Ihminen on kommunisteille kaiken lähtökohta

Puhe SKP:n edustajakokouksen juhlassa Turussa 20.5.2001

On kulunut vuosikymmen siitä, kun Neuvostoliiton taloudellinen ja poliittinen kriisikehitys kärjistyi äärimmilleen ja johti Neuvostoliiton hajoamiseen ja hajottamiseen. Se oli sosialismin vastustajille humalluttavan voiton aikaa. He julistivat sosialismin ja kommunistisen liikkeen kuolemaa. Jopa historian lopusta puhuttiin.

Elämä ei ole kuitenkaan vahvistanut noita voitonuhoisia kuvitelmia. Sosialismia ei kyetty pyyhkäisemään pois maapallolta, ei USA:n takapihaltakaan. Kuubassa tunnukset ”isänmaa tai kuolema” ja ”sosialismi tai kuolema” joutuivat sananmukaisesti koetukselle, mutta Kuuba kesti. Kommunistit ovat muun muassa Kiinan ja Vietnamin johdossa. Esimerkiksi Venäjällä ja Ukrainassa kommunistiset puolueet ovat maidensa suurimpia puolueita. Moldovasta on tullut ensimmäinen Euroopan maa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, jossa kommunistit ovat palanneet valtaan. Vaikeuksista huolimatta kommunistinen liike kapitalistisissa maissa elää ja taistelee.

Kommunismin aatteet vastaavat ihmiskunnan ikuisia ihanteita

Kun uskottelut kommunistisen liikkeen tuhosta ovat osoittautuneet perättömiksi, sosialismin ja kommunismin aatteet ja kommunistinen liike on yritetty nujertaa syyllistämällä ja demonisoimalla, langettamalla niiden päälle kommunismin nimissä tehtyjen rikosten taakka. Ei onnistu, hyvät herrat, ei onnistu. Sosialismin ja kommunismin aatteet eivät voi kuolla, koska ne vastaavat ihmiskunnan ikuisia ihanteita vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kommunisteihin on kyllä tarttunut käytyjen kovien taistelujen nokea ja likaa. Velvollisuutemme on ottaa historiasta oppia. Mutta mikään ei voi kumota sitä perustotuutta, että kommunistit ystävineen ainoina ovat heittäneet haasteen riistolle ja pääoman vallalle, fasismille ja imperialismille, militarismille ja sotapolitiikalle. Ja sen he tekevät tänäänkin.

Neuvostoliiton katoaminen on merkinnyt maailman kansoille juuri sitä, mitä Tiedonantaja ennakoi pääkirjoituksessaan jo vuoden 1992 alkaessa todetessaan, ”ettei Neuvostoliiton poistuminen näyttämöltä tuo taivaanrantaan maalattuja vapauden, vaurauden ja rauhan aikoja enempää entisen neuvostovaltion kansoille kuin kapitalististen maiden ja kolmannen maailman kansoillekaan”. ”Uusi totalitarismi, kapitalistien entistä kiistattomampi isäntävalta ja yhden supervallan sanelema Pax Americana ovat jo täyttä totta”, pääkirjoituksessa todettiin. Tämän ovat joutuneet toteamaan muun muassa vapautensa puolesta taisteleva Palestiinan kansa ja kurdikansa. Mutta yhtä kaikki, niiden taistelu jatkuu. Eikä muuten voi ollakaan, sillä ihmiset eivät suostu elämään orjuudessa, rautasaappaan alla.

Historian lopun julistajat eivät ottaneet huomioon sitä, että reaalisosialismin jälkeinen todellisuus maailmassa osoittaa moninkertaisesti sosialismin ja kommunismin myönteisen roolin. Tämän päivän todellisuus on huutava syytös pääoman valtaa, kapitalismia ja imperialismia vastaan. Kapitalismin globaali järjestys ja uusliberalismi ovatkin saaneet vastaansa kansojen ja kansalaisliikkeiden kasvavan vastarinnan. Todellisuus sysää näitä liikehdintöjä yksittäisten asioiden ajamisesta yhä kokonaisvaltaisempiin johtopäätöksiin vallitsevasta järjestelmästä ja sen vastaisen taistelun välttämättömyydestä. Näin on tapahtumassa myös EU:n vastaiselle liikkeelle sitä mukaa kun EU-jäsenyydestä saatu kokemus karttuu ja EU:n kansanvastainen olemus paljastuu. Tämän tulemme epäilemättä näkemään myös laajassa EU-vastahuippukokouksessa Göteborgissa kesäkuussa. Vallanpitäjät kuvittelivat Neuvostoliiton myötä päässeensä eroon vastavoimasta, mutta ovatkin mananneet esiin uuden vastavoiman.

Tätä paikalta ilmaisemme lämpimän solidaarisuutemme kaikille veljespuolueillemme ja vapautensa puolesta taisteleville kansoille. Arvoisat kansainväliset vieraat, olette ystävienne joukossa. Teidän taistelunne on meidänkin taisteluamme.

Ihmisen universaalin vapauttamisen oppi ja liike

Meidän aatteemme väri on punainen. Punainen kuin rinnassamme sykkivä sydän, punainen kuin suonissamme virtaava veri. Punainen on rakkauden ja ihmisyyden väri. Ja juuri siksi se on myös vallankumouksen väri.

Kommunisteille ihminen on kaiken lähtökohta. Se on meidän perinteessämme sekä kestävää että ajankohtaista, kuten muun muassa edustajakokouksestamme lähtevä Vetoomus yhteistoimintaan oikeudenmukaisen ja ihmisarvoisen kehityksen puolesta ja tämän juhlan kaunis taiteellinen ohjelma osoittavat. Siitä meidän on pidettävä kiinni ja siihen palattava, jos se on joskus päässyt meiltä unohtumaan.

Miten niin ihminen? Eivätkö viheliäisimmät porvaritkin ratsasta ihmisen asialla? Olihan kokoomuksenkin takavuosien vaalitunnuksena ”Tärkeintä on ihminen”. Mihin olen unohtanut teorian, työväenluokan, joukot, puolueen edun, vallankumouksen?

Kommunistit todella eroavat kaikista muista poliittisista voimista siinä, että meillä on tieteellinen teoria yhteiskunnan kehityksen lainmukaisuuksista. Mutta silti ja juuri siksi ajattelumme ja toimintamme keskiössä on ihminen. Kommunistit vain näkevät, että ihmisen kohtalo tässä yhteiskunnassa ja tällä pallolla on sidoksissa yhteiskunnalliseen todellisuuteen, tuotantovoimien kehitykseen ja tuotantosuhteisiin, luokkien olemassaoloon ja luokkaristiriitoihin, hallitsevien luokkien harjoittamaan riistoon ja sortoon ja että ihmisen yhteiskunnallinen oleminen määrää hänen tajuntansa. Me näemme, että ihmisen edun ajaminen, ihmisen vapauttaminen ja hänen täyteen ihmisyyteen kohoamisensa tavoittelu edellyttää välttämättä taistelua kaikkia niitä esteitä vastaan, jotka ovat sen tiellä, epäoikeudenmukaisten olosuhteiden kumoamista.

Siksi kommunistien tehtävä on auttaa ihmistä oivaltamaan oma asemansa ja omat objektiiviset etunsa, oivaltamaan, että vain liittymällä yhteen kohtalotovereidensa kanssa, vain yhdessä toimimalla, vain solidaarisuudella hän voi parantaa elämäänsä ja voittaa vääryyden. ”Yksinäinen sortuu hautaan tai sellin kahlerautaan. Kaikin voimme voittaa, yksin emme voi”, ilmaisee Bertolt Brecht tämän yksinkertaisen mutta vaikean oivalluksen. Viime kädessä tehtävämme on auttaa ihmistä oivaltamaan se, ettei hänen vapautensa ja ehjä ihmisyytensä ole saavutettavissa muuten kuin vapauttamalla yhteiskunta ja ihmiskunta riistosta ja sorrosta.

Kyse ei ole vain riistettyjen ja sorrettujen vapauttamisesta, vaan ylipäänsä kaikkien ihmisten vapauttamisesta kaikesta alistamisesta, kaikesta mikä on ihmisen kasvun tiellä. Juuri koska kommunismi on luokkakantainen, juuri koska se on työväenluokan oppi ja liike, se ainoana on ihmisen universaalin vapauttamisen ja ihmisyyden oppi ja liike. Siinä sen olemus, siinä sen ainutlaatuisuus. Ja siksi muuten kommunistinen puolue, ollessaan työväenluokan puolue, on ainoana puolueena aito koko kansan puolue.

Yksilön vapaa kehitys kaikkien vapaan kehityksen edellytys

Näihin lähtökohtiin perustuu kommunistien taistelu jokaisen yksittäisen ihmisen ja ihmisjoukkojen jokapäiväisten etujen ja demokraattisten oikeuksien puolesta. Tästä lähtee toimintamme kaikkialla siellä, missä ihmiset huokaavat vaikeuksiensa alla ja missä he puolustavat omia etujaan ja ihanteitaan työpaikoilla, asuinalueilla, kansalaisliikkeissä. Emme puolusta ihmisten etuja, jotta saisimme ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa, jotta voisimme toteuttaa oman tahtomme ja päästä valtaan, vaan puolueen kannatuksen kasvu ja puolueen tavoitteiden menestys on seuraus siitä, että ihmiset näkevät kommunistien olevan pyyteettömästi heidän asiallaan ja vakuuttuvat heidän tavoitteidensa oikeellisuudesta.

Edellä sanotussa, niin väitän, on Suomen kommunistisen puolueen erilaisuuden ja ainutlaatuisuuden syvin olemus. Brechtin sanoja lainaten: ”Se on niin yksinkertaista ja kaikkein vaikeinta.”

Ihminen, yksilö on myös kommunistien lopullisen tavoitteen kommunismin keskiössä. Kommunistisen puolueen manifestissahan luonnehditaan kommunismi yhteisöksi, jossa kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytys. Ei siis päinvastoin, ei siis niin, että yksilön vapaa kehitys on alistettu kaikkien vapaalle kehitykselle, vaan niin, että kaikkien vapaa kehitys voi toteutua vain sitä kautta, että kukin yksilö voi kehittyä vapaasti. Tässä mielessä marxismi kaikessa kollektiivisuudessaan on yksilökeskeisin ideologia.

Toverit. Ihminen on tärkein. Väristä ja etnisestä alkuperästä riippumatta. Se maahanmuuttaja, jonka typerät ja ymmärtämättömät skinit pahoinpitelivät vappuaattona Helsingin metrossa. Ja jokainen harhaan johdettu hakkaaja ja potkija, jonka elämän viha ja väkivalta voi myrkyttää ja tuhota. Ja jokainen toimettomana pahoinpitelyä sivusta seurannut, jonka pelkuruus on ymmärrettävää vaikkei hyväksyttävää ja joka voi saada loppuiäkseen vamman sieluunsa pelkuruudestaan.

Koska ihminen on meille tärkein, juuri meidän velvollisuutemme on olla sietämättä ihmisen ihmisyyden turmelemista rasismilla ja fasismilla, vihalla ja välinpitämättömyydellä. Meidän pitää olla suvaitsemattomia kielteisiä ilmiöitä kohtaan ja toisaalta ymmärtäviä ihmisiä kohtaan. Mehän tiedämme, että ihmisen yhteiskunnallinen oleminen määrää hänen tajuntansa. Tehtävämme on tämän rautahäkin murtaminen, ihmisen järjen ja omantunnon kasvattaminen. Sitä, sitäkin, on – kuten asia ennen muotoiltiin – joukkojen poliittinen kasvattaminen heidän omakohtaisen kokemuksensa kautta.

Tiedonantajatyö on puoluetyötä parhaimmillaan

Edustajakokouksessamme käsitellään hyvin tärkeitä kamppailutehtäviä. Paras lahja suomalaisille on, jos lähdemme kokouksesta täydellä sydämellä viemään tekemiämme päätöksiä käytäntöön. Meillä on hyvä puolue, paras kaikista. Oikea ylpeys puolueestamme on käytännöllistä ja aktiivista, oikealla tavalla nöyrääkin ylpeyttä. Eihän voi olla ylpeä enempää itsestään kuin puolueestaankaan, jos ei pane itseään likoon sen oikeiden tavoitteiden puolesta.

Meillä on myös hyvä lehti, puutteistaan huolimatta paras kaikista. Tiedonantaja on meidän äänenkannattajamme, punainen lippumme. Samalla se on kansalaisten huolten ja protestien foorumi, heidän omakohtaisen toimintansa rohkaisija ja kokoaja, joka nauttii ajattelevien ja toimivien ihmisten keskuudessa suurempaa arvostusta kuin luulemmekaan. Meidän lehtemme sisällön ja ilmeen on oltava sellainen, että jokainen edistyksellinen ja työtätekevä ihminen, ei vain kommunisti, voi kokea sen omakseen.

Tiedonantajan on heijastettava SKP:n erilaisuutta ja ainutlaatuisuutta, toisenlaista käsitystä politiikasta ja tavallisten ihmisten roolista yhteiskunnassa. Tiedonantaja on ja siitä pitää meidän yhteisin ponnistuksimme tehdä entistä vahvempi vastapaino ja vaihtoehto valtamedialle, todellinen vasemmiston ja muutosvoimien ykköslehti. Meidän kaikkien on muodossa tai toisessa oltava oman lehtemme tekijöitä, jotta sen sisältö kehittyisi, sen tunnettuus ja tilaajamäärä lisääntyisi ja sen talous vahvistuisi. Tiedonantajatyö on puoluetyötä parhaimmillaan, poliittista joukkotyötä parhaimmillaan.

Lipposen hallitus on taas pilkannut meitä kaikkia myöntämällä Tiedonantajalle valikoivaa lehdistötukea yhtä valikoiden kuin ennenkin, symboliset 30 000 markkaa. Vastatkaamme pilkantekoon lujasti nostamalla työ Tiedonantajan puolesta uudelle tasolle.

Eteenpäin SKP, eteenpäin Tiedonantaja, eteenpäin ihmisten jalo kamppailu oikeudenmukaisen ja ihmisarvoisen kehityksen puolesta!

Teksti löytyy TA-Tiedon kustantamasta Kolme kirjainta - SKP:n yhdeksän vuosikymmentä -kirjasta.

Tilaa kirja verkkokaupasta >>>