Antifasistinen liike vahvistuu: Caracas yhdisti vallankumoukselliset

Caracasissa marraskuussa pidetty antifasistinen konferenssi kokosi yli tuhat aktivistia 76 maasta ja päättyi uuden kansainvälisen vallankumouksellisen verkoston perustamiseen. Liike, joka puolustaa työväenluokan oikeuksia, osallistavaa demokratiaa ja rauhaa, tavoittelee fasismin, uusfasismin, rasismin, kolonialismin ja imperialismin kaikista muodoista vapautumista.

Caracasin julistus korostaa kymmenen keskeistä tavoitetta, erityisesti työväenluokan vallankumouksellista voimaa, väkivallan vastustamista ja kansojen itsemääräämisoikeuden puolustamista. Julistuksessa tuomitaan fasismin nousu ja imperialistiset interventiot, mutta myös nouseva uusliberalistinen järjestelmä, joka kurjistaa työläisten elämää ja syventää kapitalismin sortoa. Liikkeen ytimessä on solidaarisuus Palestiinan, Venezuelan ja muiden kapitalististen riistojen alaisena olevien kansojen kanssa. Liikkeen tulevaisuutta ohjaa Caracasissa perustettu antifasistinen sihteeristö, joka koordinoi globaalia vallankumouksellista yhteistyötä ja järjestää tammikuussa foorumin, jossa kehitetään konkreettisia strategioita työväenluokan voiman vahvistamiseksi.

Julistus päättyy voimakkaaseen viestiin: ”Ihmiskunta vai fasismi”, joka kiteyttää liikkeen eetoksen: On murskattava kapitalistinen järjestelmä ja sen fasistiset ilmenemismuodot!

Globaalin työväenliikkeen kasvu ja tulevaisuuden haasteet

Sometoimittaja JP Väisänen, yksi konferenssin asiantuntijoista, totesi: ”Kokous osoitti, kuinka monipuolinen ja yhtenäinen globaalin työväenluokan antifasistinen liike voi olla. Yli tuhat osanottajaa antoi vahvan viestin vastustaa kapitalismin ja uusliberalismin epäoikeudenmukaisuutta.” Väisänen nosti esiin erityisesti sosiaalisen median, ympäristökysymysten ja luokkatietoisen feminismin merkityksen, jotka ovat olennainen osa vallankumouksellista kamppailua. ”Nyt tarvitaan radikaalin vasemmiston vastanarratiivia, joka haastaa vihapuheen ja pinnallisen viihdejournalismin, joka on osa kapitalistista viihdeteollisuutta”, Väisänen totesi. Hän myös toi esiin huolensa suomalaisten metsätyyppien uhanalaisuudesta ja totesi, että ympäristökriisi on väistämätön seuraus kapitalismin ja imperialistisen väkivallan yhdistymisestä.

Itsekritiikkiä ja tarpeita kehittämiselle

Vaikka julistus on kunnianhimoinen ja kattava, Väisänen nosti esiin muutamia puutteita, jotka liittyvät teknologisen vallan keskittymiseen ja tekoälyn rooliin antifasistisessa taistelussa. ”Meidän on muistettava, että teknologian ja tiedon keskittämisen kautta kapitalismi voi entisestään vahvistaa fasistista sortoa. Tämä on otettava huomioon, kun kehitämme strategioitamme”, hän huomautti. 

”Me haluamme muuttaa maailmaa, ei vain valittaa siitä, kuinka huonosti asiat ovat. Tämä ei ole pelkästään ympäristökysymys, vaan koko kapitalistisen järjestelmän kumoaminen.” Caracasissa päätettiin kansainvälisestä toimintasuunnitelmasta, joka keskittyy työläisten ja sorrettujen kansojen osallistamiseen taisteluun rasismia, kolonialismia ja ympäristön riistoa vastaan.

Kohti sosialistista tulevaisuutta

Kongressin loppupuheessa Jorge Rodríguez, Venezuelan kansalliskokouksen puheenjohtaja, painotti, että fasismiin ei voida suhtautua lievästi: ”On oltava radikaaleja, ja uuden kansainvälisen antifasistisen verkoston avulla estettävä fasismin kaikki ilmenemismuodot.” Rodriguez, joka on toiminut Hugo Chávezin ja Nicolás Maduron hallituksissa, muistutti, että kapitalistinen ja imperialistinen sorto on yhdistettävä kaikkien sorrettujen kansojen vapauden puolustamiseen.

Väisänen korosti, että liikkeen globaalin tavoittavuuden varmistaminen edellyttää monimuotoisempaa lähestymistapaa. ”Pohjoismaisiin aktivistiryhmiimme toivotamme tervetulleiksi uusia tovereita, jotka ovat valmiita taisteluun kansainvälisen sosialismin, solidaarisuuden ja fasisminvastaisen verkostoitumisen puolesta. Meidän on luotava yhteys ja järjestettävä toimet, jotka murtavat nykyisen järjestelmän.” Caracas toimi inspiraationa, mutta liikkeen kasvaminen todelliseksi globaaliksi vallankumoukselliseksi voimaksi edellyttää jatkuvaa dialogia, yhteistä toimintaa ja konkreettisia, radikaaleja toimenpiteitä sekä ihmisten välistä hyvää tahtoa ja rakkautta.