Lyhyempi työaika – todellinen utopia vai huomisen käytäntö?

Mistä ajatus lyhyemmästä työajasta oikein kumpuaa? Onko lyhyempi työaika pelkkä talouskysymys? Jos vastaajana olisi keskivertoduunari, kuulisimme todennäköisesti, että vaatimus työajan lyhentämisestä ja paremmasta työajasta on myös luokkakysymys. Työaikakeskustelussa kamppailevat ihmisten aika ja pääoman intressi, kontrollin tiukentaminen ja vapaan elämän kaipuu – marxilainen ajatus maailman muuttamisesta. Siinä missä Islannissa puhutaan jo käytännön kokemusten pohjalta "paremmasta työajasta", meillä Suomessa käydään vielä keskustelua, kenellä on valta määritellä arjen rytmi.

ETLA:n keskustelunavaus on perusteltu vaade akateemisille tahoille tuottaa lisää tutkittua tietoa. Aprikoin kuitenkin  - heitettiinkö samalla myös kesäkapuloita paremman työajan keskustelun rattaisiin.

Paremman työajan ideologiset juuret

Suomen kommunistisen puolueen (SKP) ay-ryhmä on yksi, ei niin tunnettu, radikaalin ammattiyhdistysliikkeen kentän toimijoista. Ryhmän tiedotteen mukaan sen aloitteet kokoavat yhteen ay-aktiiveja, jotka haluavat kehittää työehtoja, vahvistaa liittojen voimaa ja edistää työväenvaltaa. SKP:n ay-ryhmä profiloituu työväenluokkaan sitoutuneeksi ja visionääriseksi vaikuttajaksi, joka ei pelkää haastaa vanhoja rakenteita, vaan rakentaa uutta työelämää rohkeasti ja järjestelmällisesti.

Yksi ryhmän keskeisistä kampanjoista on ”parempi työaika”, eli työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin päivässä ja 30 tuntiin viikossa ansiotasoa heikentämättä. Aloitteen taustalla on ajatus työn kuormituksen vähentämisestä ja työn tasa-arvoisemmasta jakamisesta. SKP:n ay-ryhmän mukaan uudistus voidaan toteuttaa joustavasti eri aloilla ja työyhteisöissä – esimerkiksi lyhentämällä työviikkoa tai lisäämällä vapaapäiviä.

Kampanjan tueksi ryhmä on päivittänyt lakialoitteen huhtikuussa 2024 ja järjestänyt laajan kaksipäiväisen webinaarin, jossa alan asiantuntijat ja kansainväliset kokemukset nostettiin esiin. Tapahtuma korosti lyhyemmän työajan vaikutuksia tuottavuuteen, jaksamiseen ja elämänlaatuun.

Työväenluokan näkökulmasta lyhyempi työaika ei ole pelkästään elämänlaadun kysymys, vaan myös kysymys toimijuudesta: saako työläinen päättää ajastaan vai ohjaako kapitalistinen logiikka jokaista minuuttia?

Tarvitaan vaikuttavuustutkimusta

ETLA:n selvityksen mukaan akateeminen kirjallisuus, jossa työaikaa ja sen muutoksia on käsitelty, näkee lyhentämisessä hyvinvoinnin kasvua – mutta samassa aineistossa todetaan, että kun työaika lyhenee, myös sen seuranta kiristyy.

"Akateemisista raporteista ei voida tehdä mitään päätelmiä nelipäiväisen työviikon vaikutuksista työntekijöihin tai organisaatioihin", Kauhanen sanoo  ja vaatii vaikuttavuustutkimusta, viitaten lyhyempää työaikaa ajavien tahojen heikosti toteutettuihin tutkimusasetelmiin.

Antikapitalistisessa ajattelussa lyhyempi työviikko kyseenalaistaa koko aikaperusteisen tuotannon logiikan. Pääomapiirit saattavat kiinnostua lyhyemmän työajan vaikutuksesta tuotantoon – ja ehkä sitä kautta myös nähdä ihmisyyden numeroiden takaa.