Kotimaa

Keywords:

Ei sairauden vaan mielenterveyden hoitoa

07.06.2022 - 15:30

Kuva: Edvard Munch/Melankolia, 1892

Elämme yksilökeskeisessä tietoyhteiskunnassa, jossa ihannoidaan ulospäin suuntautuvaa sosiaalisuutta, itsensä jatkuvaa kehittämistä, pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta, koulutusta ja monimutkaisten asiakokonaisuuksien hallintaa. Ne, jotka eivät pysty täysin vastaamaan näihin ihanteisiin, saavat herkästi ADHD:n ja Aspergerin syndrooman kaltaisia diagnooseja. Diagnoosikieltä viljellään kaikkialla, sekä omaa että muiden toimintaa selitetään usein psykiatrisilla diagnooseilla.

Psykiatrinen diagnoosi ei ole sairaus vaan sopimuksenvarainen oirekuvaus. Traumaperäistä stressihäiriötä lukuun ottamatta diagnoosi ei ota kantaa siihen, mistä oire tai ongelma johtuu. Vaarana on, että ihmisen olemista aletaan selittää ja ennakoida psykiatrisen diagnoosin perusteella. Tämä voi olla invalidisoivaa, koska se ei auta saamaan selville ongelmien ja oireiden syitä. Diagnoosi voi myös liittää ihmiseen perusteettomia uskomuksia hänen toimintakyvystään ja pitkän aikavälin selviytymisestään.

Nykyisessä palvelujärjestelmässä ensin määritellään ihmiselle sairaus ja sitten soveltuvaan näyttöön perustuva hoitomenetelmä. Ihmistä pallotellaan eri palvelujen ja erityisosaajien välillä, jotta kulloinkin havaittuun ongelmaan saataisiin tutkimusnäyttöön perustuva apu. Varsinainen avunsaanti pitkittyy, palvelujärjestelmä ruuhkautuu ja ihmisten ongelmat pahenevat. Vaikeiden mielenterveys ongelmien hoitotulokset tai toipumisennuste eivät ole parantuneet ja mielenterveyseläköitymisten määrä on kasvanut huolestuttavasti.

Verrattuna somaattiseen erikoissairaanhoitoon, pitkiä laitoshoitojaksoja lukuun ottamatta mielenterveyshoito on halpaa. On outoa, ettei kustannuksiltaan edullista ja yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa mielenterveyshoitoa riittävästi rahoiteta. Suuri osa mielenterveyspalveluiden käyttäjistä myös joutuu maksamaan osan mielenterveyshoidostaan itse. Aliresurssointi suhteessa muuhun terveydenhuoltoon kertoo räikeästi yhteiskuntamme asenteellisuudesta mielenterveyshoitoa kohtaan.

Lääkkeet

Psyykenlääkkeitä käytetään tietyn oireen eli inhimillisen kokemuksen lievittämiseksi. Lääkkeillä kiihdytetään tai rauhoitetaan tiettyjen välittäjäainejärjestelmien toimintoja sen mukaan, millaista vaikutusta toivotaan. Psyykenlääkkeet eivät korjaa välittäjäainetasapainoa, jota ei ole edes pystytty todentamaan. Minkään psyykenlääkkeen ei ole koskaan todettu suoraan parantavan tai korjaavan sellaisia asioita, jotka psyykkisiä oireita tietyssä tilanteessa aiheuttavat.

Laajalti käytettyihin serotoniini--välittäjäaineen takaisinottoa estäviin mielialalääkkeisiin liittyy yleensä haittavaikutuksia. Pahoinvoinnin lisäksi on mm. seksuaalitoimintojen häiriöitä, uniongelmia ja aineenvaihdunnallisia oireita. Lääkkeistä on pitkän käytön jälkeen vaikea päästä eroon. Lääkkeen lopettamisesta seuraa eriasteisia lopetusoireita, joita on tulkittu alkuperäisen sairauden palaamiseksi ja perusteluksi käyttää lääkitystä yhä pidempiä aikoja. Pahimmillaan seurauksena on masennustilaa ylläpitävä kierre.

Lääketeollisuudelle oirekeskeinen psykiatrinen tautiluokitusjärjestelmä on ollut lottovoitto. Tautiluokitus perustuu vain oireisiin, eikä syihin oteta kantaa. Lääketieteelliseksi hoidoksi riittää, että oireita saadaan muokattua valmistuskustannuksiltaan edullisten kemikaalien avulla. Lääketeollisuus on 1960-luvulta alkaen voimakkaasti tukenut psykiatrista tutkimusta ja lääkekehitystä. Nykypsykiatria onkin pitkälti muotoiltu lääketeollisuuden tuella.

Avoimen dialogin hoitomalli

Yleensä psykoosipotilaista yli 60 prosentilla psykoosioireet kroonistuvat, ja he jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle ja toistaiseksi jatkuvalle psykoosilääkitykselle. Länsi-Pohjan alueella tutkittiin avoimen dialogin hoitomallin vaikuttavuutta ensi-psykoosin hoidossa. Potilaat olivat tulleet ensi kertaa psykoosin vuoksi hoitoon vuosien 1992–1997 aikana. Viiden vuoden seurannassa 82% potilaista oli ilman psykoosioireita, 86% oli palannut töihin ja opiskelemaan ja vain 14% oli työkyvyttömyystuella. Hoidon aikana psykoosilääkettä oli käyttänyt 29 %.

Dialoginen ja verkostokeskeinen hoito korostaa ihmisten omia kokemuksia hoidon alkuvaiheessa. Ei käytetä diagnooseja ja ihmiset eivät välttämättä edes koe olevansa mielenterveyspotilaita. Vaikeaan oloon ovat syynä moninaiset elämänhaasteet, jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja pahaa oloa. Haasteiden alkaessa ratketa tilanne helpottuu. Hoidon tehtävänä on luoda turvalliset olosuhteet, joissa ihminen pystyy ratkaisemaan ongelmiaan yhdessä läheistensä kanssa. Mahdollisimman varhain aloitettu kriisihoito, perheiden ja verkostojen kanssa työskentely sekä dialoginen vuorovaikutus parantavat hoidon tuloksellisuutta.

Mielenterveyspalveluita käyttäneet kertovat usein itse, ettei oirekuvan lievittäminen ole hoidossa kaikkein merkityksellisintä. Tärkeämpää on tulla kohdatuksi arvostavalla ja ymmärtävällä tavalla ja päästä aktiivisesti osallistumaan hoidon suunnitteluun ja toteutukseen. Tärkeää on myös työskentely, joka edistää erilaisia arkisia asioita, ihmisten sosiaalista selviytymistä ja kykyä toimia yhteisönsä jäsenenä.

Ihmiset korostavat hoidon merkitystä enemmän muita syitä: elinolosuhteiden paranemista, kuormitusta aiheuttaneiden elämäntilanteiden ratkeamista ja läheisten tukea sekä omaa toimintaa. Heidän oma toimijuutensa on säilynyt eikä heille ole kehittynyt uraa mielenterveyspotilaana. Mielenterveysongelmasta ei ole tullut osa heidän identiteettiään vaan elämä jatkuu vaikean elämäntilanteen jälkeen eikä mielenterveyshoitoa välttämättä enää tarvita.

Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan avoimen dialogin hoitomalli on yksi niistä mielenterveyshoidon malleista, joiden tutkimus- ja kehitystyö olisi asetettava maailmanlaajuisesti psykiatriassa etusijalle. Isossa-Britanniassa hoitomallin avulla on pystytty vähentämään huomattavasti sairaalahoidon tarvetta standardihoitoon verrattuna, ja myös potilastyytyväisyys on kasvanut merkittävästi. Potilaat ovat kuvanneet, että he ovat vasta nyt tulleet ensimmäistä kertaa mielenterveyspalveluissa kuulluksi ja aidosti kohdatuksi.

Kuten Länsi-Pohjassa myös muualla hoitomalli näyttää pitkällä aikavälillä vähentävän mielenterveyspalvelujen käyttöä ja ennen kaikkea parantavan sosiaalista toimintakykyä. Hoitomalli tuo myös säästöjä, kun ihmiset eivät jää työkyvyttömiksi tai käytä vuosikausia mielenterveyspalveluita.

Mielenterveyshoidon vaikuttavuus paranee merkittävästi, kun yhdistetään erilaisia sosiaali- ja tukipalveluita. Niitä toteutetaan ensisijaisesti ihmisten omassa elinympäristössä yhdessä perheiden ja lähiverkoston kanssa. Italiassa Triesten kaupungissa mielenterveyshoitoa on jo vuosikymmeniä toteutettu kokonaan ilman psykiatrista sairaalaa. Hoitovastuuta on keskitetty ja paikallisesti yhteisön eri toimijat on integroitu tukemaan apua tarvitsevia ihmisiä heidän yksilöllisen elämäntilanteensa ja tarpeensa mukaan.

Ihmisoikeudellinen lähestymistapa

Psykiatriassa tarvitaan kokonaisvaltaisempi lähestymistapa ja hoito-orientaation muutos, joka mahdollistaisi myös uudenlaisen tutkimus- ja kehittämistyön. Avoimen dialogin hoitomalli on yksi hyvä tosielämän esimerkki alhaalta ylöspäin tehtävän kehitystyön tuloksellisuudesta. Se muovaa palvelujärjestelmää niin, että mielenterveyspalveluita käyttävien ja heidän läheistensä tasa-arvoisempi kohtaaminen onnistuu ja samalla mielenterveyshoidon vaikuttavuus paranee.

Psykiatriassa olisi selkeytettävä, että hoidossa on kyse tietyn hetken oirekuvan lievittämisestä eikä oireita aiheuttavan sairauden hoitamisesta. Jospa hahmottaisimme mielenterveysongelmat meitä kaikkia koskevina eikä vain yksilöön palautuvina. Silloin ymmärtäisimme, että kyse on inhimillisistä kokemuksista eli samoista asioista, joita jokainen meistä joskus elämässään kohtaa.

Meidän ei tarvitsisi erotella ihmisryhmiä mieleltään terveisiin ja sairaisiin. Näin voisimme vähentää tietynlaisten inhimillisten ominaisuuksien, kokemusten, ajatusten ja käyttäytymisen leimaamista. Tämä auttaisi turvaamaan ihmisoikeuksia ja ihmisoikeusnäkökulman toteutumista mielenterveyshoidossa YK:n ja WHO:n vaatimusten mukaisesti. Meidän olisi siirryttävä mekaanisesta ja oirekeskeisestä psykiatriasta kohti ihmisoikeudellista lähestymistapaa. Sen ensisijaisia tavoitteita olisivat sananvapaus, itsemääräämisoikeus, osallisuus, terveys ja erilaisuuden kunnioittaminen.

Lähde:

Bergström, Tomi: Mieletön häiriö. Psykiatrian ongelma ja sen ratkaisu.

PS-kustannus 2022.

Tekijä

Jaana Haverinen

Kirjoittajan artikkelit

Teoria

Freire ja Marx

Valtio on Freirelle, kuten Marxillekin, ennen kaikkea ideologinen koneisto, joka toimii vallassa olevan ideologian mukaisesti. Ratkaisevaa on yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen sosialistiseksi eikä vain ihmisten tietoisuuden muutos.

Tilaa Tiedonantaja!

Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin.
Tue Tiedonantajaa lahjoituksella
tai tilaa lehti kotiin!

Kotimaa

Palestiina tukimielenosoitus Helsinki 20.10.2023 Kuva Emma Grönqvist

Tampereen teollisuustyöväen ammattiosasto 7:n jäsenet Gazan alueen siviiliväestön puolella

Petra Packalén

Tampereen teollisuusalueen suurin ammattiosasto Teollisuus7 ei hyväksy Israelin valtion Gazan alueen siviiliväestöön kohdistuvaa, Israelin suorittamaa, kansanmurhaan vertautuvaa väkivaltaa. Ammattiosasto lausui asiasta tällä viikolla.

Perinnebiotooppien tila on edelleen heikko

Petra Packalén

Tuoreessa raportissa esitellään vuosina 2016–2023 tehdyn perinnebiotooppien eli perinneympäristöjen inventoinnin tulokset. Tieto Suomen perinnebiotoopeista on lisääntynyt 1990-luvusta, mutta hoidettuja perinnebiotooppeja on luontotyyppien ja lajiston säilymisen kannalta edelleen liian vähän. Monelle uhanalaiselle kasvi- ja hyönteislajille ne ovat ainoa mahdollinen elinympäristö.

Sakset leikkaavat terveyden tulevaisuuden: Mistä tukea tuleville vanhemmille?

Petra Packalén

Terveydenhuollon riittämättömät resurssit ja STEA-rahoituksen karsiminen sotejärjestöiltä osuvat kipeästi niihin vanhempiin, jotka saavat lapsensa tulevaisuudessa. Jo tällä hetkellä näkyvät ilmiöt, kuten vanhempien uupumus ja nuorten pahoinvointi, tulevat hyvin todennäköisesti lisääntymään.