Yhteistyöllä yhteisten tavoitteiden puolesta

1etu-kolömoset.jpg

Helsingin Siltasaari on täynnä suomalaisen vasemmiston ja työväenliikkeen kannalta merkittävää historiaa. Korttelia hallitsee jyhkeä, vuonna 1908 valmistunut Helsingin työväentalo, Graniittilinna, jonka Paasitornin huipulle nousi tammikuussa 1918 punalippu vallankumouksen alkamisen merkkinä.

On vaikea kuvitella sopivampaa ympäristöä vasemmistolaisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien yhteishaastattelulle.

Juttutuvan nurkassa seisoo historiallinen vallankumouspöytä. Tarinat kertovat, miten tämän samaisen pöydän ääressä ovat istuneet suomalaisen työväenliikkeen voimahamot Yrjö Sirola sekä Otto Wille Kuusinen punomassa juoniaan porvareiden pään menoksi. Vuonna 1908 pöydän pieleen istahti itse V.I.Lenin, joka oli joutunut lähtemään Venäjältä maanpakoon edellisenä vuotena.

Mutta mitä vallankumous merkitsee nuorille vasemmistolaisille nyt, sata vuotta myöhemmin?

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso ei oikein pysty hahmottamaan, mikä voisi olla tämän päivän Talvipalatsi.

— Ei ole mitään utopiaa, joka olisi sellaisenaan saavutettavissa. Jatkossakin yhteiskunta tulee koostumaan ristiriidoista ja konflikteista ja niiden sovittelemisesta erilaisten kamppailujen kautta, sanoo Koivulaakso.

Turusta Helsinkiin haastattelua varten saapunut Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja Aaro Kare pitää vallankumousta edelleen konkreettisena vaihtoehtona, muttei samalla tavalla kuin vuonna 1917.

— Voidaan puhua ajattelun vallankumouksesta ja yhteiskuntarakenteiden pysyvästä muutoksesta. Tuotantovälineiden yksityisomistus on edelleen suurin epäkohta, joka on myös riiston taustalla. Riiston poistamiseen tarvitaan vallankumousta, joka lähtee kansasta demokraattisena prosessina ja kumoaa riistäviä yhteiskuntarakenteita.

Demarinuorten puheenjohtaja Heta Välimäki puhuisi vallankumouksen sijasta mieluummin demokraattisesta muutoksesta ja kansanvallasta.

— Sana 'vallankumous' ei sinänsä ole vanhentunut, mutta ei sovellu tämänhetkiseen poliittiseen ilmapiiriin, tuumii Välimäki.

Rahaa, valtaa ja unelmia

Vasemmiston alennustilaa on pohdittu paljon varsinkin historiallisen huonon eurovaalituloksen jälkeen. Heta Välimäki on huolissaan ihmisten poliittisesta passiivisuudesta yleisemminkin.

— Ihmiset eivät hahmota vaihtoehtoja, kun omassa elämässä on vaikeita tilanteita. Tuntuu, ettei politiikan kautta kykene vaikuttamaan. Tämä tunne pitäisi pystyä muuttamaan.

Dan Koivulaakso katsoo, että vasemmiston pitäisi palata juurilleen, puhumaan rahasta ja vallasta mielikuvien, unelmien ja muun hötön sijasta.

Heta Välimäki huomauttaa, etteivät unelmat ole pelkkää höttöä.

— Unelmat ovat yksi tapa hahmottaa se, mihin pyritään. Minusta politiikka on mennyt liikaakin siihen, että puhutaan vain rahasta ja vallasta. Ihmiset kokevat, että raha ja valta sanelevat politiikkaa eikä siihen menoon voi vaikuttaa. Politiikan ei pitäisi olla pelkästään yksittäisten asioiden toteuttamista vaan myös suuremman vision luomista ja unelmaa: minkälaista yhteiskuntaa me haluamme rakentaa, sanoo Välimäki.

Aaro Karen mukaan elämme vahvaa uusoikeistolaistumisen aikaa, mikä on merkinnyt muun muassa yltiöyksilöllisen ajattelun leviämistä.

— Me olemme menettäneet kollektiivisen näkökulman, että kansoilla ja kansakunnilla olisi jotain perustavalla tavalla samanlaisia pyrkimyksiä hyvään. Jos yritämme rakentaa yhteiskuntaa vain korjaamalla yksittäisiä epäkohtia emmekä kykene näkemään, miten alistavat ja hierarkkiset järjestelmät kytkeytyvät kapitalismiin, jäävät yksittäiset muutokset vain kuin pieniksi lehdiksi roikkumaan puihin. Tarvitsemme kokonaisvaltaisempaa näkökulmaa siihen, mikä meidän yhteiskunnassamme on vialla.

Heta Välimäki toteaa, miten vasemmisto on nyt toisenlaisessa tilanteessa kuin sata vuotta sitten, kun laadittiin ensimmäisiä poliittisia ohjelmia. Oikeudenmukaisuuden tavoitteleminen korostuu silti tänä päivänä entistä tärkeämpänä.

— Yhteiskunta ei koskaan ole valmis, muistuttaa Välimäki.

Aaro Kare korostaa globaalia oikeudenmukaisuutta.

— Ei riitä, että rakennamme hyvinvointiyhteiskuntaa vain Suomeen. Tarvitaan kansainvälisiä ratkaisuja.

Koivulaakson mielestä ihmiskunnan yhteinen kamppailu ilmastonmuutoksen torjumiseksi voi luoda uudenlaista kansainvälistä solidaarisuutta.

Hei älä koskaan ikinä muutu

Yhteiskunta on viimeisten parin vuosikymmenen aikana muuttunut nopeasti. Dan Koivulaakso epäilee, että vasemmisto ei ole ymmärtänyt tuotantorakenteen ja samalla koko yhteiskunnan muutosta. Vasemmistoa vaivaa hitaus ja kankeus, mikä voi selittää omalta osaltaan vasemmiston nykyistä alamäkeä.

Esimerkkinä Koivulaakso mainitsee keskustelun prekariaatista ja perustulosta, joista vasemmistoliitossa on keskusteltu vasta vähän aikaa.

Heta Välimäki allekirjoittaa myös näkemyksen, ettei vasemmisto ole pysynyt muutoksissa mukana eikä ole kyennyt päivittämään toimintaansa tarpeeksi nopeasti. Hän ei kuitenkaan innostu perustulokeskustelusta. Hänen mielestään perustulovaatimus ei ole vasemmistopolitiikan oikea suunta.

Aaro Kare näkee, että vasemmisto on kyllä muuttunut mutta väärään suuntaan.

— Neuvostoliiton hajottua vasemmisto on muuttunut arvovasemmistoksi ja on samaistunut liikaa arvoliberalismiin, mikä on aiheuttanut politiikan muuttumisen liian kiltiksi hötöksi. Sosialismi on hylätty ja tilalle on otettu arvoja. Vasemmisto on hukannut sen mikä on sille ominta. Minulle vasemmistolaisuuden ytimessä on marxilainen talouspolitiikka, sanoo Kare.

Dan Koivulaakso kiteyttää ajatuksen sloganiin "Materialismia, ei moralismia!" Hänen mukaansa on selvää, että kapitalistinen talousjärjestelmä tuottaa säännönmukaisesti erilaisia kriisejä, kuten nyt päällä oleva talouslama osoittaa.

Heta Välimäen mukaan arvoista puhuminen on vasemmistolle silti tärkeää.

— Ihmiset äänestävät nykyään muun kuin luokkataustan mukaan. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat vasemmistolle keskeisiä arvoja. On tietysti myös tehtävä sitä arvomaailmaa tukevaa politiikkaa.

Aaro Kare epäilee, että kun vasemmisto muuttui arvovasemmistoksi ja jätti vallasta ja yhteiskuntarakenteista puhumisen vähemmälle, syntyi tilausta myös perussuomalaisten kaltaisille populistiryhmille. Kare ja Välimäki ovat molemmat sitä mieltä, että perussuomalaisten suosio pitää ottaa vakavasti ja haastaa persujen politiikka konkreettisella politiikalla.

— En usko, että maahanmuuttokriittisyys riittää politiikan sisällöksi Helsingin ulkopuolella, epäilee Välimäki.

Dan Koivulaakso muistuttaa, että äärioikeiston nousu on ollut yleiseurooppalainen ilmiö.

— Perussuomalaisilla on vain vähän konkreettista politiikan sisältöä. Se tarjoaa lähinnä suomalaisen elintason puolustamista kaikkien muiden kustannuksella käyttäen väkivaltaista, kansallisvaltiota puolustavaa retoriikkaa.

Monen sortin sosialismia

Keskustelu etenee sujuvasti sosialismiin. Dan Koivulaakson mielestä jälkiteollisessa yhteiskunnassa sosialismi pitää määritellä tarkemmin kuin vain tuotantovälineiden yhteisomistukseksi; se jää liian abstraktille ja epämääräiselle tasolle. Hän nostaa esille commons-ajattelun, joka on uudenlainen tapa hahmottaa omistusoikeutta.

Aaro Karen on vaikea nähdä, että sosialismin peruspiirteet olisivat miksikään muuttuneet.

— Kyllä Suomessa on edelleen tuotantoa, ja siksi tuotantovälineiden omistus on hyvin olennainen kysymys. Ilman tuotantovälineiden yhteisomistuksen esiinnostamista emme voi edes keskustella sosialismista, painottaa Kare.

Heta Välimäki epäilee, ettei sosialismista puhuminen aukene varsinkaan nuoremmalle väestölle.

— Jos kysytään että minkä sortin sosialisti olen, niin vastaan että demokraattinen sosialisti, hän pohtii.

Sekä Koivulaakso että Kare pohtivat, miten sosialismi on jotain muuta kuin tuotantolaitosten valtiollistamista. Karen mielestä kansallisvaltioiden rooli on epäilemättä historiallisesti välttämätön sosialismiin siirryttäessä. Prosessi on todennäköisesti monimutkainen ja ajallisesti pitkä ja siinä on erilaisia välivaiheita. Hän korostaa, että sosialismia ei voida rakentaa väkipakolla, vaan on toimittava demokratian parhaiden perinteiden mukaan.

Koivulaakso arvioi, että kansallisvaltioiden rooli vähenee tulevaisuudessa, kun ihmisille taataan kaikille samat oikeudet kansallisuudesta riippumatta.

Nuoret työttömyyttä ja syrjäyttämistä vastaan

Koivulaakson kännykkä soi kesken haastattelun. Vasemmistonuoret on aamulla lanseerannut Ilmianna pomosi -kampanjan, jossa kehotetaan työntekijöitä kertomaan työpaikoillaan tapahtuvista lainvastaisuuksista, työehtosopimusrikoista ja muista epäkohdista. Kampanja on saanut mediahuomiota, ja Koivulaakso sanelee tiedotteeseen viime hetken korjauksia.

Aaro Kare kertoo kommunistinuorten sosiaalineuvonnasta, jonka tarkoituksena on ollut antaa ihmisille käytännön ratkaisuja suomalaisen sosiaaliturvan viidakoissa suunistamiseen. Kesällä aloitettua puhelinneuvontaa pyritään resurssien mukaan jatkamaan myös myöhemmin syksyllä.

Kysyntää Kommunistinuorten kampanjalla on. Nuorisotyöttömyys on kovassa kasvussa. Myös monet työelämän ongelmalliset piirteet, kuten pätkittäisen työuran tuoma toimeentulon epävarmuus, koskettavat varsinkin nuorempaa väestöä.

Dan Koivulaakso huomauttaa, että kaikkia yritetään kyllä työelämässä kyykyttää, mutta nuoret pitävät ehkä heikommin kiinni omista oikeuksistaan.

Heta Välimäen mukaan porvarihallitus ei suhtaudu nuorisotyöttömyyteen vakavasti. Demarinuoret ovatkin kampanjoineet sen puolesta, että kaikille nuorille saataisiin joko opiskelu- tai työpaikka.

— Yksikin syrjäytetty nuori on liikaa. Työttömyys tuottaa sekä inhimillisestä näkökulmasta että yhteiskunnan kannalta tragedioita, muistuttaa Välimäki.

Nuoret työttömät eivät tahdo löytää organisoitumisen tapoja. Koivulaakso epäilee, onko esimerkiksi työttömien järjestöillä annettavaa nuorille.

Aaro Karen mielestä nuorilla voi hyvin olla tietoa järjestäytymisen ja poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksista, mutta porvarillisen yhteiskunnan viihdeteollisuus tylsistyttää, hämmentää ja turhauttaa.

— Iskee helposti nihilistinen elämänasenne. Vuosia jatkunut työttömyys lannistaa, vaikka ei oma syy olekaan. Alamaissa olevaa ei Suomen karismaattisin puhujakaan saa barrikadeille, sanoo Kare.

Hänen mukaansa vasemmiston haaste on ylipäätään saada ihmiset kamppailemaan eikä vain ostamaan parempaa omaatuntoa. Lukuisat kansalaisjärjestöt ynnä muut tahot tarjoavat tähän mahdollisuuden, mutta miten saada ihmiset tekemään jotakin muuta.

Yhteistä maaperää löytyy

Dan Koivulaakson mielestä yhteiskunnallisia kamppailuita on olemassa, mutta ne ovat sirpaloituneempia kuin aikaisemmin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Opiskelijatoiminta on oikea liike, joka on jatkanut yliopistolain vastaisesta taistelusta asuntopoliittisten kysymysten käsittelyyn.

— Pitää pystyä synnyttämään liikkeitä, jotka koskettavat ihmisiä ja joissa halutaan nousta kamppailuun. Näitä voi olla niin työpaikoilla tai asumiseen liittyvissä asioissa, sanoo Koivulaakso.

Karen mukaan porvaristo hyötyy juuri kamppailujen sirpaloitumisesta. Yhteisen maaperän löytäminen nyt irrallaan toisistaan tapahtuville kamppailuille voisi olla eräs vasemmiston keskeisistä tehtävistä.

Vasemmiston yhteistyötä voisi lämmitellä esimerkiksi Ruotsin mallin mukaisesti blokkina. Koivulaakson mielestä vasemmistoblokin pitäisi olla tarpeeksi uskottava, jotta sillä olisi poliittista voimaa. Aaro Karekin haaveilee demareista vasemmalla olevien puolueiden ja eri ryhmien yhteistyöstä.

Heta Välimäki ei lämpene vasemmiston blokkiajattelulle, mutta on vahvasti sitä mieltä, että vasemmistolla on yhteisiä tavoitteita, joita kohti voidaan yhteistyöllä pyrkiä.

— On haastettava oikeistopolitiikka, sanoo Välimäki.

Tähän kehotukseen on myös Dan Koivulaakson ja Aaro Karen helppo yhtyä.

Heta Välimäki

• 28 vuotta

• Sosialidemokraattisten nuorten puheenjohtaja

• Helsingin kaupungin varavaltuutettu ja liikuntalautakunnan puheenjohtaja

• Opiskelee Social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors Universitetissa, pääaineet sosiaalipolitiikka ja valtio-oppi

Aaro Kare

• 26 vuotta

• Kommunistisen nuorisoliiton puheenjohtaja

• Suomen kommunistisen puolueen Turun piirijärjestön varapuheenjohtaja

• Opiskelee Turun yliopistossa pääaineenaan uskontotiede

Dan Koivulaakso

• 28 vuotta

• Vasemmistonuorten puheenjohtaja

• Valtamedia.net -verkkolehden taustavoimia

Artikkeli on aiemmin julkaistu Tiedonantajan 40-vuotisjuhlanumerossa(35/2009) 25.9.2009