten yksiköiden tuottavuus on ulkomaisia yksiköitä parempaa.
Firmojen kriisimarina johtuukin siitä, että ne hassasivat ulkomaanseikkailuihinsa miljardeja, ja toinen osa niiden 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella tuottamista valtavista voitoista katosi omistajien taskuihin.
Mitä ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen työväenliikkeen pitäisi tehdä, jottei tilanne edelleen pahenisi? Luokkasopua, ongelmien tarkastelua kapitalistien ja työntekijöiden samassa veneessä istumisen kannalta, jotta työntekijät selviäisivät ”pienemmällä pahalla”, on jo kokeiltu – erittäin huonolla menestyksellä. Linjaa on pakko muuttaa.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
